maanantai 30. tammikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: J

Tänään on vuorossa J sarjassa, jossa kerron puutarhani ihanista asioista. Ensin kuitenkin iso kiitos ilahduttavista ja inspiroivista kommenteista ja ideoista!

I
Ilo
Iiris
Idätys
Iisoppi
Illakko
Ihmiset
Itäminen
Istutukset
Inspiraatio
Iris reticulata
Impulsiivisuus
Itse tekeminen
Isomaksaruoho
Puistoruusu 'Ilo'
Ipomoea batatas
Ipomoea tricolor
Imukärhivilliviini
Iris chrysographes
Iris reticulata 'Harmony' 
Itsensä näköinen puutarha
Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'
Ipomoea batatas 'Bright Ideas Black'

Kevätkurjenmiekka eli Iris reticulata

Puutarhaintoilijoiden puutarhat pulppuavat iloa. Luepa, millaista iloa Unelmia ruusuista -blogin Tita saa kokea. Puutarhassa koetaan myös inspiraatiota ja impulsiivisuutta. Ovat kuulemma sisaruksia (Titan kommentti). Ne tekevät harrastuksesta suorastaan seikkailua.

Ipomoea tricolor eli kirjopäivänsini on ihmeellisen ihana. Suvikummun Marja ihastelee taivaansinisen päivänsinen väriä. Se on kuulemma kaunein sinisen sävy, jonka hän tietää.

Ipomoea batatas eli koristebataatti tuo ilmettä kesäkukkaistutuksiin. Dramatiikan ystäville sopii lajike 'Bright Ideas Black'.

Ja kuten olen aiemminkin todennut, niin tässä ihan väkisinkin viisastuu. Marjalta nimittäin kuulin senkin, että päivänsini ja bataatti kuuluvat samaan kasvisukuun. Ihmeellistä!

Iiriksiä ihailevat muutkin kuin minä. Kevätkurjenmiekat, erityisesti hyvin vaaleansininen Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' ja tummempi lila 'Harmony' ilahduttavat aikaisin keväällä. Marja kertoi niiden pinnistelevän kukkansa maan pinnalle lähes jään läpi.

Pisteenä i:n päällä on Iris chrysographes eli sysikurjenmiekka, joka kukkii Kivipellon Sailalla. Se pääsi ostoslistalleni ihan heti.

Isomaksaruohosta iloitaan, samoin 'Ilo' puistoruususta ja tuoksuvasta illakosta. Kasvin paikka -blogin Reetta on ihastunut iisoppiin - eikä ihme!

Idätys on päivän sana ja siementen itämistä odotellaan ja autetaan. Lue Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin ja Kasvihormoni -blogin Sinin hauskat kommentit.

Ja nyt innolla miettimään J:tä.


J
JOUTSENET.

Tämä J oli tosi paha. Sitten tein ratkaisuni ja jätin jättipoimulehden, jalavan, jasmikkeen ja jouluruusun pois listalta. Jättipoimulehdestä olen jo kirjoittanutkin otsikolla Naapurin rouva. Jouluruususta, jalavasta ja jasmikkeesta päätin kirjoittaa omat juttunsa joskus myöhemmin. Jo helpotti.  Ei jäänyt enää kuin Jouko ja joutsenet. Koska Jouko on aviomieheni ja olen kirjoittanut hänestä jo A-kirjaimen kohdalla, jätin hänet tyynesti pois tästä kohtaa.

JOUTSENET kuuluvat puutarhamme äänimaisemaan olennaisena osana. Varsinkin iltaisin pimeän jo laskeuduttua, mutta ennen kuin on liian myöhä, ne huutavat hyvin vaikuttavasti. Toki ne ovat myös uljaan näköisiä ylittäessään talomme ja puutarhamme usein hyvin matalalla. 

Voi, kunpa joskus kamera olisi valmiina kun joutsenet lentävät talomme yli!

Se seikka, joka varmisti joutsenten pääsyn tälle riipaisevan karsitulle listalle, oli niiden syksyinen huuto. Syksy ei voi enempää tuntua syksyltä kuin silloin kun joutsenet huutavat ja minä istutan kukkasipuleita. Tai no, on vielä toinen yhtä sykähdyttävä asia: kurkien muutto ennen joutsenten muuttoa. Silloin tuntuu, että tämä on se hetki!

Silloin tällöin joutsenet viipyvät puutarhamme viereisellä pellolla.

Mikä on sinulle merkityksellinen J? Huuda "Hep!" jos se on joriini!

