Välillä piti hakea pipo päähän.
Näistä kivistä saan Ameriikkaan pätkän askelpolkua.
Välillä ropsautti vettä. Lapiomies kipaisi sisälle ja minä
jäin leikkaamaan ruusumalvan ja rantatädykkeen kukkineet varret, etteivät
siementäisi. Ovat tosin tainneet sen jo tehdä.
Ruuan jälkeen alkoi paistaa aurinko. Saimme perustusten alta nousseista
kivistä muotoiltua hienon kivikon. En ollut suunnitellut sellaista, mutta isot kivenjärkäleet olivat siinä kuin tilauksesta. Tasasin polun viereiset alueet
siistiksi.
Vielä eivät työt loppuneet.
Lapiomies lähti lämmittämään saunaa. Minä jäin keräilemään
työkaluja paikoilleen. Kitkin ohimennen muutaman peltokanankaalin. Vein pyöreät
kivet suihkulähteelle, muovinriekaleen roskiin…
Oi, miten onnellinen olinkaan!
Muistin Leenan (Tuumasta toimeen –blogista) kysymyksen: ”Mikä
on kaikista paras puuhasi puutarhassasi?” ja ajattelin, että tämä se on: uuden
alueen työstäminen istutuskuntoon. Kun rönttölä muutuu palaksi puutarhaa.
Vein tyhjän ämpärin terassille ja näin, että taivaalle oli
ilmestynyt kaksi sateenkaarta, jotka muuttuivat yhä kirkkaammiksi ja
täydellisemmiksi. Oi, miten onnellinen olinkaan!
Sitten ajattelin, että oikeastaan paras puutarhapuuha on
vielä edessä, nimittäin istutusten suunnittelu. Rakastan sitä. Rakastan sitä jännittävää matkaa.
Melkein yhtä ihanaa on kasvien istuttaminen – kun vihdoin pääsee toteuttamaan unelmiaan, kun lisääntyvä vihreys on jo aivan lähellä.
Melkein yhtä ihanaa on kasvien istuttaminen – kun vihdoin pääsee toteuttamaan unelmiaan, kun lisääntyvä vihreys on jo aivan lähellä.
Sitten tulee pudotus maan pinnalle: kun kaivattu lisävihreys
onkin pihatähtimöä ja on ruvettava kitkemään. Se onkin sitten jo toisen jutun aihe.
Saman kysymyksen oli esittänyt myös Hiidenkiven puutarhassa. Kiitos molemmille!
Saman kysymyksen oli esittänyt myös Hiidenkiven puutarhassa. Kiitos molemmille!
Onni löytyy tosiaan sateenkaaren päästä tai sateenkaaren alta. Yleensä nimittäin oma koti ja puutarha osuvat juuri sinne. <3
VastaaPoistaTuleepa muuten hieno kivipolku!
Kiitos, Riina! Olen sellainen kotihiiri, että onni tosiaankin löytyy usein kotoa tai puutarhasta. Yllättävän usein se löytyy märkänä ja väsyneenä kun selkääkin särkee :)
PoistaKaunis kivipolku tulossa.
VastaaPoistaOnnellisuus ja positiivisuus ovat kaikissa kirjoituksissasi läsnä.
Kiitos, Kruunu Vuokko! Ei turhaan sanota, että puutarhanhoito tekee onnelliseksi :)
PoistaTulinpa jo tuon jutun lukemisestakin tosi onnelliseksi. Tunnen tuon tunteen, kun jokin rönttöinen osa näyttääkin puutarhalta. Se on todellakin onnea!
VastaaPoistaKiitos, Reetta! Tosi mukava kuulla, että saatoit samaistua juttuun ja että se tuotti iloa. Tiedät varmaan senkin tunteen kun illalla väsyneenä pitää vielä ikkunasta kurkata mitä onkaan saanut tehtyä :)
PoistaIhana kertomus <3 Voin samaistua tuohon täysin. Eikö ole muuten jännä, että kun saa perattua törkypaikan mullokselle, niin sen jo näkee silmissään melkein valmiina. Upeita kiviä ja hieno kivipolku tulossa. Ihania syyskuun viimeisiä päiviä!
VastaaPoistaKiitos! Ni-in. Se näyttää niin kauan melkein valmiilta kunnes siemenrikkakasvit tulevat ja muistuttavat, etteivät aio päästää puutarhuria näin vähällä ;)
PoistaHui, nyt vasta tajusin, että syyskuuhan on loppumaisillaaan! Kiitos samoin sinulle, oikein hyvää kuun vaihdetta!
Kiitos vastauksesta Pauliina!
