lauantai 27. lokakuuta 2018

PUUTARHAN AIKA

Minun aikani puutarhassa juoksee, rientää, vilistää ja lentää. Se ei matele eikä seiso. Mopoista innostunut poikani sanoi, että monesti tuntuu, että on ollut verstaalla viisitoista minuuttia, vaikka aikaa onkin vierähtänyt kolme tuntia. Kuinka tuttua! Kurjenkellosta katsoen käytän puutarhanhoitoon aikaa ehkä puolisen tuntia. Totuus voi olla lähempänä kuutta tuntia.


Puutarhassa aika on kerroksellista. Joskus katselen puutarhamme isoja kivenjärkäleitä. Osa niistä on niillä sijoillaan, jonne tämän paikan entiset asukkaat ovat ne siirtäneet. Niissä aika tuntuu pysähtyneen. Olen yrittänyt miettiä sitä aikaa kun täällä on viimeksi asuttu. Siitä ajasta ei tunnu olevan jäljellä muuta kuin nuo kivet ja ehkä pelto. En käsitä sitä. Talot ovat poissa, vain muutama tiilen palanen jäljellä. Metsä on kasvanut ja peittänyt pihapiirin. Olen lukenut, että näillä tantereilla on asuttu jo kivikaudella. Tuo aika on loitonnut jo niin kauas, ettei sen loittonemista enää käsitä.

Joissakin kohdin puutarhaa
aika tuntuu matelevan.

Joissakin kohdin puutarhaa aika tuntuu matelevan. Miten niin voimakkaat kasvit kuin vuorenkilvet voivatkin juurtua niin hitaasti. Kestää kolme vuotta ennen kuin ne ovat täyttäneet paikkansa. Joskus taas yllätyn: pesäkuuset ovat ehtineet jo suuriksi, vaikka niiden pitäisi olla hidaskasvuisia. Miten ne kasvavatkin viidessä vuodessa noin?

Mielenkiintoista, että muinaiset egyptiläiset ja kiinalaiset jakoivat päivän kahteentoista osaan, mutta yöaikaa ei mitattu millään tavalla. Sehän oli kuin minulla lapsena. Minulla oli aina vain päivä. Öitä en muista olleen olemassakaan. 

Tunnit olivat tuolloin eripituisia.

Ymmärrettävältä kuulostaa myös se, että kun egyptiläiset ja babylonialaiset ryhtyivät mittaamaan aikaa myös yöllä, tunnit olivat tuolloin eripituisia päivän valoisan ajan pituudesta riippuen. Tuntuu, että puutarhassa kevään tunnit ovat huomattavasti lyhyempiä kuin kesän tai syksyn tunnit, talven tunneista puhumattakaan.

Peurankello 'Schneekrone'

Sanna P kysyi arvonnan yhteydessä: ”Paljonko käytät päivittäin aikaa puutarhanhoitoon?” Yritän nyt vastata tähän vaikeaan kysymykseen.

Elän kuin jotkut Polynesian heimot.

Kesäisin kun yrityksessämme on tavallista hiljaisempaa, pidän lomaa ja elän kuin jotkut Polynesian heimot. He eivät mittaa aikaa, vaan heille paras aika toimia on silloin, kun tilanne ja ympäristö ovat otollisia. Tuo kuulostaa aivan minulta. Yksi lempisanonnoistani onkin: ”Katsotaan tilanteen mukaan.”

Viihdyn kotona, olen varsinainen kotihiiri. Niinpä otollisia päiviä riittää aika paljon, paitsi jos on helle. Sitten on niitä päiviä, jolloin lähden ostoksille tai muille asioille enkä ehdi puutarhaan lainkaan. Ehkä täsmällisin vastaus kysymykseen olisi: käytän puutarhanhoitoon kaiken liikenevän ajan, paitsi helteellä, jolloin vain kaipaan puutarhaan.

Tavallisesti menen puutarhaan heti aamulla tai aamupäivällä kun saan pakolliset kuviot sisällä hoidettua. Puuhailen kunnes tulee nälkä. (Suomalaisena perheenäitinä on noloa tunnustaa, ettei meillä ole tarkkoja ruoka-aikoja, vaan ruoka-aikamme ovat liukuvia.) Illalla puolestaan väsymys, kivistävä selkä tai hämärän tullen hyttyset pakottavat sisälle.

Kesällä minulle riittävät kurjenkello ja peurankello. Pärjään aivan mainiosti ilman seinäkelloa, jota vilkaisen iltaisin vain todetakseni, että oh-hoh, kun taas meni myöhään.


Kurjenkellot ovat jo lakastuneet, toivottavasti kylväytyneetkin, ja puutarha on siirtymässä talviaikaan. Minulle riittäisi kurjenkellojen siirto.  Viisareiden siirtelystä en niin välittäisi.