44 kommenttia:

  1. Nyt ei tarvinnut pitkään miettiä: "Juuso!" Tietenkin meidän ikioma puutarhatiikerimme, joka varmasti odottaa kevättä ja kesää yhtä innokkaana kuin mammansakin. Tosin minä en istu ikkunalaudalla painamassa kosteita nenänjälkiä ruutuun, mutta en silti odotuksen määrässä ja innossa paljon Juusosta jälkeen jää.

    J-kasvit ovatkin paljon vaikeampi tehtävä. Omia kasvejani olen listannut latinankielisen nimen mukaan, eikä siinä listassa ollut kuin Juniperus horizontalis eli laakakataja, joka onkin tuivion ohella aika mukava ja helppo maanpeitekasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli helppo :) Puutarhaseuralaiset ovat ihan parhaita.

      Nyt olen minäkin alkanut odottaa kevättä malttamattomana. Melkein tähän asti jaksoin tyytyväisenä nukkua talviunta.

      Laakakatajia minullakin on ja yllättävän helppoja ovat. Yksi tuiviokin on, mutta sen istutin vasta viime keväänä. Kaiken kaikkiaan matalatkin havut ovat kyllä ihan ehdottomia puutarhassa.

      Poista
  2. Joriinit eli daaliat ovat hyvin lähellä sydäntäni. Etenkin vanhakantainen, erittäin kestävä, kauniin syvänpunainen edesmenneeltä äidiltäni peritty joriini on minulle hyvin tärkeä ja tuo paljon lämpimiä muistoja mieleeni.
    Toinen tärkeä J on Juniperus communis eli pilarikataja. Pihassamme niitä kasvaa kookkaina ja komeina yksilöinä useampia ja suurena havukasvien ystävänä ne ovat enemmän, kuin miellyttävä lisä pihamme havuvalikoimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet säilyttänyt vanhan joriinin. Sehän on aivan aarre!

      Minäkin olen havujen ystävä ja pilarikatajia on tullut istutettua yksi jos toinenkin jo olemassa olleiden kotikatajien täydennykseksi :)

      Poista
  3. No nythän tämä menee aina vaan vaikeammaksi :)
    Eipä tule mieleen yhtään kasvia, jonka latinalainen nimi alkaisi J:llä!
    Joriinitkaan eivät kuulu mun puutarhaan. Jotenkin en ole koskaan välittänyt daalioista, vaikka ne ovatkin varsinaisia perinnekasveja ja monella ihan perintökasvejakin. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mieli voi vielä muuttua...
    Suomen kielellä sentään pari. Jouluruusu tuli käsiteltyä H-kirjaimen kohdalla, joten ei sitä.
    Japani-juttuja löytyy pihasta muutama; japaninlehtikuusi, Larix kaempferi 'pendula', eli riippaversio, löytyy pihalta. Herkkä ja ilmava kaunotar, keväällä puhkeavat hennon vihreät lehtitupsut ja syysväri on hehkuvan kullanvärinen. Oikein suositeltava pikkuinen puu.
    Japaninhappomarja, Berberis thunbergii, kääpiöversio tämäkin. Lehtien väritys vaihtelee punaisen eri sävyissä kevään ja kesän kuluessa. Ihana piikkinen pieni käppyräoksainen pensas sopii hyvin kivikkopenkkiin.
    Juhannusruusu kuuluu niin jokaiseen suomalaiseen pihaan. Keskikesän juhlan kuningatar.
    Se jättipoimulehti, oikein oivallinen jokapaikan täytekasvi, tarkkana saa vahtia, että se ei karkaa ja valtaa koko pihaa!
    Joutsenet ovat niin kauniita ja ylväitä. Huomenna olisi tarkoitus ajella Raattamaan katsomaan, onko siellä tänä talvena talvehtimassa Suomen kansallislintuja, laulujoutsenia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastetta täytyy olla ;)

      Minä en aluksi ollut kiinnostunut ruusuista, mutta päätin kuitenkin hankkia ihanasti tuoksuvan juhannusruusun. Sitten ostin 'Sävelen' ja muutaman 'New Dawnin' ja taas on kevään listalla lisää ruusuja. Niin se mieli vain muuttuu ;)

      Minä tykkäisin joriineista, mutta vielä ei tahdo olla aikaa värkätä niiden kanssa kun on niin paljon vielä aukkopaikkoja.

      Tällä kertaa joutsenet muuttivat meiltä niin aikaisin, etten ollenkaan ymmärtänyt. Yleensä ne ovat viihtyneet melkein jouluun asti. Sydämessä sykähtää kun ne taas palaavat!

