Mitähän puutarhuri tekisi ilman laadukasta lapiota? Laiskottelisi kai? Luvatta ei lapiota lainata.
Luovaa laiskuutta tarvitaan, jotta ideat lähtevät lentoon. Lukeminenkin on lokoisaa ajanvietettä.
Lapset ovat Kasvin paikka -blogin Reetan ja varmasti monen muunkin onnen lähde. Onnea tuottaa myös luonto: linnut ja linnunlaulu, lepakot ja leppäkertut, vaan eivät sentään liljakukot. Niiden takia moni on luopunut liljoista, vaikka ne muuten loistavia olisivatkin. On niitäkin, jotka rakastavat liljoja liljakukkojen uhallakin. Lintuja lellitään kesät talvet: ruokitaan ja laitellaan linnunpönttöjä.
Liljakukot löysivät entiseen puutarhaamme heti, joten ihana 'Reinesse' ei muuttanut uuteen puutarhaamme. Nyt olen alkanut taas lipsua...
Lavakaulukset ja muut laarit saavat monilta kehuja. Kasvihormoni-blogin Sini on niistä aivan liekeissä ;). Lantakompostiin ja lantaan luotetaan lujasti.
Perinnekasvi Lilium lancifolium eli tiikerililja viehättää. Suvikummun Marjan innoittamana tilasin juuri sellaisen valkoisena. Muita loistavia liljoja ovat: Lilium canadense eli Kanadanlilja, Lilium pumilum eli pellavalilja ja Lilium henryi eli Heikinlilja.
Laukat ja leimut sekä Ligulariat eli nauhukset ovat luottokasveja. Keltainen lupiini, lewisia sekä luppio ihastuttavat myös. Lemmenyrtti lipstikka leviää laajalle, ellei pidä varaansa. Vaaleanpunaiset ruusut 'Lumo' ja 'Lambert Closse' lumoavat.
Lathyrus odoratusta eli tuoksuhernettä ja Lavatera trimestristä eli kesämalvikkia päästään pian kylvämään.
Lehtipuista lehmus ja leppä, erityisesti sulkaharmaaleppä ja muhkuraleppä, saivat kehuja. Larix sibirica eli siperianlehtikuusi leiskuu syksyllä keltaisena.
Kivipellon Saila kävi ihailemassa Liriodendron tulipiferaa eli tulppaanipuuta Madeiralla, mutta sen takia ei tarvitse matkustaa Madeiralle asti. Niitä löytyy kuulemma Vakka-Taimestakin Rauman ja Laitilan väliltä.
Ja nyt miettimään M:ää.
M
MUSTA MUOVI.
MUSTA MUOVI on suorastaan puutarhani pelastus. Olen aina
tiennyt, että siemenet kylvetään ja taimet istutetaan aina puhtaaseen maahan.
Yksinkertaista. Tämä kerrotaan oppaassa kuin oppaassa.
Minulle jäi pitkäksi aikaa salaisuudeksi se, miten tuo temppu tehdään. Miten poistetaan ne kaksi kilometriä pitkät peltokortteen juuret? Miten savimaasta kaivetaan kaikki sadat tuhannet voikukan juuret ja niiden palaset? Miten kaiken kukkuraksi nypitään ne onnettomat elämänlangan juuren palaset, jotka odottavat päästäkseen salakavalasti kietoutumaan minä hetkenä hyvänsä kaikkien pahaa aavistamattomien kasvien kimppuun sadan metrin säteellä?
Minulle jäi pitkäksi aikaa salaisuudeksi se, miten tuo temppu tehdään. Miten poistetaan ne kaksi kilometriä pitkät peltokortteen juuret? Miten savimaasta kaivetaan kaikki sadat tuhannet voikukan juuret ja niiden palaset? Miten kaiken kukkuraksi nypitään ne onnettomat elämänlangan juuren palaset, jotka odottavat päästäkseen salakavalasti kietoutumaan minä hetkenä hyvänsä kaikkien pahaa aavistamattomien kasvien kimppuun sadan metrin säteellä?
Kysyin asiaa puutarhurilta. Hän vastasi, että ammattilaiset
turvautuvat myrkkyihin. Voi, ei! Kysyin toiselta. No, asia on hyvin
yksinkertainen: entinen maa kaivetaan pois, laitetaan alle juurimatto ja
tuodaan uusi multa päälle. Kas siinä. Niin kai sitten.
