Aion katsella tämän vuoden jokaisena päivänä
kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa
— varsinkin pieniä asioita.
— Paulo Coelho
Tänään teen jo uuden vuoden lupauksen seuraavaksi vuodeksi
eteenpäin. Turha odottaa vuoden loppuun, sillä monta iloista asiaa voi kokea jo
nyt. Itse en lupaa katsoa kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, mutta jos
edes yhtä asiaa päivässä oppisi katsomaan lapsen silmin. Ei ihan helppoa sekään. Olen kokeillut.
Kuinka täydellisinä sinikämmenen lehdet puhkeavatkaan!
Mihin se hohto hävisi?
Kuinka mukavaa olikaan, kun lapsena tiskasin käsin tai vispasin kakkutaikinaa. Kiipesin hämärälle vintille sovittamaan vanhoja vaatteita. Katselin isoa tietokirjasarjaa maapallon eri osista ja ihmettelin. Kuvat olivat tuolloin ihmeellisen ihania ja kiehtovia. Todellisuudessa kuvien laatu oli niin heikko, että alkeellisimmallakin kännykkäkameralla saa parempia kuvia. Mihin se hohto hävisi?
Morsiusleinikin kukat ovat pieniä, mutta ihmeellisen ihania. Mikään kukista ei sittenkään ole samanlainen kuin toiset.
Mielenkiintoista joulukuuta!
Avoimin mielin näkee enemmän :)
VastaaPoistaNiinpä. Kannattaa pyristellä, ettei juuttuisi vanhoihin kaavoihin ;)
PoistaNäpsäkkää tekstiä, olen samaa mieltä. Kaunista joulukuun ensimmäistä päivää sinne. -Katja
VastaaPoistaKiitos, Katja! Kiitos samoin sinulle! Ihanaa kun aurinko paistaa :)
PoistaKun pysähtyy katselemaan, näkee usein paljon kauneutta ympärillään:)
VastaaPoistaAivan totta. Harmainkaan taivas ei ole kauttaaltaan yhtä harmaa, vaan lopulta aika mielenkiintoinen kun pysähtyy katselemaan tarkasti ilman ennakkoluuloja :)
Poista