maanantai 20. helmikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: O

Sarja puutarhan tärkeistä asioista jatkuu. Niin ihanasti taas kommentoitte - kiitos niistä!

Ylitse muiden nousi kolme ännää: narsissit, nauhukset ja neilikat. Keväällä nautitaan narsisseista keltaisina ja valkoisina, orkideanarsissi Thaliasta, runoilijoista, nunnista, historiallisista ja isomummun aarteista. Luminarsissi 'Rip van Winkle' on nopea leviämään. Kivipellon Sailalla kasvaa monia pienikukkaisia ulkomailta tilattuja söpöläisiä: 'Oxford Gold', 'Hoop's Petticoat', 'Little Spell', 'Minnow', 'Julia Jane', 'Hillstar', 'Jetfire', 'Peeping Tom', 'Tete Boucle', 'Winter Walzer'.

Runoilijanarsissi 'Actaea'

Nauhukset ovat näppäriä puutarhan aukkopaikkojen täyttäjiä ja värin tuojia. Kukkia ja haaveita -blogin Sirkku niitä kivasti nosti esiin. Neilikat, niin nostalginen harjaneilikka, ketoneilikka 'Artic fire', tarhaneilikka 'Pink kisses', sulkaneilikka kuin vuorineilikkakin ovat hyvin pidettyjä. Kasvihormoni-blogin Sini nauttii erityisesti harjaneilikasta ja antoi näppäriä neuvoja sen kasvatukseen.

Niitty ja niittykukat ovat nättejä. Kasvin paikka -blogin Reetta on niistä onnellinen. Puutarhan tärkeäksi N:ksi nimettiin myös nietospensas, neidonhiuspuu sekä Nepeta cataria eli aito kissanminttu. Lue Suvikummun Marjan ihana pikku tarina siitä.

N eli typpi sopivassa määrin nopeuttaa kasvua. Töitä nopeuttavat nokkakärryt, mutta Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiian nokkakärryt ovat "ainavaa kaupas". Naisenergiaakin tarvitaan, kuten Unelmia ruusuista -blogin Tita sanoi. Ja onnellinen saa olla se, joka omistaa navetan, jossa on tilaa kanoille sekä kaikenmoisille puutarhatarvikkeille.

Viimeisinä, vaan ei suinkaan vähäisimpinä manittakoon Suvikummun Marjan puutarhakissa Nipsu ja Kivipellon Sailan Nöpö. Terveisiä heille!

Ja nyt on O:n aika.


O
OLJET. ONNI.

Pelkkä onni kuulostaa liian kliseiseltä, vaikka puutarha onkin onnen lähde. Valitsen alkuun O:ksi siis OLJET, sillä olkiin kätkeytyy onni. Olin onnekas, sillä sain maanviljelijältä kaksi suurta olkipaalia, jotka olivat vierähtäneet pusikkoon ja jääneet kyydistä. Mieheni kuskasi ne konevoimin tontillemme. Siitä saan käydä talikolla hakemassa ainesta niin kasvimaan talvipeitteeksi kuin maan parannusaineeksikin humusta lisäämään. Väkisinkin sellaisesta tulee onnelliseksi.


Kodinonni kukoistaa liemikulhossa.

Puutarhurin ONNI on usein hyvin käsinkosketeltavaa. Lainaan pari pätkää puutarhapäiväkirjastani.

Kesäpäivän onni

Istuttelin eilisiä ostoksia maahan – kuusamia, kuunliljoja, akileijoja, hortensian ja ohdakkeita. Nyppäisin rikkaruohon sieltä ja täältä. Harasin. Oli ihanan kesäinen ilma, välillä ripautti vettä. Siinä hetkessä ajattelin, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä tällaisena kesäpäivänä. Oli ihanaa saada aikaan valmista. Oli ihanaa olla raikkaassa ulkoilmassa.



Ihana kesäpäivä

Tänään oli yksi kesän ihanimmista päivistä. Heräsin perheestä ensimmäisenä kauniiseen aamuun. Oli lämmintä heti aamusta ja niin ihanan rauhallista. Istuttelin eilen ostamani törmäkatkerot  ja vein vaaleanpunaista maksaruohoa purppuraheisiangervojen juurelle. Voi, miten nätisti vaaleanpunainen sopii yhteen ’Diabolon’ tummien lehtien kanssa!

