torstai 13. joulukuuta 2018

LUUKKU 13.

UNELMATYÖT

Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki se mikä vielä on tekemättä.

— Friedrik Wislöff

Joskus kasvukaudella – ei onneksi kovin usein – erehtyy ajattelemaan niitä kaikkia tekemättömiä töitä, jolloin meinaa iskeä epätoivo. Sen sijaan talvella ne kaikki tekemättömät työt verhoutuvat unelmiksi.

Tekisinkö tuosta tyhjästä alueesta suloisen sonaatin, konserton vai jopa sinfonian? Duurissa vai mollissa? Mitä jos yhdistäisin siihen kukkakimpun kaunottaret? Hmm... nopea alkusoitto krookuksilla, sitten tulppaanien hidas osuus. Sitten tulee scherzo. Scherzon pitää olla leikkisä… vaikkapa pussillinen siperianunikoita: keltaisia, valkoisia ja punaisia. Vai olisiko konsertto sittenkin parempi?

Talvella kaikki on mahdollista.

Kimpussa on pioneita, pallo-ohdaketta, koreakärsämöä, kuunliljan nuppuja  sekä jättipoimulehteä.

Ajattele suuria, mutta nauti pienistä.

— Tuntematon

Akileijan lehdet puhkeavat kauniina kuin pienet pionit.

Toiveikasta torstaita!

14 kommenttia:

  1. Olet oikeassa samoin nämä allekirjoittaneet . Kyllä täälläkin aika isoja konsertteja suunnitellaan vaikka mukana on vain kapellimestari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelmat saavatkin olla kuinka suuria tahansa :) Niistä isoista sävellyksistä saa nauttia jo tässä unelmointi/suunnitteluvaiheessa.

      Poista
  2. Niin totta tämäkin! Pieni huoli on mielessä, kun näitä talvisia sävellyksiä suunnittelee. Toisaalta ihanaa säveltää monilla vivahteilla sinfoniaa, vaikkei teosta saisikaan toteutettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jo nautinto sinällään kun sinfonia alkaa soida mielessä. Ei haittaa, vaikka sinfonia kutistuisi ja muuttaisi muotoaan sitten kesällä :) Ymmärrän sen pienen huolen...

      Poista
  3. Uutta sävellystä on jo väkisin tulossa, vaikka olen yrittänyt olla sitä ajattelematta. Varmaan kohta pitää kaivaa kynä ja nuottipaperi esille ja alkaa kirjoittamaan. Ties minkälainen mestariteos sieltä tulee... tai sitten jää keskeneräiseksi sinfoniaksi. Impromptujakin tuntuu usein syntyvän. Näihin kun yhdistää muusikot, joista osa sooloilee miten sattuu, ja valemuusikot (=rikat), ovat sekä säveltäjä että kapellimestari välillä helisemässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo, ei tosiaan tiedä millainen mestariteos on tulossa ennen kuin on kokeillut :)

      Tuo impromptu olikin osuvasti sanottu! Koko talven suunnittelen ja sitten kun tulee toteutuksen aika, improvisoin koko homman ihan uusiksi ;) Se menee aina niin. Ja sitten on tietysti ne rikat, jotka meinaavat varastaa tahtipuikon tuon tuostakin. Helisemässä tosiaan välillä ollaan :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. :) Kun kyllästytään joululauluihin, alkaa mielessä soida uudet sävelet...

      Poista
  5. Hyvin sävelletty on puoliksi... vai miten se nyt menikään :)
    Minulla on syksy mennyt niin kiireisissä merkeissä, että en ole juuri lainkaan ennättänyt vielä paneutua tulevan kesän puutarhasuunnitelmiin. Kamalaa! Mutta kunhan joulu saadaan juhlittua, niin sitten on aikaa taas enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ja keväällä taas improvisoidaan ;)

      Luova tauko teke hyvää. Kunhan kuusi on viety pois ja aurinko alkaa paistaa, uudet puutarhasuunnitelmat syntyvät kuin itsekseen.

      Poista
  6. Tuleva konserttikausi on vielä ihan hämärän peitossa, mutta kunhan talvi taittuu niin eiköhän tuo ala siitä muotoutumaan 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Eikä mene kauan kun talvi jo taittuu ja päästään tahtipuikkoa tosissaan heiluttamaan :)

      Poista