lauantai 3. maaliskuuta 2018

MISTÄ MOTIVAATIOTA LIIKKUMISEEN?

En ole koskaan pitänyt jumppaamisesta. Pelkkä ajatuskin siitä, että joku liike pitää toistaa viisitoista kertaa ja tehdä sarja kolmesti, on tuntunut vastenmieliseltä. Motivoituakseni liikkumaan, sen pitäisi olla hauskaa ja sitä tuo laskeminen ei toden totta ole.

Jumppakaverini ja minä

Miten sain itseni innostumaan?

Voin vielä viisikymppisenä
kehittyä juoksijaksi.
Ihan oikeasti.

Ensin innostuin juoksemaan. Eniten siihen vaikutti ajatus siitä, että voin vielä viisikymppisenä kehittyä juoksijaksi. Ihan oikeasti. Vieläpä yllättävän nopeasti.

Olin seurannut sisarusteni intoilua liikunnasta ja vaalinut unelmaa mielessäni. Kun kehoni oli valmis liikkumaan, kaikki sujui sen jälkeen kuin itsestään. Korvaamaton apu oli tyttäreni vinkkaama kirja nimeltä Juokse! Parempaan kuntoon nopeasti ja helposti. Sieltä löysin itselleni sopivan tavoitteen ja harjoitusohjelman. Se oli siinä.

Harjoitusohjelma oli laadittu niin taitavasti, että sain onnistumisen kokemuksia melkein joka kerta. Muuta palkintoa en tarvinnut. Liikunnan tuoma hyvä olo itsessään palkitsi heti alkuun.

Näissä maisemissa kuntoilen.

Harjoitusohjelma sisälsi reipasta kävelyä, juoksua, voimaharjoittelua sekä tietenkin lepoa. Kaikkea muuta noudatin tunnollisesti, mutta voimaharjoittelun tein vain joten kuten tai jätin sen väliin. Juoksupäiviä rakastin, mutta voimaharjoittelu ei napannut, ei sitten yhtään.

Hämmästyttävää, mutta
minun ei tarvinnut istua siinä kauan.

Asiaan oli saatava muutos. Luin tyttäreni vinkkaamana Baba Lybeckin kirjan Habaa. Ehkä jotakin alkoi liikahdella päässäni, mutta en silti innostunut.

Päätin tarttua asiaan kuten olen tottunut muissakin asioissa tekemään. Nimetään ongelma ja etsitään siihen ratkaisu tai ainakin otetaan asiasta selvää. Istahdin tietokoneen ääreen ja sukelsin Googlen syövereihin.

Hämmästyttävää, mutta minun ei tarvinnut istua siinä kauan. Näpyttelin: liikunta Vesilahti. Pian olin jo innoissani valitsemassa sopivaa ryhmäliikuntakurssia kansalaisopiston tarjonnasta. Pilateksen alkeiskurssi vaikutti oikein sopivalta, vaikka se ei varsinaisesti hikiliikuntaa olekaan. Tuntui järkevältä aloittaa rangan syvien lihasten harjoittelusta. Sellainen harjoittelu olisi hyvä pohja kaikelle muulle harjoittelulle. Sain miehenikin innostumaan.

On vain oma keho,
hengitys ja
ohjaajan rauhallinen ääni.

Tunti Pilatesta menee nopeasti. Kaikki muut ajatukset kaikkoavat mielestä jo salin ovella. On vain oma keho, hengitys ja ohjaajan rauhallinen ääni. Taustalla soi klassinen musiikki hyvin hiljaa. Tunnin jälkeeen huomaan, etten ole kuullut siitä juuri mitäään. Olen vain keskittynyt liikkeeseen oman hengitykseni tahdissa.


– Kyllä jaloissa tuntuu, että on tehnyt jotakin, mies toteaa kävellessämme jumppamatot kainalossa autolle. – No, niin minullakin, vastaan. Varsinkin se jalan pyörittely on ihan kamalaa kun täytyy sivuttain maaten pitää koko kroppa kuosissa ja piirtää jalalla ympyrää ikuisuudelta tuntuvan ajan.

– Nyt hengitykset meni helpommin, mies sanoo. Minä koin ihan samoin. – Hyvä, että heti alkaa huomata edistystä jossain, totean. – Mutta mun on kyllä tosi vaikea tuntea kaikkia nikamia kun pitää rullata ylävartaloa ylös ja alas siinä lantion nostossa, jatkan. Onpahan tavoitteita, joihin pyrkiä. Ja joka tapauksessa yhteinen jumppahetki kerran viikossa tekee kaikin puolin hyvää.

Asetu selinmakuulle kädet T-asentoon ja rapsuta koiraa. Käännä koukistetut polvet toiselle sivulle ja tunne venytys alaselässä ja koiran kielen lipaisu korvassa...

Niin kivaa kuin kävely
raittiissa ilmassa kylätietä pitkin onkin,
se ei saanut koukutettua minua.