Jouko tuli kanssani istuttelemaan eilen ostamiamme tuijia. Näyttää jo tosi kivalta. Istutimme ’New dawn’ –köynnösruusut etupihalle ja vielä yhden tuijan siihen viereen. Vau, ruusut kiipeävät jo pitkälle ylöspäin ja tuija sitoo irrallisen köynnöstuen luontevaksi osaksi etupihaa! 

Oli kotoisaa kun lapset leikkivät pihalla. Katselimme yhdessä kanoja ja tipuja. Köydet ja lauta rahisivat kun lapset nauttivat uudesta vanhanaikaisesta keinustaan, jonka Jouko oli viritellyt koivujen väliin. Trampoliinilta kuului iloisia lasten ääniä. Välillä huomasin yhden pojan kiivenneen ylös koivuun ja kohta isot pojat olivatkin jo varaston katolla istumassa.

Jossakin välissä piti tietysti syödä – muutakin kuin jäätelöä. Jokainen lapsi auttoi salaatin valmistamisessa, joten saimme nopeasti tehtyä herkullisen ruuan. Salaatista nauttivat kaikki. Mmm, vieläkin vesi herahtaa kielelle.

Istutimme muurin eteen kameliajasmikkeen ja kolme tuijaa. Jouko kaivoi kuopat ja sekoitti mullat. Minä istutin ja kastelin, tasasin ja katoin. Koko muuri näytti kohentaneen ilmettään.

Illalla olin niin väsyksissä, että päätin istutusten riittävän tältä päivältä. Kun Jouko tarjoutui kaivamaan kuopat vielä kahdelle pionille, en voinut vastustaa tarjousta. Saimme ’Duchesse de Nemours’ –pionit vielä maahan.

Iltapalalle riitti vielä yksi nautinto: uusin Kotipuutarha-lehti. Sitten oli vielä tämä jokailtainen nautinto – kirjoittaminen. Niin, ja sauna ja hieronta. Ah, mikä ihana päivä!



Onko sinun O:si omena? Orvokki tai onnenapila? Ohdake? Kenties osmankäämi? Orkidea? Millaista on sinun onnesi?

28 kommenttia:

  1. Oivalluksia puutarhanhoito tuottaa tasaisesti vuodesta toiseen. Asioita voi tehdä niin monella tavalla, että laiska etsii vähätöisimmän mahdollisuuden Onnistumisille. Puutarhuroinnissa tärkeällä sijalla on myös ostokset. Puutarhakierroksia on mukava tehdä, messuilla piipahtaa ja tulee klikkailtua nettikaupoistakin kasveja. Ahdistun usein esim. vaatekaupoilla, mutta puutarhoilla en koskaan :) Pitää olla oikean lajin ostokset, niin homma on mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aivan totta: puutarhoilla ei ahdista koskaan! Kesällä vaateostokset tuppaavat välillä unohtumaan kun jalat vaan vievät puutarhoille :) Vaate- ja kenkäostoksilla en viitsi kierrellä ellei ole ihan pakko.

      Poista
  2. Melkoisen täydelliseltä vaikuttaa tuo teidän kesäpäivänne!
    Onni-puutarhakissa on meidän puutarhan tärkein ja ihanin O! Kaikki muut O-jutut tulevat kaukana perässä. Kaikki meidän kissat ovat ihania ja rakkaita, mutta Onni on erityisen erityinen!
    Suurenmoisen sykähdyttäviä ovat aina kevään ensimmäiset orvokit, vaikka niihin ehtii töissä joka kevät kyllästyäkin. Orvokit ovat kevään ensimmäinen myyntihitti ja kun pelkästään niitä on kuukauden myynyt, on orvokkikiintiö täynnä.
    Välimeren tunnelmaa kasvarin kuistille tuo Oliivipuu, jota juuri kävin risuverstaalla katsomassa. Uusia pieniä versoja oli jo oksankärjissä näkyvissä.
    Kuten Tita tuossa edellä mainitsi, ilman Onnistuneita Ostoksia puutarhailu ei olisi ollenkaan näin kiehtovaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kaipaa ulkomaille enkä hienoihin nähtävyyksiin kun onni löytyy niin läheltä. :) Joskus on kiva käydä vähän muuallakin, mutta kyllä oma koti ja puutarha on se kaikkein rakkain paikka.

