LUUKKU 14.

ILOA

Kun iloitsee pienistä asioista,

voi iloita usein.

— Tuntematon

Tähän puutarha, perhe ja lemmikit tarjoavatkin loputtomasti mahdollisuuksia. – Tuolla on peuroja, on meillä usein kuultu lausahdus. Olemme yksitoista vuotta nähneet valkohäntäkauriita harva se päivä, mutta silti ne ilahduttavat aina. Useimmiten niitä näkee pelloilla, joskus ihmisten pihoissa omenapuiden alla, jopa urheilukentällä. Hyvin usein menen ikkunan ääreen niitä katselemaan.

Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala

– Katsokaa, mihin Reetta on mennyt nukkumaan, joku huudahtaa. Milloin Reetta on pyykkikorissa, milloin missäkin. – Oi, miten rennosti Onneli nukkuu, toinen hihkaisee. Kissat löytävät mitä hassuimpia asentoja ja lötköttävät rentoina. Joka päivä niitä ihailemme ja jaamme ilomme.

Aika hellyyttävää ♥

Löysin sittenkin kadoksissa olleen iiriksen nimilapun. Ihanaa, kun nyt tiedän se olevan ’Immortality’.

Saksankurjenmiekka 'Immortality'

Puutarhassa on hiljaista, mutta kuvista saan iloita synkimpänäkin talvipäivänä. Kun käväisen puutarhavarastossa, on ilo nähdä puhtaat kastelukannut odottamassa tulevaa kevättä. Ja se onkin iso ilo se.

Joutsenet kerääntyivät meidän viereiselle pellolle valmistautumaan muuttomatkalle. Niitä oli ilo  seurata ikkunoista.

Iloista perjantaita! Ja onnittelut kaikille Joukoille, erityisesti minun rakkaalleni ♥