EPÄTOIVON SYÖVEREISSÄ

Repesin nauruun kun luin Katjan (Päivänpesän elämää –blogista) kysymyksen: ”Iskeekö puutarhan kanssa koskaan epätoivo? Rikkaruohot saavat ylivallan? Joku kasvi uhkaa täyttää kaikki kasvupaikat tms?”

– Ai, mulle vai? Siis epätoivo? Kysy vain, kuinka monesti epätoivo iskee! Yleensä sunnuntaisin, mutta nyt oli kyse pahemmasta. Olin pyöriskellyt juuri monta päivää epätoivon syvissä syövereissä. Flunssan takia en ollut viikkoon päässyt puutarhaan. Näky oli sen mukainen. Palataanpa siihen hetkeen.

Kirsikkapuun alusta näyttää siltä,

ettei sitä olisi kitketty ikinä.

Valvatit ovat venähtäneet melkein polven korkuisiksi. Pihatähtimö on ehtinyt uusien istutusten väliin. Mistä se aina löytääkin joka paikkaan? Kuunliljojen kukkineet varret törröttävät rumasti siellä ja täällä. Kirsikkapuun alusta näyttää siltä, ettei sitä olisi kitketty ikinä. Kasa pesua odottavia harsoja. Harsojen painoina olleita kiviä. Mustia muoveja joka paikassa. Maakasoja. Mihin tahansa katsoo, näkyy vain tekemättömiä töitä. Vaikka kuinka zoomaisi, niin joka kuvaan tahtoo tulla jotain, joka pistää ikävästi silmään.

Tästä kuvasta en edes yrittänyt zoomata kaikkea rumaa pois. Istutusalue on aivan kesken. Taustalla on lampityömaa. Mittakeppi on puolestaan kesäkeittiön perustuksia varten.

Juoksen ympäri puutarhaa ämpäri kädessä.

Kun sitten vihdoin flunssa hellittää, pääsen ulos. Juoksen ympäri puutarhaa ämpäri kädessä. Kiskon pisimmät valvatit, saunakukat ja syysmaitiaiset ämpäriin. Alkaa jo pikkuisen helpottaa. Sitten kierros sekatöörit kädessä: kirsikkapuun juurivesat, ränsistyneet kuunliljat, jaloritarinkannukset, malva. Kiskaisen saman tien liiaksi ryöstäytyneet akileijat. Aah, nyt näyttää jo paljon valoisammalta! Vielä kivet kivikasaan, vähän enimpiä rikkoja sieltä täältä. Multakasat ja muut keskeneräisyydet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Ne ehtii sitten joskus. Alan hyvillä mielin istuttaa Grönlanninhanhikin rönsyjä kanalan edustalle.

Hyvä kun kesäkeittiö on saanut perustuksen, mutta muoveista en pääse eroon pitkään aikaan.

Sitä erehtyy luulemaan,

että kun on koko viikon ahertanut,

puutarha olisi kuvauskunnossa.

Useimmiten epätoivo iskee sunnuntaisin kun olen heittäytynyt vapaalle puutarhahommista. Ei joka sunnuntai, mutta  aina silloin tällöin. Sitä erehtyy luulemaan, että kun on koko viikon ahertanut, puutarha olisi kuvauskunnossa. Mutta ei. Kameran linssin läpi kaikki näkyy tarkemmin. Keskeltä rohtokatajaa törröttävä korte. Leikkaamaton koivuangervoaita. Harventamaton porkkanarivi.

Tämä on onneksi ohimenevää. Panen kameran pois ja alan miettiä uuden alueen istutuksia. Pian on hyvä flow päällä ja maanantaina palaan talikon varteen muistamatta mitään tästä epätoivon hetkestä.

Ei tuo muuria ja peltokortekasvustoja peittävä musta muovi mikään pihan kaunistus ole. Kuvasta löytyy monta muutakin odottavaa työprojektia: kanalan aitauksen rakentaminen, kastelujärjestelmän piilottaminen maahan, polun korjaaminen, jänisten syömien omenapuiden uusiminen, pensasaidan siistiminen, perennojen istuttaminen ja tietysti kitkeminen. 

Puutarha näyttää rähjäiseltä.

On myös toisenlaisia epätoivon hetkiä. Sellainen tulee joka syksy siinä kohtaa kun suuri osa kukista on jo lakastunut eikä ruska ole vielä kietonut puutarhaa syleilyynsä. Into ja Tarmo ovat yhä useammin jossakin muualla kuin puutarhassa. Puutarha näyttää rähjäiseltä. Ehkä sääkin sattuu olemaan pilvinen ja sateinen. Kiertelen puutarhassa kamera kaulassa. Kuvattavaa ei tunnu löytyvän. – Olen haukannut aivan liian suuren palan, ajattelen apeana ja tulen tietokoneen ääreen. Nyt tarvitaan kunnon lääkkeet. Onneksi minulla on.

Etsin tiedostoistani kuvia viime kesältä ja syksyltä. Asettelen niitä vierekkäin tänä vuonna otettujen kanssa. Pian olen jo pyytämässä Joukoa katsomaan ja ihmettelemään muutosta. Kuinka autiolta kaikki näyttikään. – Voi hyvä ihme, katso, miten kaikki ovat kasvaneet, touhotan. Innoissani etsin yhä uusia kuvapareja. Epätoivo on pois pyyhkäisty. Olen niin iloinen, etten malta vielä lopettaa, vaan etsin vielä kuvia alkukesältä ja vertaan niitä loppukesän kuviin. Lääkkeen vaikutus onneksi alkaa nopeasti eikä sivuvaikutuksia ole. Saatavana ilman reseptiä.

Kiitos hauskasta ja ajankohtaisesta kysymyksestä, Katja!