      Olen eläinten ystävä, joten voin kuvitella kuinka tärkeä Onni-kissa on. Terveisiä :)

      Joo, ainahan niihin orvokkeihin ihastuu, vaikka joka vuosi ajattelee hankkivansa vähän jotain muuta ;)

      Poista
  3. OMENAPUU on tärkeä puutarhan ydinkasvi. Keväällä omenapuun kukat ovat joka vuosi uusia ihmeitä, kaunis vehreä oksisto suo varjonsa kesän aikana ja syksyllä puu lahjoittaa vielä herkulliset omenat syötäväksi. Talvellakin omenapuu kohottaa oksansa taivasta kohti ja antaa lumen laskeutua niille, joten puutarha ei ole silloinkaan tyhjä.

    Puutarha on opettanut OPPIMAAN epäonnistumisista, sietämättömistä odotuksista, pettymyksistä, mutta myös uskomattomista yllätyksistä ja onnistumisista. Puutarhassa on jatkuvasti opittava lisää.

    Sadekuva on mahtava - ihan kesä jo maistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kuva omenapuusta! Meidän omenapuut ovat vasta nuoria, joten kukkia ja hedelmiä ei vielä juurikaan tule puhumattakaan viilentävästä varjosta. Toivossa on silti hyvä elää :)

      Oppia on tosiaan saatu niin kirjoista, toisilta puutarhaihmisiltä kuin kantapäänkin kautta ja vielä on paljon uutta opittavaa - onneksi. Siinähän se hauskuus onkin.

      Kiva, että pidit sadekuvasta. Yritin etsiä kuvaa, joka jotenkin kuvaisi onnellisuutta. Sade ei varsinaisesti ole se onnen lähde, mutta voin olla onnellinen sateestakin ja sateesta huolimatta ;) Sitäpaitsi minusta sade on jotenkin romanttista.:)

      Poista
  4. Kesäpäivän onni:) Siinä se

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun osaa iloita pienistä ja tavallisista asioista, saa olla usein onnellinen. Tai tarkemmin ajateltuna eiväthän perhe ja oma koti ja puutarha ole mitenkään pieniä asioita. Nehän ovatkin aivan valtavan isoja ja tärkeitä asioita, vaikka ovatkin joka päivä läsnä.

      Poista
  5. Kotipihalla se on OMENAPUU, mutta ollaan nyt myös trooppisissa tunnelmissa ja siellä se on OLEANTERI, tuo kaunis ja myrkyllinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleanteri onkin minulle uusi tuttavuus. Katsoin sen kuvahausta ja nättihän se on. Ei mene enää puoltakaan vuotta kun omenapuut jo kukkivat :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Viime yönä näin jo unta, että lumet olivat sulaneet ja ihmettelin kuinka nopeasti kevät tulikaan :) Pianhan se kesäkin taas on...

      Poista
  7. Ooo, on oivallus oikiahan osunehista ostoksista, onni onnistumisista!
    Eikä kesää iliman orvokkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onnea tuovat niin monenlaiset asiat tässä puutarhuroinnissa. Kohta sydän taas sykähtää kun ensimmäiset kasvit nousevat maasta. Ja niinhän se taitaa olla, ettei kesää pärjää ilman orvokkeja, vaikka joka kerta päättäisikin hankkia jotain muuta.

      Poista
  8. Kaikki huolet ja huonosti nukutut yöt häipyvät puutarhaOSTOKSILLA. Muuten käyn ostoksilla vain tarpeeseen, mutta puutarhaan shoppailen myös huvikseni. On ihaninta kierrellä taimistoilla ja liikkeissä, enkä koskaan kyllä pääse ulos tyhjin käsin. Olen muuten aika tarkka ja suunnitelmallinen rahankäytössä, mutta puutarhaostoksissa menen täysin tunteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon on tosi helppo samaistua. Olen jopa käyttänyt puutarhashoppailua terapiana tosi paikan tullen. Paljon ei tarvitse edes ostaa kun jo pelkkä puutarhatunnelma piristää. Tai ainakin sillä mielellä lähtee, etten nyt paljoa mitään osta ja tulee takaisin auto pullollaan kukkia ;)

      Poista
  9. Omenapuut...nuo ihanasti kukkivat ja myöhemmin satonsa enemmän tai vähemmän runsaina antavat pihan kaunistukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pian niitä pääseekin jo leikkaamaan :) Toivottavasti saadaan runsas kukinta!