      Poista
  4. Minulle se on ilman muuta juhannusruusu, tuoksun vuoksi, joka on tuttu jo lapsuudesta. Hauska tämä puutarhan aakkosarja! Minulla on sinulle blogissani tunnustus ja haaste, tosin tämä haaste on jo viime kesältä, joten se voi olla sinulle jo tuttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos, mukavasta palautteesta ja haasteesta! Mielelläni siihen vastaan.

      Minä valitsin juhannusruusun ensimmäiseksi ruusukseni juuri tuoksun vuoksi. Naapurin juhannusruusu tuoksui niin ihanasti postilaatikolla.

      Poista
  5. Jaloangervot ovat metsäpuutarhani luottokasveja. Viime vuonna ostin kolmea eri väriä juurakoina puutarhamessuilta ja hölmönä laitoin kaikki samaan pussiin. Oli pakko tuurilla istuttaa, kun valitettavasti juurakon palasta en osannut päätellä väriä 😊 Ei mennyt ihan suunnitelman mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Sellaista sattuu. Minä istutin jaloangervoni suunnitelmallisesti, mutta en tiedä, tuliko sittenkään ihan parhaat yhdistelmät ;)

      Poista
  6. Komppaan Reettaa, jaloangervoista olen aina pitänyt, ovat kauniita ja tanakoita koko kesän, kauniit lehdet ja varsinkin kirkas punainen antaa hienosti väriä havujen seurassa. Nyt himoitsen lilaa isojaloangervoa -en edes tiedä sen tarkempaa nimeä, ehkä löydän joskus jostain. Ja juhannusruusua sekä joriineja en myöskään voi vastustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Sirkku! Jaloangervot ja juhannusruusut ovat varmaasti hyviä peruskasveja. Ehtii sitten joriinejakin hoivailla :)

      Minun jaloangervoni ovat vielä aika pieniä ja niitä on ehkä liian vähän. Kasvavat minulla muurin edessä, mutta ainakaan vielä en ole ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Saapa nähdä, keksinkö talven aikana siihen jotain täydennystä.

      Poista
  7. Nyt ei sanageneraattorini toimi yhtään.. Ainoa mikä tulee mieleen, on että puutarhahommat ovat yhtä Juhlaa :)
    Joutsenkuvasi ovat hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimihan se :) Täytyy myöntää, että minulle on luontevampaa olla puutarhassa kuin juhlissa. :)

      Poista
  8. Jaloängelmä `Hewitt`s Doubble` on kyllä mun J perennoista.
    Ja pensaista niin ihanasti tuoksuvat jasmikkeet.
    Ja hih, kasvihuoneen nimi on muuten Juliana;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Pioni! Sinulla olikin monta ihan uutta juttua tähän listaan. Ängelmät ovat minulle ihan outoja vielä. Jasmike minulla jo onkin. Kasvihuoneen suhteen en oikein tiedä olisiko minusta siihen - tai ainakaan vielä. Se tettäää aika paljon työtä.

      Poista
  9. Jasmikkeet: jasmike puuttuu puutarhastani, olen jo kauan aikonut hankkia jonkin jasmikkeen, ehkä tulevana keväänä saan aikaseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nuori kameliajasmike. Aina mietin jasmikkeille lisää paikkoja. Ne ovat kyllä ihania pensaita. Edellisessä puutarhassa minulla oli loistojasmike ja tykkäsin.

      Poista
  10. Ensiksi löi ihan tyhyjää, ei yhtäkää jiillä alakavaa tullu miälehen, joriinien ja juhannusruusun lisäksi. Mutta kevääsinhän ramppaan kattomas koska jalakalehti herää :) Himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) muistuttaa kevääsin aiva hattivatteja. Violetin färisen jumaltenkukan lisäksi haluaasisin valakoosiaki. Jaloangervot on mulla luattoperennoja ja niitä onki kerääntyny montaa sorttia. Niiren kukinta on ihanan runsasta, kun taas jalopähkämöä en saa kukkimaha millää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minä yritin kasvattaa jalkalehteä, mutta sille kävi heikosti viime talvena enkä uskaltanut hankkia uutta.

      Mä luulin, että jalopähkämö olisi ihan takuuvarma kukkija, mutta näköjään mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Mun jalopähkämöt kasvoivat (ja kasvavat edelleen kun eihän niitä ihan helpolla saa lähtemään) väärässä paikassa ja peittivät pesäkuusetkin. Saivat lähtöpassit. En niistä kokonaan luovu, mutta pitää vaan löytää sopivampi paikka.