Ensin siis kaivetaan tontiltamme 1 500 kuutiota entistä multaa noin 80 kuorma-autoon ja viedään jonnekin. Sitten laitetaan se juurimatto, joka taitaa olla parinkympin luokkaa per neliö. Sitten ajetaan 80 kuorma-autollista uutta muhevaa multaa hintaan 30 000 euroa. Mitenkäs meidän katajien ja vanhojen lehtipuiden käy, jos niiden juurialuetta oikein kaivellaan? Lopetin typerät kysymykseni.
Ensin siis kaivetaan tontiltamme 1 500 kuutiota entistä multaa noin 80 kuorma-autoon ja viedään jonnekin. Sitten laitetaan se juurimatto, joka taitaa olla parinkympin luokkaa per neliö. Sitten ajetaan 80 kuorma-autollista uutta muhevaa multaa hintaan 30 000 euroa. Mitenkäs meidän katajien ja vanhojen lehtipuiden käy, jos niiden juurialuetta oikein kaivellaan? Lopetin typerät kysymykseni.
Onneksi satuin lukemaan Rea Peltolan kirjan, jossa hän
kertoi pressukesannosta. Minulla ei sellaista maatilapressua satu olemaan,
mutta vankka musta muovi ajaa saman asian. Kylläpä elämä helpottui!
Nyt peittelen alueita sieltä täältä mustalla muovilla ja odotan. Siellä muhivat niin peltokortteet, voikukat ja ärhäkkäästi leviävät villivadelmat. Elämänlankaa ei nykyisessä puutarhassamme onneksi ole eikä vuohenputkea, mutta nekin hoituisivat.
Nyt peittelen alueita sieltä täältä mustalla muovilla ja odotan. Siellä muhivat niin peltokortteet, voikukat ja ärhäkkäästi leviävät villivadelmat. Elämänlankaa ei nykyisessä puutarhassamme onneksi ole eikä vuohenputkea, mutta nekin hoituisivat.
Tähän päälle vielä hiekkaa, niin on nätimpi.
Peittelen muovin hiekalla ja reunat tuen kivillä.
Välillä kurkistan kalvakoita versoja muovin alla. Aika mukavalta näyttää, mutta
vielä ei ole aika luopua muovista. Minulla ei ole kiire, vaikka toki sormet
syyhyäisivätkin uuden alueen kimppuun. Kun on aika vetää muovi pois ja kipata
hiekat sen päältä maata parantamaan, olen palkintoni odottamisesta saanut.
Viime kesänä laajensin puutarhaa tielle päin. Ensi vuonna pääsen varmaan istutuspuuhiin. Makeapihlajan jo istutin kun en viitsinyt odotella. Puiden ja pensaiden ympärillä ei ole muoveja, vaan sanomalehtiä ja haketta.
Mikähän mahtaa olla sinun M-kirjaimesi? Maanpeitekasvit, magnolia, mansikat, mustikat, mintut, maksaruoho, mehitähdet, vai ihan joku muu?
Ihanan rento postaus ja perennapenkin iloinen suunnittelu!
VastaaPoistaMukavasti linkität muut bloggarit ideoillaan mukaan!
Lempeää sunnuntaita!
Kiitos, Susanna, ihanasta palautteesta! Tästä tuli niin kiva lukijoiden ja mun yhteinen juttu, että haluan ehdottomasti linkittää muutamia kommentteja mukaan. Toki moni hyvä kommenti jää silti erikseen mainitsematta, koska jutusta tulisi liian pitkä.
PoistaMukavaa helmikuuta sinulle sinne Etelään!
Mukavaa sunnuntaita! Minun M kirjaimeni taitaa sitten olla mustikat- tuorepuurossa:) Liljat ovat ihania. Mitä ovat liljakukot?