VastaaPoistaSiis puolesta vastauksesta. Kysymyksen loppuosa on vielä vastaamatta :) Kiitos itsellesi! Toisten tekemät kysymykset inspiroivat minua valtavasti.
PoistaKivan näköimen polku tulossa...
VastaaPoistaKiitos, chilin siemenet!
PoistaTuo juuri on ihanaa, että koossa on myös kuvakertomus tuosta tarinasta!
VastaaPoistaNiin. Enpä olekaan usein dokumentoinut alueiden työstämistä näin tarkkaan. Voi sitten vanhana muistella :)
PoistaSe mikä tekee onnelliseksi on parasta.
VastaaPoistaAinäpä sen sanoit. Onneksi niitä asioita on paljon.
PoistaVoi mitoot teheny! Tuasta poluusta tuloo hiano. Kivet ja kalliot yhyristettynä istutuksihin, niin tykkään siitä.
VastaaPoistaKiitos, Navettapiika! Piti yrittää satsata tuohon polkuun kun varmaan paljon kuljetaan terassilta kesäkeittiölle. Onneksi minäkin tykkään kivistä, sillä tällä tantereella niitä riittää :)
PoistaOlipas jälleen ihana postaus <3 Tutulta tuntuu tuo tunne, kun rumiluksesta saa aikaan uutta ja kaunista. Se on onnea se!
VastaaPoistaKiitos, Heidi! Tässä keskeneräisessä puutarhassa on se hyvä puoli, että tuollaisia onnen tunteita saa kokea usein. Rönttölöitä ainakin riittää työstettäviksi ;)
PoistaJuuri näin! Hyvin sanoiksi puettu omatkin kokemukset puutarhassa! T. Päivi
VastaaPoistaKiitos, Päivi! Vain toinen puutarhahöperö voi tietää tuon tunteen ;)
PoistaOlet sinä ahkera uurastaja siellä puutarhassasi. 🤗 Ihana polku siellä. Haaveet toteen pala kerrallaan!💛
VastaaPoistaKiitos, Kaisu! Enhän minä yksin saisi juuri mitään aikaiseksi, mutta onneksi silloin tällöin saan apuvoimaa. Niin juuri, pala kerrallaan :) Kyllä tuostakin olen ehtinyt kauan haaveilla.
PoistaHieno tulee!
VastaaPoistaTodellakin parasta puutarhassa on kun rönttölät muuttuu palaksi puutarhaa!
Kiitos, pippe! Niin, kun haaveet viimein alkavat toteutua tai ainakin olla lähempänä toteutumistaan :)
PoistaOlen kokenut tuota samaa onnea <3 Viimeksi kun pitkästä aikaa lapioin sepeliä maakellarin perustuksiin koin tuon onnen tunteen. Tunsin todella eläväni kun hiki virtasi ja lihakset työskentelivät rytmikkäästi. Keväällä väsähtänyt ja nyt hiljalleen toipuva vartaloni jaksoi jälleen tehdä ruummiillista työtä. Endorfiini virtasi suonissa...
VastaaPoistaKiitos, Minna, kun jaoit kokemuksesi! Voin hyvin kuvitella sen tyytyväisyyden ja onnen tunteen tuossa hetkessä ja sen jälkeen. Se on jännä, että onni ikään kuin syvenee kun hiki on virrannut tai on ahkeroinut sateessa tai muuten ei-ihanteellisissa oloissa :)
PoistaNiin,niin tuttu tunne tuo puutarhurin onnellisuuden hetki! Siistiä jälkeä taas kerran.
VastaaPoistaKiitos, Sirkku! Mitenkäs se menikään, että jos haluat tulla onnelliseksi, hanki puutarha :)
PoistaUsein juuri se, mitä on tekemässä puutarhassa, on se paras puutarhajuttu:)
VastaaPoistaNiinpä. Ja kun vielä sää sattuu kohdilleen, niin onni on täydellinen :)
PoistaOn mainiota nähdä jonkun suunnitelman muotoutuvan todeksi. Omilla käsillä tekeminen on inspiroivaa ja tarjoaa paljon tyydytysta ja aikaansaamisen tunnetta. Kaunis polku ja lupaava uusi istutusalue :)
VastaaPoistaKiitos, Piparminttu! Voi kunpa joskus voisinkin julkaista tuosta kuvasarjan, jossa viimeisenä kuvana olisi rehevä ja kukkaisa näkymä valmista kesäkeittiötä vasten. Niin pitkälle en vielä edes osaa ajatella :) Nämä meidän projektit vähän kestävät...
PoistaJoo, kyllähän se innostaa valtavasti kun näkee työnsä jäljen.