Olin kokeillut kuntoilua aikaisemminkin, mutta vasta nyt ymmärsin miten tärkeää minulle oli tavoitteellinen liikkuminen. Niin kivaa kuin kävely raittiissa ilmassa kylätietä pitkin onkin, se ei saanut koukutettua minua. Vasta tavoitteiden saavuttamisen aiheuttama onnistumisen riemu sai aikaan muutoksen.

Minä poimin juoksutavoitteeni valmiista harjoitusohjelmasta, mutta jos tavoitteen laatii itse, kannattaa tehdä se SMART-menetelmän mukaisesti.

Sen mukaan tavoitteen – olipa se sitten liikuntaan tai mihin tahansa muuhun asiaan liittyvä – pitäisi olla:

Specific (tarkka): Mitä haluan saada aikaan?
Measurable (mitattava): Mistä tiedän päässeeni tavoitteeseeni?
Achievable (saavutettavissa): Mikä on minulle riittävän haastava, mutta ei liian vaikea tavoite?
Relevant (oleellinen): Mikä on minulle oikeasti tärkeää?
Time-bound (aikaan sidottu): Mihin mennessä haluan päästä tavoitteeseeni?

Tammikuun 17. päivänä:
Nyt minulla on toinenkin tavoite. Haluan oppia Pilateksen pohjataidot, kuten hengityksen, poikittaisen vatsalihaksen hallinnan ja niskan pidentämisen. Valokuvista sen sitten näen miten olen kuuden viikon aikana edistynyt. Hengitysharjoitusten vaikutuksen voin mitata sekuntikellolla. Tuntuu, että nivelten liikkuvuus on minulle avain kaikkeen muuhunkin sujuvaan liikkumiseen. Oikotietä ei ole, joten näistä pohjataidoista on aloitettava.

En minä nyt leiki. Minä kuntoilen. Ja pesen kasvoni mieluummin itse.

Pilateksen ja juoksun lisäksi olen nyt aivan innoissani Shindosta. Aion kirjoittaa siitä kokonaan oman postauksen. Sieluni silmin jo näen kuinka venyttelen pihanurmikolla lintujen liverrellessä ja kesätuulen henkäillessä... Palataan asiaan!

8 kommenttia:

  1. Ihailen sinua! Jäisi itseltäni kyllä tekemättä, tosin reumakin antaa rajoitteensa. Mutta siltikin. Tsemppiä urheiluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, täytyy viimeistään tässä iässä jotain yrittää kun ei tullut nuorempana aloitettua ;) Ymmärrän hyvin, että reuma ei ole oikein sopiva juoksukaveri. Sen sijaan Pilates ja Shindo sopisivat oikein passelisti, joten kannattaa altistaa itsensä jumppatartunnalle :) Taipuu sitten paremmin talikon varressa :)

      Kiitos, Satu!

      Poista
  2. Sait asian kuulostamaan tosi mielenkiintoiselle! Ilolla ja hyvällä sykkeellä tekee paljon asioita. Tarvitaan vain innostus ja päämäärä. Ohjeesi ovat hyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita! Tässä vaiheessa kaikki olikin helppoa, mutta ajatus oli hautunut jo kauan. Oli ihan verrattavissa pionien kylvämiseen. Itänyt siis on ja hyvässä kasvussakin jo, mutta kukintaa saa vielä odotella.

      Itse asiassa en huomannut sanoa, että SMART-menetelmän poimin netistä enkä sieltäkään löytänyt sillä istumalla sen alkuperää.

      Siinäpä se: innostus ja päämäärä. Joskus vain se innostus asiaan jos toiseenkin - esim. kompostorin tyhjentämiseen - pitää ensin kaivaa jostain. Onneksi innostus on usein tarttuvaa ja tuon liikuntainnostukseni sain siis tartuntana isosiskoiltani ja vähän muualtakin.

      Poista
  3. Luenko nyt siskoni Pauliinan blogia? Nämähän alkaa olla ihan liikuntahullun postauksia:) En meinaa uskoa silmiäni! Olen muutoksesta tosi yllättynyt ja iloinen. Näköjään sinutkin on liikuntakärpänen vienyt mennessään, niin kuin minutkin. Voit viimeisimmästä postauksestani lukea eilisen hurjan tempauksemme Hennan kanssa:)Hauskaa liikunnallista viikkoa sinulle ja iloa venyttelyihin ja voimisteluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Toivottavasti hulluus säilyy ;) Voihan se säilyä niinkuin isosiskoillanikin. Viitteitä siitä ainakin saa kun lukee Tuumasta toimeen-blogin uusimman postauksen :) Yllättynyt ja iloinen olen minäkin ja siksi en malta olla intoilematta tästä elämänmuutoksesta täälläkin. Maailma tarvitsee esikuvia – onneksi sinä näytät minulle suuntaa! Perässä raahustan...

      Kiitos samoin sinulle oikein hyvää ja aurinkoista viikkoa!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Una! Ainakin siitä saa reippautta kun liikkuu :)

      Poista