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle! Minä puolestani syön joka aamu kulhollisen mustaherukoita, omista pensaista poimittuja :)
PoistaLiljakukot ovat sellaisia kirkkaanpunaisia, aika isoja kovakuorisia ötököitä, että sen jälkeen kun ne saapuvat puutarhaan, ei näe enää liljoja :(. Eivät ne suorastaan peitä liljoja, mutta liljojen kauneutta ei enää samalla tavalla huomaa kun näkee vain ne kurjat kukot ja niiden munat. Ne syövät lehdet reikäisiksi ihan lyhyessä ajassa. Liljat saattavat kyllä jäädä henkiin, mutta kaikki huomio menee siihen, että kyttää onko kukkoja liikkeellä. Jos on, pitää juosta hakemaan ämpäri, jossa on kiehuvaa vettä, ja tiputtaa ötökät sinne. Että se siitä liljoista nauttimisesta sitten. Millään niitä ei pysty estämään - paitsi olla hankkimatta liljoja.
Niin huono muisti minulla on ja olen aivan liian optimistinenkin, että olen taas sortunut liljoihin...
Muoviin pätee varmasti vanha viisaus; hyvä renki, mutta huono isäntä. Muovi on vallan mainio apu tuossa rikkaruohojen hävittämisessä. Kunhan muistaa huolehtia muovin asiallisesta hävittämisestä. Viime aikoina on runsaasti ollut kirjoituksia muovinjätteen haitallisuudesta luonnolle. Merissä ajelehtii valtavia määriä muovijätettä. Niin surulliseksi tulen uutisista, joissa kerrotaan kuolevista valaista ja merilinnuista, joiden vatsa on täynnä muovijätettä :(.
VastaaPoistaEi pidä kuitenkaan lannistua ja masentua, nyt iloisempiin asioihin.
Ihanin ja iloa tuottavin M puutarhassani on Meconopsis Blue fertile 'Lingholm cf', sinivaleunikko. Olen ostanut sen Vakka-Taimesta muuutama vuosi sitten. Ihanista ihanin ihanuuskasvi. Keväällä aikaisin maasta kurkistavat suloiset karvaiset korvat, sinivaleunkon lehdet. Kesäkuussa lumoavan intensiivisen siniset kukat! Tänä keväänäkin yritan taas lisätä sitä keräämistäni siemenistä, viime vuonna homma onnistui hyvin siihen, kunnes unohdin keskikesällä kastella taimiruukut....
METSÄPUUTARHA; tämä projekti on meillä vielä vaiheessa, ensi kesänä toivottavasti taas edistyy pätkän matkaa. Mattheuchia struthiopteris, kotkansiipisaniaiset siellä jo kasvavatkin.
Vähän haastetta puutarhailuun tuottaa Magnolia, eli tarhamagnolia 'Leonard Messel', edelleen hengissä talvehtimispaikassaan.
Jo nyt pääsee nautiskelemaan hyödetyistä Muscareista, eli helmililjoista, niitä vaan hyppää ostoskoriin vähän jokaisella puutarhamyymäläreissulla.
Puutarhaa ei olisi ilman hyvää MULTAA! Meillä on kallioinen metsätontti, joten kaikki multa on pitänyt tuoda tontille. MUURIKIVIEN avulla on rakennettu kasvualtaita, jotka on täytetty oikealla mullalla.
Täällä meillä on naapurikunnassa Suomen ainoa sokeritehdas. Perusmulta saadaan tehtaalle sokerijuurikkaiden mukana. Pesun yhteydessä sokerijuurikkaista irtoaa multaa, joka varastoidaan ja vanhennetaan altaissa ja aumoissa useita vuosia. Multa valmistetaan lisäämällä siihen hiekkaa ja turvetta. Tämä on todella laadukasta savea sisältävää multaa, ilman monivuotisten rikkakasveja. Vähän se on liiankin savista, lisäämme siihen itse vielä "kaupan multaa", joka yleensä onkin turvehiekkaseosta.
Tulipa taas pitkä juttu.....
Mukavaa sunnuntai-iltapäivää sinulle :)
Kiitos, Marja! Olit taas paneutunut asiaan ihailtavalla tarmolla :)
PoistaOlet aivan oikeassa siinä, että muovi pitää hävittää vastuullisesti. Minäkin tulen aina hirveän surulliseksi kun kuulen niistä jätelautoista merissä ym. Itse asiassa kannatan melkein asiassa kuin asiassa luonnonmateriaaleja enkä muovia, mutta puutarhassa musta muovi on kerrassaan yliveto ja puolihydrossa muoviset sisusruukut. Ilman muovia en isossa puutarhassa pärjäisi, sillä sanomalehdet loppuvat nopeasti ja ne ovat alttiimpia menemään rikki. Hyviä ja käyttökelpoisia toki nekin.
