lauantai 24. maaliskuuta 2018

KEVÄTKAIHO

Tiedän sen raastavan tunteen kun odottaa kevättä malttamattomana ja sataa aina vain lisää lunta. Nyt nautin jokaisesta lumisesta päivästä, mutta muistan kuinka jonakin vuonna olen minuutti minuutilta odottanut valon lisääntymistä. Olen odottanut pälviä, maasta nousevia versonpäitä, kevätpuuhia puutarhassa. Löysin puutarhapäiväkirjastani jutun nimeltä Kevätkaiho.

Kaiholla odotan, etttä nämä kevätkaihot runsastuisivat.

Kevätkaiho.
Nyt tiedän, että se ei ole pelkästään
sininen, pieni ja suloinen.

Jos odottaa tammikuusta lähtien kevättä niin intensiivisesti kuin lapset joulua, niin rupeaahan se aika käymään pitkäksi. Millaisia uusista narsisseista mahtaakaan tulla? Paleltuivatko parsat? Selviävätkö perennat lähes lumettomasta talvesta ja märkyydestä? Mitä puutarhasta on jäljellä erikoisen talven jälkeen? Peittelen kääpiökuuset säkkikangashuppujen alle. Helpottaa vähän.

Kevätkaiho. Nyt tiedän, että se ei ole pelkästään sininen, pieni ja suloinen. Se voi olla myös iso ja raastava. Lääkkeet ovat onneksi luonnonmukaisia ilman ikäviä sivuvaikutuksia. Ensiavuksi olen lukenut puutarhakirjoja. Pahimpiin oireisiin voi nauttia pienen annoksen puutarhapäiväkirjan kirjoittamista ja ottaa muutaman talvisen valokuvan vielä tallessa olevista joulukukista ja pakkasen kourissa värjöttelevästä puutarhasta. Jos oireet eivät ota helpottuakseen, pitää turvautua puutarhan suunnitteluun. Puutarhakuvia onneksi on tietokone pullollaan.


Täytyy myöntää, etten ollut vielä asennoitunut
rikkaruohojen torjuntaan tähän aikaan.

Maaliskuun 8. päivänä kiersin lumettomassa puutarhassa tarkistamassa kuinka kasvit olivat selviytyneet talvesta. Syysleimut olivat jo pitkällä. Jättipoimulehdet olivat aluillaan, samoin helmililjat. ’My Love’ -pionit olivat helpotuksekseni hengissä! Maksaruohot olivat jo nousseet. Raparperitkin vähän kurkistelivat jo. Muutamat rikkaruohotkin olivat jo vihreinä. Täytyy myöntää, etten ollut vielä asennoitunut rikkaruohojen torjuntaan tähän aikaan. 

Vielä ei ole tämän aika.

Muutama pakkaspäivä ja jokunen lumisade tuli sentään vähän myöhemmin maaliskuun lopulla. Huokaisin helpotuksesta. Pian on huhtikuu ja sitten kevät saa jo oikeasti tulla. 

Vuodet eivät ole veljeksiä ja oma mielikin muuttuu. Tällä kertaa seuraan jännityksellä milloin alan odottaa versonpääkevättä ja mitä sitten tapahtuu.

Tervetuloa lukijakseni, Katja Päivänpesän elämää -blogista! Toivottavasti saat iloa jutuistani ja kuvistani.

14 kommenttia:

  1. Söpö pieni postaus <3 Vuodet ovat todellakin erilaisia! En täältäpäin muista kyllä yhtään kevättä, että maaliskuussa olisi mikään ollut vielä kasvussa, mutta pälvipaikkoja on usein jo ollut. Tänä vuonna ei toivettakaan niistä. Minulla on kevätkaihonkukkaa kahdessakin paikassa maanpeittäjänä. Yksi suosikeistani sekä värin että kasvutavan suhteen. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hiidenkiven puutarhassa! Kevätkaihonkukasta minäkin pidän tosi paljon ja haaveilen siitä maanpeittäjää. Minulle vain kävi sen kanssa huonosti kun puutarhaelämäni ankarin talvi vei melkein kaikki juuri istuttamani taimet ja kestää aikansa ennen kuin jäljelle jääneet ehtivät runsastua. Siksi tuo kuvakin oli niin vaatimaton.

