Vaikeaa kuulemma oli
kun ei erottanut voikukkaa porkkanasta.
Piharatamo, juolavehnä ja maitohorsma opitaan jo ala-asteen yllin tunneilla. Ne nyt ainakin ovat helppoja. Vai ovatko?
Kitkin kuunliljapenkkiä. Otin suuriksi kasvaneista piharatamon kukkavarsista kiinni ja kiskaisin. Säikähdin kiskaisseeni koko kuunliljan kun sen lehtien lomasta nousi suuria kaunismuotoisia lehtiä. Siinä samassa sain aiheen tähän juttuun.
Piharatamo ja kuunlilja – ensivilkaisulla piharatamo jää minulta huomaamatta.
Hyvä yritys, mutta piharatamo saa lähteä. Annetaan kevätkaihonkukalle tila.
Särmäkuisma piiloutuu ovelasti koivuangervoaidan sisään. Moni niistä saa lymyillä aidan sisällä keltaiseen kukintaansa asti.
Juolavehnä ja ruohosipuli ovat ainakin helppoja erottaa kun juolavehnä on litteä ja ruohosipuli pyöreä.
Entäpä juolavehnä ja päivänlilja?
Maitohorsma ja syysleimu alkavat olla jo kitkijän vaikeinta leveliä.
Miten ne rikat osaavatkin! Aivan kuin särmäkuisma tietäisi olevansa turvassa koivuangervon juurella ja juolavehnä päivänliljapehkossa.
Mitä sinun perennojesi seassa lymyilee?
Kyllä ne mokomat osaavat! Särmäkuismakin on melkein täydellinen kopio angervosta. Päivänliljojen seassa lymyilee meilläkin juolavehnää. Voikukka ja piharatamo maastoutuvat molemmat tietyssä kasvuvaiheessa belliksien sekaan täydellisesti. Mutta kyllä tarkoituksella puutarhaan valitut kasvitkin osaavat: oletko yrittänyt nyppiä ruohosipulin pikkutaimia helmililjakasvuston seasta? Niitä ei erota muuten kuin katkomalla lehtiä ja haistelemalla!
VastaaPoistaNo niinpä tietenkin: ruohosipuli-helmililja-juolavehnäkasvustossa riittää haastetta. Kyllästyin erottelemaan helmililjoja ja juolavehnää ja kiskoin vaan kaikki pois :)
PoistaSärmäkuisman erottaa kun oppii katsomaan, mutta aika rauhassa se saa kasvaa angervon suojissa :)
Juolavehnän ja muut heinät saa pois helmililjakasvustosta todella helposti: nostaa lapiolla koko mytyn ylös. Juolavehnä erottuu nyt loistavasti, sen kuin alkaa juuren päästä kiskoa. Yleensä helmililjarypäs jää kutakuinkin ehjäksi ja sen voi sitten lykätä puhtaana takaisin. Ja vaikka ei jäisikään, niin eivät ne ainakaan minulla ole suuttuneet, vaikka väärään aikaankin niitä saatan nostella ylös. Tietysti pitää ensin tajuta, että helmililjojen seassa lymyää juolavehnää :D
PoistaTuo on varmasti hyvä konsti sinne missä ei tarvitse varoa muita. Minulla ne kasvavat syysleimujen ja maitohorsmien ;) väleissä niin en raaski häiritä lapiolla. Oikeastaan pidän (hih!) juolavehnän kitkemisestä juuri siksi kun sitä saa vedettyä pitkinä pätkinä. Hyvä huomio tuo viimeinen :D Minä olen kunniakkaasti kasvattanut juolavehnää helmililjoina :)
PoistaOvelia ovat ja rikkojen lajikirjo on vähintään lukuisa. Meillä pahin on voikukka, hyvänä kakkosena tulee rönsyleinikki ja juolavehnä, valvatti kukkoilee kovasti eikä parane unohtaa vuohenputkea. Kaikkia löytyy.
VastaaPoistaMeillä rönsyleinikkiä kasvaa eri paikassa kuin morsiusleinikkiä, mutta mitähän siitäkin tulee kun se keksii mennä morsiusleinikin luo :) Löytyyhän niitä. Kunpa ne piiloutuisivat niin hyvin, ettei niitä huomaisi ollenkaan ;)
PoistaOvelia nuo ovatkin. Joskus maitohorsman ja syysleimun kanssa olen joutunut tekemään silmäilyjä useamman kerran, että osaa kiskoa juuri oikean rikan pois. On se kumma juttu, miten tietystä kulmasta rikan erottaa paremmin kuin toisesta kulmasta.
VastaaPoistaMinä puolestani olen hartaasti kasvattanut horsmia leimuina :) Joo, ja parhaiten rikat erottuvat valokuvista – varsinkin niistä, jotka on juuri aikonut julkaista blogissa :)
PoistaVoikukkahan yrittää vallata iha joka penkin. Aitauksesta löytyy lisäksi kortetta ja valvattia. Rönsyleinikki hiippaaloo pitkillä lonkeroollansa milloo mihinäki ja naapurin rajalta vyäryy karhunköynnöksen/elämänlangan maihinnousu. Että kyllä meilläki :D
VastaaPoistaMinusta voikukka oli ennen kaikista rikoista ikävin, mutta kyllä nyt korte on vienyt voiton. Yhtä ikävä on mielestäni siankärsämö kun se harottaa joka suuntaan ja on vaikea kiskoa perennojen seasta. Meillä naapurista tunkee kortteet :(
PoistaNoita samoja lymyjä! Lisäksi keltanoa ja jotain pikkusydantä muistuttavaa rikkaa.
VastaaPoista:) Minulla ei pikkusydäntä ole, mutta voisin kuvitella kaiken maailman koiranputkien löytävän hyviä paikkoja sen seasta.
PoistaRikat ovat todella näppäriä piiloutumaan! Meillä suurin harmitus on voikukka, joka onneksi erottuu melko selkeästi perennoista.
VastaaPoistaMinä olen alkanut melkein pitämään voikukasta kun se erottuu niin helposti, joskus jopa lähteekin helposti ;) Korte on sen sijaan ihan kamala. Kalkki auttaa, mutta ei happaman maan kasvien penkissä :(
PoistaKyllä rikkaruohot ihan selvästi tietävät millainen kasvi alueella pärjää ja selviää. Siinä sivussa rehottaminen on kyllä aika taitavaa. Osaahan ne myös viestittää kumppaneitaan kitkijän puuhista, varoittaa tulevasta vaarasta.
VastaaPoistaNiin. Voikukat ovat ovelia myös siinä, miten ne painautuvat aivan matalaksi nurmikkoa vasten kun ovat aiemmin jääneet leikkurin alle.
PoistaEihän siinä mitään, jos ne piiloutuisivatkin niin taitavasti, ettei niitä erottaisi ollenkaan, mutta ihan niin taitavia ne eivät valitettavasti ole ;)
Kyllä se voikukka on meidänkin pihalla pahin vihulainen ja sinnikkäin joka paikan riesa. Sen häätämiseksi kun joku keksisi toimivan keinon...
VastaaPoistaMeillä voikukka ei valitettavasti ole se pahin. Korte vie voiton 10-0. Saat olla onnellinen, jos sinulla ei ole kortetta :)
PoistaAivan, samaa mieltä kanssasi, rikkakasvit osaavat naamioitua. :)
VastaaPoistaOnneksi silmä harjaantuu erottamaan ne lymyilijät :)
Poista