Onnittelut ihanan sinivaleunikon johdosta! ;) Se kai ei ole itsestäänselvyys, että sinivaleunikko kukoistaa. Itse en sitä vielä ole kokeillut.
Hyvä, että projekteja on kesken. Niissä riittää sitä suunnittelemista ja haaveilemista, mikä on ihan parasta puutarhuroinnissa. Minusta tuntuu, että jos joskus saan projektini valmiiksi, täytyy alkaa laajentaa tiluksia ;) On aina niin ihanaa ja jännittävää seurata miten joku projekti etenee.
Olipa mielenkiintoista kuulla sokeritehtaan mullan valmistuksesta. Hyvä, että kaikelle löytyy järkevää käyttöä.
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!
Muovi ei ole kertakäyttötavaraa. Samaa muovia voi käyttää useita kertoja. Lopulta ne voi hävittää energiajakeen muodossa.
PoistaNiinpä. Minä käytän muoveja niin tarkkaan kuin ikinä, sillä meillä on iso puutarha ja paljon puhdistettavaa maata - ja aina liian vähän mustaa muovia. Käytän jopa tyhjät multapussitkin, jos ei muuta niin reikien tilkkeenä.
PoistaMukavasti on siellä tulossa lisää maata puutarhalle.
VastaaPoistaNiin on :) Olen ihan innoissani siitä, vaikka onhan tuota täyttämätöntä maata vähän siellä sun täällä. Mukavaa viikkoa sinulle!
PoistaJa taas täällä siirrytään seuraavaan kirjaimeen, mustaa muovia en olisi itse osannut nimetä parhaaksi ämmäksi (vaikka arvostankin sitä juuri nimeämälläsi tavalla).
VastaaPoistaMies. Minä. Me. Meidän perhe. Siinä parasta m-laatua meidän markilta. Mitä sillä maalla tekisi, ellei malttaisi miettiä, ketkä sitä asustavat. Meidän pihan on paras olla paikka, jossa viihdytään, muutoin muutetaan suunnitelmia. Iloinen yllätys on ollut se, kun aluksi pihaa kaukaa katsonut mies (meidän Tekninen tuki) kehuu sitä ja osallistuu vähin erin puutarhan muokkaamiseen ja hoitamiseen.
Museota tai näytepuutarhaa pihasta ei saa tulla! Se on meitä varten, muut tulevat kakkosena, blogi syntyy siinä sivussa. Ja erikseen pitää vielä mainita, että mieltä lämmittää kovasti myös se, kun pihassa viihtyvät myös naapurien lapset. Tykkäävät talvella liukumäistä hyppyreineen ja hämärään aikaan syksyllä piilohipat (millä nimellä ikinä niitä sillä hetkellä kutsutaankin) sopivat hyvin kasvien väleihin ja poluille. Mieltälämmittävää!
Minulle hienoinkaan magnolia ei päihittäisi mustaa muovia. En jaksaisi kitkeä ja itkeä ;)
PoistaTuo on aivan totta, että mies ja meidän perhe, ovat tärkeämpiä kuin koko puutarha, vaikka se olisi miten upea hyvänsä. Maailmassa ei niin upeaa puutarhaa ole, johon noita vaihtaisi!
Minulla on sama periaate, että puutarha on viihtymistä varten. Olen onnekas, että viihdyn lapio kädessä maata möyrimässä :) Ja sekin on totta, että miehen kannustus on jo melkein puoliksi tehty työ. Sekin on hyvä, että mies ja minä olemme kiinnostuneet vähän eri asioista puutarhassa. Silloin saadaan hyvä kokonaisuus.
Minäkin nautin lasteni kavereista meillä. Nyt kun asumme vähän syrjässä, kavereita ei näy ihan yhtä tiuhaan kuin ennen, mutta onneksi kuitenkin käyvät. Yövieraitakin on aina silloin tällöin. Sekin on ihanaa kun lapset nauttivat puutarhasta ja vieläpä sanovat sen :)
Mukavaa viikkoa teille sinne Keski-Suomeen!
