MITEN AIKA RIITTÄÄ?

Isossa perheessä ruoka keitetään suurella kattilalla – pari kiloa perunoita tai kokonainen pastapussi. Ruokaa ostetaan kokonainen ostoskärryllinen kerrallaan. Pyykkikone pyörii joka päivä, usein monta kertaa päivässä. Kenkäpareja on eteinen täynnä. Hommaa on paljon, mutta toisaalta: jos on paljon työtä, niin on monta käsiparia tekemässä.

Keittiön kaapit on pesty yhdessä hujauksessa kun yksi aloittaa yläkaapeista, toinen alakaapeista, kolmas aloittaa maustelaatikosta. Neljäs ja viides pesevät jääkaapin. Keittiössä alkaa olla sen verran vilskettä, että kuudes menee siivoamaan vessojen kaapit. Äidille jäävät työnjohdolliset tehtävät ja erityishommat. Urakan päätteeksi on hauska käydä vaikka pitsalla.

Mielelläni kerron ison perheen arjesta,

vaikka itsestäni tuntuukin,

ettei perheemme ole kovin suuri.

Kuusi lasta ja vanhemmat.

Kun blogissani oli arvonta, Between esitti siihen liittyen kysymyksen: ”Sinulla on monta lasta. Miten jaat ajan perheen arjen pyörittämisen ja puutarhan kesken eli miten saat aikasi riittämään puutarhalle?” Olin iloinen kysymyksestä, sillä mielelläni kerron ison perheen arjesta, vaikka itsestäni tuntuukin, ettei perheemme ole kovin suuri. Kuusi lasta ja vanhemmat.

Kun lapset olivat pieniä, puutarhaharrastukseni uinui odottaen sopivaa aikaa itääkseen taimelle ja lopulta puhjetakseen kukkaan. Nyt kun kuopus on jo yhdeksän, minulla on mahdollisuus uppoutua rakkaan harrastukseni pariin. Organisoimalla ja delegoimalla hommia saan lisää aikaa. Aina aika ei silti riitä

Olin onnellinen kun kaksitoistavuotias halusi kesätyöpaikan kotoa. Pestasin hänet kokiksi ja sain lisää puutarha-aikaa. Hänen vapaapäiviään varten minulla oli valmiit ruokasuunnitelmat. Niistä kirjoittelin täällä.

Tässä meidän kesäkokki vähän pienempänä.

Marjojen kypsyttyä lapset panivat kuulokkeet korvilleen ja painuivat herukkapuskiin. Äänikirjoja kuunnellen oli mukava tienata taskurahaa ja pakastin täyttyi pikapikaa. Oma-aloitteisesti pojat myös pyöräilivät mustikkamaille ja perkasivat saaliin pakastimeen asti.

Silloin opettelen vain sietämään kaaosta

ja painun ehkä puutarhaan. 

Meillä on ollut jo vuosikausia käytäntönä, että jokainen siivoaa oman huoneensa lisäksi päivittäin kymmenen minuuttia ja viikkosiivous tehdään yhdessä. Palkkiona on siisti koti ja hyvä mieli. Kun yksi tekee kymmenminuuttisensa aamulla, seuraava aamupäivällä jne. niin keittiö saattaa pysyä kohtuullisessa kunnossa – ellei sitten satu niin, että osa on lähtenyt kalaan, osa kavereille ja osalla on muuta puuhaa. Silloin opettelen vain sietämään kaaosta ja painun ehkä puutarhaan. Kaaos on selvitetty viimeistään illalla.

Kunnon kalamiesten tapaan pojat käsittelevät kalan ruuaksi asti.

Perjantaisin on viikkosiivouksen aika. Olen iloinen kun lapset huolehtivat siitä oma-aloitteisesti. Jokainen ottaa listansa ja tekee hommansa omalla tyylillään. Kaikki tehtävät ja työvälineet lukevat lapussa, joten äitiä ei tarvita vastailemaan kysymyksiin millä aineella wc-allas pestään tai mitä liinaa käytetään pianon pyyhkimiseen. Toki minullekin hommaa riittää, mutta tarvittaessa siivous hoituu ilman minua.

Hommana on vuorotellen esimerkiksi olohuoneen siivous pölyjen pyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian pesuineen. Muita hommia ovat keittiö, yläkerta, eteinen sekä kodinhoitohuone ja pesutilat. Välillä on vapaavuoro.

Yksi urakoi hommansa vauhdikkaasti

ja kiirehtii sitten rassaamaan mopoja.

On hauska seurata miten eri tavoilla lapset hommansa hoitavat. Yksi urakoi hommansa vauhdikkaasti ja kiirehtii sitten rassaamaan mopoja. Toinen keskittyy siivoamiseen äänikirjaa kuunnellen, tekee huolellista jälkeä kaikessa rauhassa, vähän ylimääräistäkin. Joku motivoi itseään niin, että kolmen homman jälkeen antaa itselleen luvan hyppiä trampoliinilla tai heittää nurmikolla kärrynpyöriä viisi minuuttia. Sitten on taas hommien vuoro. Joku kerää motivaatiota sohvalla Aku Ankkaa lukien ja aloittaa vasta sitten kun osa on saanut hommansa valmiiksi. Siivoaa kuitenkin.

Joskus lapset kisailevat keskenään. – Montako hommaa sä olet jo tehnyt? Mä olen jo yli puolessa välissä, he huutelevat talon toiseen päähän. Joskus pojat tekevät yhteistyötä ja siivoavat yhdessä molempien alueet.

Joskus joku on siivonnut pölyrätti päässä.

Monet kerrat olen saanut nauraa vääränä lasten luovuudelle. En saa pysähtyä sekunniksikaan –haasteen aikana rätti on viuhunut niin, ettei ole voinut olla nauramatta. Välillä mopin varsi on toiminut parkour-keppinä ja joskus siivousta ovat vauhdittaneet takaperinvoltit nurmikolla – talviaikaan pikkarit jalassa. Joskus joku on siivonnut pölyrätti päässä kun ei ole viitsinyt viedä sitä kesken kaiken pyykkiin.

Pyykkiä kertyy ja sen haluan pestä pääasiassa itse. Puutarhapäiväni ohjelma onkin usein: pyykit koneeseen, kitkemistä, pyykit kuivausrumpuun ja uusi koneellinen käyntiin, ulos istuttamaan, puhtaat pyykit paikoilleen, uudet koneeseen ja sitä rataa.

Minun pyykkiapulaiseni.

Touhua riittää, mutta hyvä niin. Huusholli ei aina ole tip top, mutta sekin auttaa kun tietää, että yleensä iltaisin ja varsinkin perjantai-iltaisin on siistiä.

Ja vielä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: minulla on kultainen aviomies. Hän täyttää astianpesukoneen aamulla kun minä vielä nukun. Vie roskat ja kompostiämpärin pyytämättä. Hoitaa monta hommaa sivumennen ja tekee minut sillä tavoin onnelliseksi. Vaimolle jää sitten aikaa puutarhaankin ja siitä nauttii koko perhe.

Kiitos, Between kysymyksestä! Siihen oli hauska vastata.