      Poista
  10. Hei, minäkin hyppään jälleen leikkiin mukaan. Oman käden jälki, joka kuitenkin on ihanasti luonnon armoilla, se antaa hurjasti voimaa, iloa ja mielihyvää. Myös verbi olla - ihan perusmuodossaan, saa puutarhassa erityisen merkityksen. Vaikka sitä olisi täydessä työn touhussa, puutarhassa se työkin on olemista, kokonaisvaltaista läsnäoloa, johon meidän nykyihmisten on niin vaikea muutoin päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun hyppäsit taas mukaan ja toit monta ihanaa ajatusta!

      Hyvin sanottu tuo ajatus oman käden jäljestä luonnon armoilla. Juuri tuo luonnon armoilla oleminen on se haaste ja helpotus yhtä aikaa ja niin mielenkiintoisella tavalla. Siinä säilyy yllätyksellisyys ja mielenkiinto kun maalaa elävillä vesiväreillä, jotka lähtevätkin "paperilla" liikkumaan ja muotoutumaan omanlaisikseen. Ajatella, jos tauluja maalattaisiin samalla tavalla ;)

      Niin, ja tuo kokonaisvaltainen läsnäolo - niin terapeuttista ja onnellisuutta lisäävää. Kaikki aistit ovat avoinna ja mieli tyhjenee stressistä...

      Poista
  11. Tätä aakkossarjaa on niin kiva seurata =) Ihana kuva aurinkoisesta sadekuurosta. Kesäsateen tuoksun voi ihan tuntea nenässäään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aliina! Kiva kun tykkäät tästä sarjasta ja kuvasta. Teidän ihanien lukijoiden ansiosta tästä sarjasta tulin niin kiva :)

      Poista
  12. Ainakin tällä Onnellisella puutarhurilla kasvaa pihalla Omenapuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että sielläkin on onnellinen puutarhuri. Ei suotta sanota, että jos haluaa onnelliseksi, kannattaa ryhtyä puutarhuriksi (tai ainakin puutarhahöperöksi).

      Poista
  13. Liityn jonon jatkoksi ja totean, että oma omenapuu on jokaisen omistettava! Edellinen kotimme valikoitui pitkälti kodiksi niiden kahden kaunottaren perusteella, jotka jakoivat pihan oleskelualueet kahtia. Voi sitä kukkien määrää, joka niihin tuli aina keväisin! Molemmissa puista oli alun perin kaksi haaraa, mutta toisen puun haara repesi ensimmäisenä asumisvuonamme ja iso puunhaara römähti äänekkäästi alas. Onneksi jäi vielä se toinen puoli! Toisessa puussa puolestaan haarat olivat onni: puu oli sitä sorttia, että se tykkäsi pitää välivuoden sadon tekemisen jälkeen. Mutta meidän onneksemme haarat kukkivat eri vuosina, joten herkkuomenia oli tarjolla jokaisena vuonna!

    Täällä nykyisessä kodissa olen istuttanut vain kaksi omenapuuta ja ne molemmat ovat vielä kovin nuoria. Muutama omena ollaan jo saatu, mutta ne parhaat satovuodet lienevät vielä edessä.

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vanha omenapuu on varmasti aarre, vaikka se ei tuottaisi kovin satoakaan. Siinä on jotakin sellaista, jota rahalla ei saa. Meidänkin kolme omenapuutamme ovat vielä nuoria. Maistiaiset olemme saaneet, mutta kaikille ei vielä riittänyt kokonaista :) Haaveilin sen makuisista omenoista, joita koulukavereitteni kotona Vaajakoskella kasvoi, mutta eivät ne samalta maistuneet. Voi olla, että joskus vielä löydän yhtä hyviä tai sitten en. Maku muuttuu niin paljon. Nyt tosin olen panostanut myös puun muihin ominaisuuksiin (mm. terveys ja oksakulmat).

      Oli mukava kuulla omenapuiden tarina. Tuli mieleen ne lemmikit, joita muistellaan vielä vuosikymmeniä sen jälkeen kun niistä on aika jättänyt.

      Poista
    2. Nämä omenapuut muistuvat minulle mieleen paremmin kuin se koira, jonka olen joskus omistanut. Johtunee siitä, että olen enemmän luonnon kuin lemmikkien perään :). Odottelen jo seuraavan kirjaimen tarinaasi!

      Poista
    3. Itse asiassa kyllä mekin silloin tällöin muistelemme lapsen nimikkopuuta, joka jäi entisen talon puutarhaan. Ohi ajaessamme vilkuilemme kuinka suuri se nyt on. En ole ennen tullutkaan ajatelleeksi kuinka tärkeiksi jotkut kasvit voivat tulla :)

      Poista