      Poista
    2. Nii mäki luulin, että jalopähkämö olis irioottivarma kukkija, ku se nii komiasti muilla kukkii. Mutta ny löytyy sellaane iriootti, että sekää ei onnistu. Kai liian pimiä paikka tai kuiva tai huano maa tai niitä kaikkia.

      Poista
    3. Sinä se idiootti et ainakaan ole! Sulla on niin upea puutarha, että päätä huimaa ;)

      Poista
    4. J...jouluruusu-perhe ihanuuksien ihanuus! Ajatukset niin kesässä 😊...yli 20 astetta plussaa täällä hanimuunills!

      Poista
    5. Jouluruusu on yksi minunkin suosikeistani. Ai, luulin sinun jo palanneen kotimaahan. Oikein lokoisaa loman jatkoa teille molemmille <3 !

      Poista
  11. Mulla on mennyt monta aakkosta välistä, mutta tähän päätin tyrkätä sen sun hylkäämään jättipoimulehden :) Se on kyllä aika vallaton tapaus ja tykkää ilmestyä sinnekin minne ei tarvitsisi. Toisaalta sitä on älyttömän helppo jakaa ja se ei kursaile elinpaikastaan. Ja mikä ehkä parasta: se on kaunein pari pionille kimppuihin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun ehdit hyppäämään taas mukaan!

      Joo, ihana ja vallatonhan se jättipoimulehti on. Minä vasta haaveilen pionikimpuista poimulehtien kera. En ole vielä raaskinut pioneja poimia melko nuorista kasveista.

      Poista
  12. Taisi ainakin I jäädä taas välistä, sinne olisin sijoittanut ILTARUSKON, joka meidän puutarhaan luo aina viimeisen säteen. J kasvi saa olla JALOPÄHKÄMÖ, jällen noita perinneperennoja, joka ei paljoa vaivaa vaadi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että iltarusko jäi pois. Sehän on mitä hienointa katseltavaa kesäiltoina kun väsyneenä lopettelee puutarhahommia, kastelee vielä viimeisiä istutuksia...

      Jalopähkämöllä toden totta saa nopeasti täytettä ja väriä. Naapurit vain pitää valita oikein, ettei se valtaa koko tienoota ;) Nimimerkki "Kokemusta omaava"

      Poista
  13. Voi kun helppoa taas - Juglans tulee kasvisuvuista taas ihan pyytämättä mieleen. Jalopähkinät on tosi hieno kasvisuku. Järjettömän suuret lehdet sykähdyttävät kituliaalla vitosella kasvatettavissa kasveissa. Lisäksi ne tosiaan selviävät täällä. Jopa tuhojyrsijät kiertävät tämän kasvin.

    Toinen J-asia on Järki. Se on yleensä tosi kaukana näistä puutarhahommista. Olisiko oikea sana siis Järjettömyys? Minulla on hiljaa ja pienin kirjaimin kirjoitettu slogan: "Mikä on järkevää - on tylsää. Järjetön puolestaan on antaumuksellisen riemukasta." Köh.. köh... valitse siitä! Olen mielellään ihan järjetön ja pidän hauskaa! Järkevyys on tylsää ja hmph... järkevää. Enkä edes näe mitää dilemmaa asioissa. Selvää kuin pläkki.

    Jiihin lisään myös Juhannuksen. Se on keskikesän taitekohta, josta mielestäni alkaa IsoKesä. Juhannukseen asti meillä vitosella mennään hallanvaarassa ja kesän aloituksessa. Juhannukselta alkaa oikeasti se oikea, lämmin kesä. Muut puhuu päivän lyhenemisestä, mutta sepä ei haittaa. Juhannus aloittaa oikean kesän pohjoisella merenrantapaikalla.

    Voisin pienellä fontilla kirjoitaa tähän jatkeeksi Juomat. Valkoviinilasillinen päivän ansiokkaan puutarhapuuhailun jälkeen iltaruskossa ja mustarastaan konsertoidessa antaumuksella - se on sellainen upea momentum elämässä. Istut tyytyväisenä päivän puutarhatöihin ja kätten jälkeen... istut rauhassa joen solistessa ja rastaan konsertissa. Siemailet hiljallen kylmää valkoviiniä - ja nautit elämästä rauhassa kaikin tavoin. Ei paskempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, enpä olisi arvannut jalopähkinöiden kasvavan niin pohjoisessa! Kaikkea sitä oppii. Ihan varmasti sykähdyttävät!