Minulla oli pitkään tunne, että puutarha on Mun Juttu, enkä pitänyt siitä, kun mies tuli kertomaan omia mielipiteitään. Nyt puolestaan nautin, kun hän antaa näkökulmia ja osallistuu tekemiseen. Ehkä minusta on siirrytty siihen meihin. Ja kohta ehkä naapurien lasten myötä koko kylään :)
PoistaHyvä suuntaus! Meillä on mennyt niin päin, että alussa mies antoi hyviä neuvoja ;) mutta nyt hän antaa minun toteuttaa omia mielikuviani ja näkemyksiäni. Hän on oppinut, ettei kannata jarrutella kun vaimolla on joku idea mielessä. Hieno siitä tulee kuulemma kuitenkin :) Toiveita hän saattaa edelleen esittää ja niitä pyrin myös huomioimaan. Lastenkin toiveita olen yrittänyt parhaani mukaan toteuttaa :)
PoistaMarjan mainitsema multa on kyllä puutarhassa ehdottoman tärkeä elementti. Multaa pitää aina olla varastossa sen verran, että pääsee yllätyskasveja istuttamaan. Olen ratkaissut asian siten, että tilaan suursäkissä yleismultaa ja ostan kaupasta pienempiä multasäkkejä aina sen verran, kun autoon kerrallaan mahtuu. Meidän pihassa ei oikein ole paikkaa suoraan kuormasta kipattavalle multakeolle.
VastaaPoistaEnsimmäiseksi M:stä tulee mieleen Malukset eli omenapuut. Koko lapsuuteni unelmoin, että kunpa minulla joskus olisi puutarha ja siellä omenapuu. Kuinka ihanaa olisikaan kesäaamuna poimia omia omenoita ja istua niitä rouskuttelemassa muiden vielä nukkuessa. Se unelma on toteutunut ja siitä jaksan iloita joka kesä.
Microbiota decussata eli Tuivio kuuluu havukasvisuosikkeihini. Se on yllättävän nopeakasvuinen ja kattaa samalla myös toisen ämmän eli se on erinomainen maanpeitekasvi. Entäpä sitten mahonia (Mahonia aquifolium)? Kaunis ikivihreä pikkupensas, joka viime talvena kärsi, mutta selvisi kuitenkin. Saapa nähdä, kuinka nyt käy, kun talvi on likimain samanlainen. Vielä pitää mainita monien suosikki Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipisaniainen. Sekin kuittaa nimensä lisäksi myös toisen ämmän eli kotkansiipisaniainen on metsäpuutarhan kaunotar. Tai ehkä se onkin urospuolinen ja silloin kenties komistus.
Tuo on varmaan ihan hyvä multasysteemi. Kasaan tulee helposti rikkoja ennen pitkää. Minä yritän nykyään pärjäillä melkein ilman ostomultaa, mutta ruukkuihin sitä on raahattava selkä vääränä.
PoistaVoi, miten ihastuttava omenaunelma sinulla on ollut ja olet sen saanut toteuttaa! Unelmista tuli mieleeni: kerroimme tyttärellemme, että olemme miettineet toisen koiran hankkimista. Tytär sanoi: "Tiesin, että meille tulee toinen koira!" Ihmettelimme mistä hän saattoi sen tietää, kun Jouko ei ole ollut kovin ihastunut ajatukseen toisesta koirasta. Hän vastasi hymyillen: "Unelmilla on taipumus toteutua!" Tunnistin lausahtaneeni tuon joskus :)
Minä puolestani unelmoin nuorena maanpeitekasveista. Kuvittelin, että niiden täytyy olla upporikkaita, joiden puutarhat ovat maanpeitekasvien peitossa. Laskeskelin, että jos yksi kasvi maksaa muutaman markan ja niitä täytyy istuttaa tiiviisti, niin sehän tekee hirveitä summia. En silloin vielä tiennyt miten perennoita jaetaan ja kylvetään :)
Malukset eli omenapuut ovat mun ykkösiä, sekä ne tavalliset että koristeomenapuut. Voi kuinka jo odotan sitä valkoisten ja vaaleanpunaisten kukkien runsautta! Ja maukasta satoa, jota popsin syksyllä myös marjapensaista.