      Toivon, että lumikasat sulaisivat edes juhannukseksi :) Pohjoispihalla niitä tulee riittämään varmaan kesäkuulle asti.

      Kiitos samoin, hyvää palmusunnuntaita!

      Poista
  2. Kevätkaiho ei petä - kasvina ja tunteenakaan :) Valkoinen versio kevätkahonkukkaa on paljon arempi, kuin sininen siskonsa. Kauniita molemmat, ja yhdessä olisivat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin kevätkaihoa voimakkaaksi kasviksi, mutta minulta ensimmäiset istutukset kuolivat sinä ikimuistoisena talvena, jolloin lumesta vain haaveiltiin. Ne olivat sinisiä. Oi, jos valkoiseen törmään, niin ostettava on :) Kevätkaihonkukka on yksi lempikasveistani :)

      Poista
  3. Kevätkaiho taitaa kaihertaa parhaillaan hyvin monen rinnassa ja ajatus vaeltaa jo malttamattomana suunnitteilla olevissa pihapuuhissa. Itse olen ollut ainakin toistaiseksi melko maltillisella mielellä nauttien vain päivä päivältä lisääntyvästä valon määrästä ja auringosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siltä vaikuttaa blogimaailmassa seikkaillessa. On mukava tunne kun odottaa kevättä, mutta osaa nauttia myös tästä hetkestä. Nytkin voi tehdä niin paljon ihania asioita :)

      Poista
  4. Kevätkaiho on kätevä kasvi monehen paikkahan. Kevätkaiho jo kiältämättä poltteloo, mutta kyllä tua paksuuntuva lumimassa pahimmat liäkit aika tehokkahasti sammuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, odotan kovasti kevätkaihonkukkien mattoa. Pieni alku minulla on.

      :D Minä en vielä ole päässyt mukaan kevätkaihoon, mutta pieniä, varovaisia merkkejä siitä jo on. Meinasin laittaa kesälenkkarit juoksulenkille, mutta en sitten laittanutkaan :)

      Poista
  5. Ai kevät, missä se viipyy! Mutta hei! Lenkillä on helpompaa kun ei ole niin kauhean kylmä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on mielentila ;) Niinpä. Kesälenkkarit ehkä keventäisivät askeleita aika mukavasti. Yllättävän lämmin tulee pakkasellakin kun tuolla puuskuttaa menemään :) Mutta tosiaan, aika usein olen miettinyt millaista mahtaa olla juoksu sulaa tietä pitkin.

      Poista
  6. Kevätkaiho alkaa heti joulun jälkeen. Ei se välttämättä ole negatiivinen tunne, vaikka kuluvan talven venyessä venymistään kevätkaiho alkaa tuntua jo puuduttavalta.
    Kevätkaihonkukka on minusta yksi ihanimpia maanpeiteperennoja. Kukkii sinnikkäästi jo varsin aikaisin ja menestyy huonoissakin olosuhteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, mitä tarkoitat :) Se on kuin juhlan, matkan tai muun kivan odotusta. Ihanan kaihoisa tunne, mutta pitkittyessään raastavakin. Juhla tai vastaava tuntuu aivan erityiseltä kun sitä on saanut odottaa ja sillä tavalla valmistautua.

      Joo, todellakin odotan omien kaihonkukkieni pääsevän kunnolla vauhtiin. Ne menestyvät varmaan sitten hyvin kun ovat ensin saaneet kunnolla juurtua.

      Poista
  7. Oman pihan kannalta tämä on vasta toinen kevääni, joten kovin paljoa ei ole vertailukohtia. Viime kevääseen verrattuna ero tämänhetkiseen on kuitenkin merkittävä. Ja kirjoittamasi perusteella jokin vuosi kevät on ollut vieläkin aikaisemmassa. Toivotaan ettei tarvisi enää kauaa odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä miten säät alkaa muistaa oman puutarhan kautta ihan eri tavalla kuin ennen. Ennen omaaa puutarhaa moniin asioihin ei kiinnittänyt mitään huomiota. Ja nyt on myös paljon valokuvia, joista voi hämmästellä sään vaihteluita :)

      Kun lumet alkavat sulaa, se voi olla yksi hujaus kun on jo kesäkelit :)

      Poista