HAAVE NAULAKOSTA

Kun lapset olivat pieniä, he halusivat tavaratalosta suurin piirtein puolet. – Äiti, mä haluaisin tän, oli usein kuultu lause. Yleensä vastasin, että ensin siitä pitää haaveilla. Jos se vielä kotona tuntuu tärkeältä, sen ostamista voidaan hyvin harkita. Useimmiten kaikki toiveet unohtuivat heti seuraavalle osastolle siirryttyä tai viimeistään kotona. Silloin tällöin oli joitakin tavaroita, joista puhuttiin vielä kotonakin. Harkittiin, ehkä säästettiin rahaa tai toivottiin lahjaksi. Eräs kävelevä koira sai jopa nimen ja lapsi kirjoitti sille kirjeen. Hän sai tuon koiran joululahjaksi.

Ei ollut ihan niin yksinkertaista.

Minä haaveilin vuoden naulakosta, jossa voisi talviaikaan säilyttää puutarhatyökaluja. Olin saanut mielestäni yksinkertaisen idean: patinoituneeseen laudanpätkään ruuvataan koukut ja – simsalabim –naulakko on valmis. Ei ollut ihan niin yksinkertaista.

Viime syksynä ostin naulakkoon sopivat Riviera Maisonin koukut. Koukut olivat korkeita, joten tarvittiin leveä lauta. Koska meillä ei ole navettaa, jonka ylisiltä hakea vanhoja lautoja, turvauduin nettiin, sukulaisiin ja ystäviin. Tuloksena oli kolme lautaa, jotka olivat liian kapeita ja lyhyitä. Yhdestä laudasta saatiin kuitenkin ulkonaulakko.

Päätin ostaa leveän laudan ja käsitellä sen

rautavihtrillillä vanhan näköiseksi.

Päätin ostaa leveän laudan ja käsitellä sen rautavihtrillillä eli rautasulfaatilla vanhan näköiseksi. Menin rautakauppaan, jossa arvelin olevan maakunnan laajimmat lautavalikoimat. Olihan siellä vaikka minkä mittaista lautaa, mutta ei juuri sellaista, jota etsin. Käynti Lauta Oy:llä ratkaisi asian. Mies toi peräkärryllä parhaimman laudan, jonka löysi. Laudassa oli oksan reikiä, mutta sopiva ehjä pätkä silti saatiin.

Lauta jäi siis nojailemaan

tallin eteläseinustalle kesän ajaksi.

Keväällä käsittelin laudan rautavihtrillillä. Jotta puu patinoituisi, sen pitäisi olla auringonvalossa 2-3 kuukautta. Lauta jäi siis nojailemaan tallin eteläseinustalle kesän ajaksi. Muutamassa päivässä aineen vaikutus alkoi näkyä ja lauta muuttui vihertäväksi. Onneksi väri muuttui lopulta harmaanruskeaksi. Kääntelin lautaa silloin tällöin kun huomasin, että kääntely auttaa saamaan paremman lopputuloksen.

Mielestäni laudan väri on nyt oikein hyvä.

Syksyllä väri oli halutunlainen. Kiireidensä keskellä mies ruuvasi koukut lautaan ja kiinnitti naulakon seinään. – En tiennyt, että sinulla oli  tänään kiire, ei sinun olisi tarvinnut sitä tänään laittaa, sanoin. – Halusin laittaa sen, vaikka oli kiire, mies sanoi. – Tiesin sen olevan sinulle tärkeä, hän lisäsi.

Idean tähän juttuun sain Sirkulta (Kukkia & Haaveita -blogista). Hän kysyi arvontaan osallistuessaan: ”Mikä on viimeisin haaveesi puutarhassa, joka on toteutunut?” Kiitos, Sirkku, kivasta kysymyksestä!