VastaaPoistaMinä muistan lapsuudestani ne ihanat omenat, joita koulukavereiden pihoilla kasvoi. Meillä ei omenapuita ollut. Nyt minulla on montaa omenalajiketta. Silti kaikkein parasta ovat herukat :)
PoistaPuutarhani M on ehdottomasti magnolia. Unelmoin magnolioiden keväisestä kukinnasta puutarhassa. Olen tähän mennessä istuttanut kaupunkiin pihaani neljä magnoliaa: japaninmagnolia "vanha rouva", tähtimagnolia Stellata rosea, pensasmagnolia ja nimetön magnolia alelaarista. Vanha rouva on jo kolmivuotias, alelaari-magnolia kaksivuotias ja tähti- ja pensasmagnolian istutin viime kesänä. Jännä nähdä, ketkä ovat vielä keskuudessamme keväällä ja kukkiiko vanha rouva vihdoinkin! Mieleni tekisi vielä ainakin Wada´s memory -magnoliaa sekä jotain talvenarkaa lajia ruukkuun ja kuistilla talvetettavaksi.
VastaaPoistaMinulla on vain yksi pensasmagnolia ja sekin aika raasu. Olen ajatellut, että hankin sitten lisää, jos tuon yhden kanssa pärjään :) Se taitaa olla 3 v eikä yhteiselo vielä oikein kukoista ;) Onpahan silti jotain mistä haaveilla: edes yhdestä ainoasta magnolian kukasta.
PoistaMinulla on hoidettavanani varjoinen taloyhtiöpiha, ja pihamme M on ehdottomasti maanpeittokasvit. Voin vakuuttaa, että taloyhtiömme on melkoisen rutiköyhä (ainakin viime kesäisen piharemontin jälkeen), mutta silti meillä on kaikkialla maanpeittokasveja. Toiset lisääntyvät hurjaa vauhtia, toiset hitaammin, mutta vikkelimpiä jakamalla saa nopeasti peittoa pensasalustoille. Toisella sijalla, tai oikeastaan ensimmäisellä sijalla on aina muheva multa, jota teemme itse kompostoimalla biojätteet ja osan puiden lehdistä. Pressukesannon keksin aikoinaan ihan samasta kirjasta! Kotipihassa olen käyttänyt vuohenputken torjuntaan pienemmillä alueilla riekaleisia kevytpressuja, jotka Mies (ilman muuta muuten ihan olennainen puutarhan M) olisi jo heittänyt käyttökelvottomina pois. Kevytpeite läpäisee valon, joten sen olen peittänyt aina kuivilla lehdillä tai kuorikkeella. Kun vuohenputki on pressukesannoitu pois, kompostin avulla voi olemassa olevaa kasvualustaa parantaa, eikä tarvita kuorma-autokaupalla ostomultaa!
VastaaPoistaJoo, oli jännä kun maanpeitekasveista pulpahti mieleen tuo nuoruuteni haave. Silloin haaveilin omasta puutarhasta ja ajattelin, että istuttaisin sen täyteen maanpeitekasveja. Silloin haaveilin tosin myös ulkomaanmatkoista toisin kuin nykyään. Sen verran paljon reissasin, että nykyään olen onnellinen kun ei tarvitse lähteä ;)
PoistaPressukesantoa saisi minusta mainostaa enemmänkin. Se on niin halpa,helppo ja varma systeemi ja voittaa myrkyt mennen tullen. No, hidashan se on, mutta puutarhassa monet asiat ovat hitaita. Sitäpaitsi aina on riittänyt odotellessa tekemistä. ;)
Multatehdas pihalla on kyllä aika ehdoton M myöskin :)
Monta ihanaa ämmää...no ensin tietenkin multa, hyvä multa on tärkeää, sitten voidaan aloittaa suunnittelu ja kasvatus!
VastaaPoistaM niin kuin magnolia 'Vanha rouva' ihanuus, uusi taimi muutti meille viime kesänä, edellisen söi kostotoimenpiteenä myyrä-pahalainen!
Koska Marjan kanssa ollaan retkeilty Vakka-taimessa niin laitan myöskin tuon meconopsis-perheen ihanat karvakorvat, niitä löytyy meiltäkin tietenkin :D Myös malvat ovat ihania, vallankin maurinmalvaan olen iki-ihastunut! Eikä sovi unohtaa Mustilan arboretumia, ihanaa retkikohdetta.
Voiko kauniimpaa ja herkempää kukkijaa olla kuin l. martagon valkoisena ja kynsilakan punaisena, ihania, upeita! Maariankämmekkä, mustikka, Marechal mac mahon -pioni, melissa officinalis, mentha-suku, meloonit, mansikat, maissi, mesiangervot ja tietenkin maanparannusaineet!