      :D Pohdiskelin juuri tuota järkeä ja järjettömyyttä. Ajattelin postata siitä lähiaikoina. Jos puutarhaintoilija menee aina järki edellä, se kääntyykin itseään vastaan. Kaikki hauskat impulssiostokset jäävät pois, hullut kokeilut, suuruudenhullut suunnitelmat... Siinä samassa menee myös hauskuus ja seikkailu, ihana haaveilu ja rento leikkimieli. On siis ihan järkevää pitää hauskaa ja rentoutua. Siitä pitää niin keho kuin mielikin. Ymmärsinkö yhtään ajatuksiasi?

      Poista
    2. Jep jep - noin se menee. Luja usko omaan hulluuteen vie harrastusta kummasti eteenpäin. Järki on huutanut monasti ja lujaa: Älä hullu sitä osta, ei se menesty kuitenkaan! Ja minä virnuillen takaisin, että ei sitä tiiä kun ei ole kokeillut. Ja ostan ynnä kokeilen. Olen monasti onnistunutkin - niitä epäonnistumisia ei vain lasketa :)

      Poista
    3. Ihan oikea asenne :) Optimismia roppakaupalla mukaan ja sopivasti muistin menetystä. Niin kai siitä oli joskus puhe ;) Kyllä maailmassa hullumpiinkin asioihin satsataan rahaa, ei nämä puutarhakokeilut liene lainkaan hulluimmasta päästä.

      Poista
  14. Hep joriineille! Ja listaani lisään Jasmikkeen sekä Juhlan. Minulle pääsy pihan kaiveluun on juhlaa, omaa aikaa jonka aikana saan nauttia tekemisestä ja villin ryteikön kesyyntymisestä rönsyäväksi cottage gardeniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Juhlaahan se on oli sää mikä tahansa, kunhan saa toteuttaa unelmaansa :)

      Poista
  15. ...no mun j-kommentti meni hiukan väärään kohtaan ja unohdin joriinit...loma on tehnyt kepposen ja tämä puhelin 😉 ihanan taimiston löysin ja siemeniä. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, löysin kommenttisi sieltäkin :) Joriineja ei toki sovi unohtaa. Ihania matkamuistoja sinulla! Samoin ihanaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  16. Onneksi ehdin paikalle ajoissa!

    Jakopala. Se on ehdoton j-sana puutarhaan.

    Kun puutarha oli vielä piha ja joutomaa, puuhailu alkoi haalimalla juurakkojen jakopaloja. Paras lahjoitus tuli lukioaikaiselta kaverilta, joka tyhjensi pihaansa jaloangervoista. En niin kovasti (lainkaan) pitänyt niistä, mutta koska rahaton sai peräkärryllisen juurakkoja, tietysti otin vastaan.

    Ja se loisto! Jaloa totta tosiaan! Kolme laatikollista puhdistettuja ja jaettuja juurakkoja on riittänyt koko olohuoneen alan riittävään loistoon!

    Jalo-sana jokaisen kasvinnimen edessä on muuten takuuvarma lupaus siitä, että jotain jumalaisen kaunista on tiedossa. Jipii!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ehdit, Sini, muuten olisikin jäänyt jotain aivan oleellista pois kuten ne jakopalat! Minunkin puutarhani alku on naapurilta saaduissa jakopaloissa. Minullekin kelpasi kaikki kunhan oli jotan vihreää. Nyt olen tullut krantummaksi ;)

      Poista
    2. Minä en suostu antamaan ihan kaikkea niille, jotka haluavat edes jotain. Tiedän, millaiseen pulaan ummikot saattaa, jos antaa jotain kovakasvuista. Parempi pärjätä vähemmällä hyviä kuin liian paljolla huonoa.

      Poista
    3. Olet aivan oikeassa. Sitä ei aluksi tajuakaaan, että voi vielä olla pulassa sen takia, että kasvit kasvavat. Aluksi on vaan tyytyväinen, että ne pysyvät hengisssä ;)

      Poista
  17. J-kirjaimeen kuuluu paljon jalo-alkuisia, mm. jalokuunlilja, jalomaarain, jaloakileija, jalokurjenpolvi ja jo mainitut jalopähkämö, jalomesiangervo. Myös japaninmaksaruoho ihastuttaa punaisella kukinnallaan. Ja mieleen tulevat myös upeat, monipuoliset pensaat, jasmikkeet, japaninhappomarjat, japaninhortensiat ja tietysti ihanista ihanin japaninmagnolia. Iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Tiiu! Piti oikein ruveta laskemaan montako jaloa minulla on, mutta ei niitä kovin paljon vielä ole. Onpahan jotakin tavoiteltavaa ;) Magnoliakin on kitulias :( Kameliajasmiketta jännään, siitä on tulossa varmaan hieno. Kiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista