MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: P

Puutarhan tärkeiden asioiden sarja jatkuu. Oikein paljon kiitoksia oivallisista ja oivaltavista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa O:sta.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sen osuvasti tiivisti: "Ooo on oivallus oikiahan osunehista ostoksista, onni onnistumisista!" Förmaaki ja puutarha -blogin Sussi jatkoi: "Kesäpäivän onni :) Siinä se." Oikeassa ovat.

Ostosreissu puutarhoilla, puutarhamessuilla tai netin puutarhamyymälöiden syövereissä pyyhkäisee pois kaikki huolet ja huonosti nukutut yöt. Tätä mieltä on ainakin Unelmia ruusuista -blogin Tita sekä Kasvin paikka -blogin Reetta ja itse olen samaa mieltä. Puutarhaostoksilla tarkan ja suunnitelmallisen kuluttajan pää menee onnellisesti pyörälle.

Oleellista on olla - olla puutarhassa, tehdä tai olla tekemättä. Olla läsnä joka solullaan, aistit avoinna. Siinä on puutarhaihmisen onni.

Onnellisen puutarhurin pihassa kasvaa omenapuu ja orvokit kukkivat. Omenapuusta puheen ollen, Vaarin torpan puutarhassa -blogin Pirkko kuvaili omenapuita oivallisesti. Kannattaa lukea. Omenapuut voivat tulla jopa niin tärkeiksi ja rakkaiksi, että niitä muistellaan vielä vuosien päästä kuten Kasvihormoni-blogin Sinin perheessä.

Nuori omenapuu kukkii.

Optimistisen puutarhan pihassa kasvaa oliivipuu ja oleanteri.

Oman käden jälki luonnon kanssa käsikynkässä on tärkeä. Lue Marian koti ja puutarha -blogin Marian ajatuksia tästä. Oivallukset, onnistumiset ja oppiminen ovat monen puutarhaihmisen tärkeitä O-asioita.

Suvikummun Marja on onnekas, sillä hänellä on oikea puutarhakissa nimeltään Onni. Kyllä Marjan kelpaa!

Ja nyt pohtimaan P-kirjainta. Hmm, tämäkin on vaikea kun on niin paljon ihanaa. Puolihydrosta jo kirjoitinkin. Sen voin siis jättää pois, vaikka mieli tekisi ylistää sitä vieläkin. Puolihydrosta en aio luopua ikinä. Jos pionista kirjoittaisi oman juttunsa, jäisi parsa, polkuhaarikko ja potager. Niistä on mahdotonta karsia enää mitään.

P

PARSA. POLKUHAARIKKO. POTAGER.

Jos aikoo syödä PARSAA, sitä täytyy kasvattaa itse. En ole ainakaan kuullut parsaviljelmistä, joilta voisi käydä ostamassa tuoretta parsaa suoraan ruokapöytään, kuten ainakin Saksassa kuuluu olevan. Parsahan ei kestä säilytystä ja marketin nuutuneesta parsasta saa vain väärän käsityksen. 

Parsa ei ole hätäisen kasvi, vaikka sen ostaisi valmiina taimina. Täytyy jaksaa odottaa, sillä liian nopeasti versoja ei kannata alkaa korjata. Juurakon pitää saada vahvistua. Onneksi parsa on muuten helppo ja vaivaton kasvi. Kun sen on saanut juurtumaan, riittää vuosittainen lannoitus ja tuenta. Makuelämys on odottamisen arvoinen.

Olen kattanut juurialueen mansikkakankaalla. Sanomalehtikate olisi ajanut saman asian helpommin ja halvemmalla.

POLKUHAARIKKO edustaa itselleni toivoa ja luottamusta. Miten ilman niitä näin pieni kasvi voisi säilyä hengissä? Polkuhaarikko selviää tumpelon puutarhurin mitä ihmeellisimmistä virheistä. Siitäkin, että se istutetaan paikkaan, johon kerääntyy vettä ja jäätä pitkin talvea.

Polkuhaarikon pikkuruiset kukat ovat kauniit. Niitä katsellessa tulee ajateltua luomakunnan ihmeitä: käsittämättömän suurta avaruutta aurinkokuntineen, valovuosineen, pyörimisineen ja sitten näitä pienen pieniä ihmeitä, kuten polkuhaarikoita, soluja, DNA:ta, atomeja. Eivät nämä ole sattumaa. - Ei sekään ole sattumaa, että juuri nämä pikkuiseni kukkivat juuri nyt, mietin katsellessani pieniä valkoisia kukkia.

Polkuhaarikko edustaa itselleni myös konkreettisempia asioita: huoliteltua puutarhaa. Kuvittelen niin, että kun olen saanut kivipolut valmiiksi ja kivien lomaan kasvamaan polkuhaarikoita, puutarhani on jotain sellaista, josta olen aina haaveillut.

Vasta istutettu polkuhaarikko kukkii jo.

Olen aina haaveillut myös POTAGERISTA. Olen enemmän perenna- kuin hyötykasvi-ihminen, joten kasvimaallani kauneus on suurta satoa tärkeämpää. Sen vuoksi suunnittelin potagerin, jonka on tarkoitus olla kauneuden ja käytännöllisyyden liitto. Innoittajanani on ollut Gisela Keil, jonka kauniin kirjan Luomutarhurin opas ostin joskus 1990-luvulla, mutta joka edelleen näyttää tuoreelta.

Potageriin kuljetaan ruusukaaren alitse. Alueen keskellä on suihkulähde. Se on alun perin tehty kasteluveden lämmittämistä varten. Suihkulähteen ympärillä on lohkot vihannesten viljelyä varten ja reunamilla tilaa monivuotisille hyötykasveille. Välissä kaartuvat tiilipolut. Reunoja kehystävät muuri, pensasmustikka-aidanne, rivi parsaa sekä herukka-aidanne.

Potagerissa ei jyrsitä, vaan hoivataan kastematoja. Tuholaisia ja tauteja torjutaan vuoroviljelyllä ja luonnonmukaisin keinoin. Siellä ei myöskään viljellä perunaa eikä maan antimilla täytetä kellaria – koska kellaria ei valitettavasti edes ole. Ehkäpä potagerissa opitaan vähän vihannesviljelyn saloja ja saadaan maistiaisia. Suurisuuntaisemmat projektit voi sitten toteuttaa viereisellä pellolla, jos niin haluaa.

Potager on työn alla. Lohkoja peittää toistaiseksi sanomalehti- ja hiekkakate.

Mikä on sinulle tärkeä P? Pelargoni? Pioni? Porkkana? Punajuuri? Ehkä kenties punahattu tai päivänlilja? Paljasta puutarhasi paras P!