Mutta rakkain kaikista on tietenkin lapsuudenkodistani peräisin oleva Mustialan ruusu 'Minette', ruusuista kaunein ja ihanimmalta tuoksuva! Myös pihamme vanhat malukset kuuluvat listalle ilman muuta!
Niinpä. Valinnan vaikeushan tässäkin kohtaa tulee. Minulle tosin muovi on ollut niin iso pelastus, että se jää kakkoseksi ainoastaan Miehelle ;)
PoistaMainitsemistasi kasveista minulla on magnolia-raasu (tosin eri lajiketta kuin sinulla), mustikoita, sitruunamelissa, vähän minttujakin, muutama mansikka ja omenapuita. Niistä erityisesti olen ihastunut pensasmustikoihin ja luonnonmustikoihin, joita olen varjellut tontillamme.
Malvoja ja mansikoita on tulossa ensi kesänä ja mitä kaikkea... Näistä saa aina hyviä ideoita, joten taas on asiaa Googlelle. ;) Pitää katsoa millaisia nuo kehumasi pionit, ruusut ja muut ovat.
Kanadanruusuissa on paljon Morden-alkuisia lajikkeita. Kaikki hienoja, mutta ehkä ihanin on Morden Belle. Parhaat M:t on tietenkin M-kirjaimella alkavat tyttäreni :) Menestys ja Menetykset ovat keväällä tutkittavissa puutarhassa. Uskoisin suurimman osan selvinneen talvesta, mutta aina on menetyksiäkin.
VastaaPoistaMenestyksellä on aina hintansa ;) "Verottaja" vie osuutensa, se kuuluu asiaan. Toivotaan, että tänä keväänä selvittäisiin vähemmillä menetyksillä kuin viimeksi.
PoistaKatsoin tuon 'Morden Bellen' Googlesta. Ihan on nimensä veroinen.
Taas on löytynyt melkoinen luettelo, jotka monet nostan myös omiksi suosikeiksi. MULTA - ja mielellään vielä kompostimulta - on elintärkeä. MUSTIALAN RUUSU on rakas, samoin MYOSOTIS SILVATICA eli lemmikki. Maata pitkin kasvava MAAHUMALA ja MIRRIN MINTTU eivät paljoa hoivaa kaipaa. Puista MONGOLIAN VAAHTERA on ilahduttanut jo muutamana syksynä kauniilla väreillään.
VastaaPoistaTuntuu, että kun puhutaan mullasta, ollaan asian ytimessä.
PoistaLemmikkejä, maahumalaa ja mirrinminttua minullakin on. Ihan eivät kärkikaartiin minulla pääse, mutta toki niillä paikkansa puutarhassamme on :) Yhtenä päivänä päätän kylvää lemmikkejä, toisena päivänä päätän olla kylvämättä. Kaunishan se on, mutta vähän mietityttää kun sitä löytyy sitten ihan joka paikasta.
Mullatta emme me puutarhaihmiset pärjää, mutta kasveista ihanin on mahonia, tuo ikivihreä pensas, joka kauniisti kukkii keltaisin tertuin. Kasvoi nopeasti ja sain jopa leikko-oksia sekä kranssitarpeita, kunnes iski tuo kamala viime talvi, ja koko kasvi kuivui ja kuoli!
VastaaPoistaMinullakin oli mahonia. Ostin sen varjoisan terassin ruukkuistutukseen ja se kasvoi kivasti. Syksyllä istutin sen maahan ja sitten tulikin se kauhea talvi. No, se oli sen lorun loppu. Luulin vian olleen minun istutuksessa tai kasvualustassa, mutta ehkä se ei ollutkaan ihan niin kun sinultakin meni hyvinvoinut yksilö. Vielä viime keväänä en tullut ostaneeksi uutta, mutta nyt taidan taas kokeilla. :)
PoistaMonta mieluista "ämmää" löytyy minunkin puutarhastani. Monarda didyma, maksaruohot, mehitähdet, mooseksenpalavapensas ja malva.
VastaaPoistaKappas vain, niin löytyvät minunkin puutarhastani muut paitsi mooseksenpalavapensas. Monarda didyma piti katsoa netistä ja tuttuhan se punaväriminttu lopulta olikin :) Mehitähdistä pidän erityisen paljon.
Poista