LAPSET PUUTARHASUUNNITTELIJOINA

Aloin suunnitella puutarhaamme jo siinä vaiheessa kun talosta ei ollut tietoakaan. Kyselin lasten toiveita. – Turnipsi ja kaikki meiän kukat, jotain kasvii ja raparperii, tuolloin kuusivuotias tyttäreni sanoi. Lisäksi hän ehdotti, että saisi oman ympyrän, jossa olisi tiilipolut aivan kuten meillä vanhassa puutarhassakin. Sinne tulisivat sitten porkkanat, raparperit, kukat, salaatit ja herneet. Keskelle tulisi turnipsi. Ympyrän viereen hän halusi oman kiven ja sen ympärille kasveja.

Turnipsi ja kaikki meiän kukat,

jotain kasvii ja raparperii.

Raparperitoive toteutui varsin pian.

Lisäksi kuusivuotias halusi kaksikerroksisen leikkimökin, johon voisi muuttaa asumaan. Hän halusi myös oman pienen puukuusen (pajusta tehdyn köynnöskartion), johon tulisi koristehamsteri.

Vuotta vanhemman veljen mielestä pikkusiskon ehdotukset olivat niin hyviä, että hän toivoi samanlaiset. Lisäksi hän halusi puskapolun ja niihin puskiin marjoja.

Toivelistalla olivat myös iso koristepupu sekä omenapuu ja päärynäpuu.

Lupasin kaikille lapsille oman pienen puutarhan. Toiseksi vanhin sai toivomansa mustikkamaan. Sinne luonnonmustikoiden naapuriin istutin vielä kolme isokokoisiksi kasvavaa pensasmustikkaa. Hänen toivomiaan isoja kiviä paikalla oli jo valmiina. Puinen karhuveistos sai paikan katajan katveesta mustikoiden vierestä.

Luonnonmustikat säilyivät kiven kainalossa talon rakennuksen aikana. 

Mustikkamaalta pojan puutarhaa oli laajennettava vielä nurmikolle päin, sillä hän oli toivonut pallopuuta, esimerkiksi kirsikkaa. Nykyään tuo pallopuu, 'Inkeroisten kuulasmarja', on yksi lempipuistani.

Kirsikkapuun edessä kaartuu nurmikko, ei ehkä niin suuri mitä kymmenvuotias olisi toivonut, mutta kuitenkin. Mustikkamaa on kukkapenkin takana piilossa. Sinne täytyy osata mennä.

Kaikki pojan toiveet eivät toteutuneet. Hän olisi halunnut korkeita heiniä, joiden välissä voisi kulkea kuin viidakossa. Uima-allastakaan meillä ei vielä ainakaan ole. Monta muuta toivetta kuitenkin toteutui. Kivipolkuja on yllin kyllin, paljon kukkia ja puita sekä syötäviä marjoja, mansikkamaakin. Vesiputousta meillä ei ole, mutta suihkulähteitä sentään.

Kolmannen lapsen mielestä isoveljen ideat olivat loistavia. Hän täsmensi toivovansa lisäksi vadelmia, kirsikka-, omena- ja luumupuita sekä punaviinimarjapensaita. Kaikkea näitä meillä nyt onkin paitsi puutarhavadelmia. Onneksi lähistöllä kasvaa villivadelmia, joita lapset mielellään poimivat.

Pojan mielestä mehitähti kiven päällä olisi kiva ja sen hän sitten saikin.

Pojan nimikkopuu, hopeapoppeli, jäi entiseen puutarhaan. Poppelin ja terijoensalavan hylkäsimme vähän ongelmallisina ja päädyimme hevoskastanjaan. Hänelle oli tärkeintä, että puusta kasvaisi suuri.

Kunpa vain saisin tilattua jostakin

niitä pitsan siemeniä.

Esikoinen ei esittänyt omia erityistoivetaan. Hänestä on hauskaa kun talon ympärillä on kaunis puutarha ja talossa puutarhuri, joka pitää sen kunnossa. Sellaisen kun saisi sitten aikuisena itselleenkin. Siis, että itse saisi tehdä pitkiä työpäiviä, käydä ratsastamassa ja muuta hauskaa ja puutarha sen kuin kukoistaisi itsekseen.

Kuopuksella oli selkeät toiveet. – Raparparperi ja kivejä ja tietä, uima-allas ja vielä kukkia, hän vastasi kolmivuotiaan varmuudella. Myöhemmin hän vielä tarkensi toivomuslistaansa. Hänen toiveittensa puutarhassa kasvaisi pitsaa, salaattia, herneitä, mansikkaa ja niitä mitä meidän puutarhassa nytkin kasvaa eli mustaviinimarjoja, mustikoita, omenoita ja päärynöitä. 

Uima-allas on haaveilun asteella, mutta melkein kaikkia muita meillä jo on. Kunpa vain saisin tilattua jostakin niitä pitsan siemeniä.