Kiitos, Sanna P, mielenkiintoisesta kysymyksestä!

22 kommenttia:

  1. Olipas taas mainio postaus :) Hyvällä puutarhasäällä on varmastikin vähemmän tunteja vuorokaudessa kuin sadepäivinä, syksyllä ja talvella. Mukavaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna ♥ Siltä minustakin tuntuu, etteivät ne tunnit voi olla saman mittaisia :) Kesällä, oikein hyvän puutarhapäivän jälkeen tuntuu sänkyyn mennessä, että taas täällä, justhan me noustiin.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Ihanan osuvasti kirjoitettu ja kauniiden kuvien kera! T. Päivi

    VastaaPoista
  3. Näin se on. Mieluisissa töissä tunnit tuntuvat harppovan eteenpäin seitsemän penikulman saappaissa. Toki niitäkin tunteja on, jotka matelevat etanan lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Osuvasti sanoit. Joskus ei meinaa tajutakaan, miten nopeasti aika juoksee.

      Poista
  4. Nauratti sinun aikaraudat :))) Kurjenkello ja Peurankello! Minun työssäni asiakkaat saattaisivat olla vähän ihmeissään... Kyllä minullekin riittäisi, että siirtelisit vain noita kelloja ja lopetettaisiin mokoma muitten kellojen siirtely!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Minun asiakkaani eivät tiedä, mistä kellosta aikaani katson, joten nuo aikaraudat riittävät minulle :) Aikamoinen härdellihän se kellojen siirtely yhteiskunnan tasolla on, kalliskin, joten mielelläni luopuisin minäkin.

      Poista
  5. Puutarhas aika suarastansa lentää.

    VastaaPoista
  6. Kyllä ajan suap puutarhatöissä kulumaan noppiisti. Uskaltaisinkohan vielä nostoo kurjenkelloistutusta ja siirtee toisaalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos päättää vain nopeasti käväistä tekemässä jotakin, saa monesti huomata olleensa tuntikausia. Minä olen jo istutukseni tehnyt, loput jätän suosiolla kevääseen :)

      Poista
  7. Tuo peurankello on kyllä niin näyttävän näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tykkään siitä kovasti itsekin. Harmi vain, ettei tuo valkoinen ole minulla innostunut leviämään.

      Poista
  8. Puutarha vie niin paljon aikaa kuin sille antaa. Onko se paljon tai vähän, on suhteellinen kysymys ja riippuu siitä, mihin sitä vertaa. Suloisesti kuvitettu postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että kaikki aika mikä vain liikenee, kuluu puutarhassa aivan huomaamatta. Eihän se toki hukkaan mene, päinvastoin :) Kiitos, Pirkko!

      Poista
  9. Puutarhassa aika rientää, tuttua varmasti meille kaikille kasveihin hurahtaneille. Mukavaa, että sinustakin keväällä tunnit ovat lyhyempiä, kuin syksyllä. Olen huomannut saman.
    Hyvää sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ainahan sitä keväällä miettii, mistä taikoisi lisää tunteja vuorokauteen. Ehtisi paremmin niitä peurankelloja siirtelemään :)

      Kiitos samoin, leppoisaa sunnuntaita sinnekin!

      Poista
  10. Ajan kerroksellisuus onkin mielenkiintoinen asia, kun sitä rupeaa oikein pohtimaan. Päivänkorennon elinkaari on vain lyhyt pyrähdys, kun sitä vertaa tuhon keittiön ikkunasta näkyvään kallioon. Miten paljon pitää mahduttaakaan asioita päivän mittaiseen elämään, ja miten kauan on mennytkään kallion muokkautumiseen juuri tuollaiseksi. Ja siinä ne kuitenkin ovat, rinta rinnan, tässä ajassa :)

    Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä tekstistä :) Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuva tuo kuvauksesi päivänkorennosta ja kivestä. Aikaa on jotenkin niin vaikea edes tajuta. Sata vuotta käsittää kyllä, mutta tuhat tai monta tuhatta vuotta on jo tosi vaikea kuvitella - eteen tai taakse päin. Ja tosiaan: yksikin päivä voi olla kokonainen, merkityksellinen elämä.

      Kiitos itsellesi kommentista, joka myöskin herätti ajatuksia! Oikein hyvää sunnuntaita sinullekin :)

      Poista
  11. Ihana postaus! Juuri tähän viisariviikonloppuun sopiva!👌

    Kyllähän puutarhassa tulee keväällä ja kesällä vietettyä aikaa niin paljon kuin mahdollista!😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu, ilahduttavasta palautteestasi!

      Talvessa on se hyvä puoli, että aikaa riittää muuhunkin kuin puutarhaan :)

      Poista