ROUVAN MANTTELI

Kirjoitin joskus poimulehdestä otsikolla Naapurin rouva. Saksassa asuva siskoni kävi juuri meillä ja kertoi käyttävänsä juomiin piparkakkureunaisia lehtiä kasvista nimeltä Frauenmantel, siis rouvan takki. Oi, sehän on poimulehti! Kuinka hauskaa, että minulla oli ollut tietämättäni samanlainen ajatuskulku kuin saksalaisilla jo kauan aikaa sitten. Rouvahan tuo poimulehti selvästi on. Mekko tai takki, ei sillä niin väliä.

Frauenmantel eli jättipoimulehti Alchemilla mollis

Siskoni kertoi puutarhastaan, joka sijaitsee pienessä viehättävässä Bensheimin kaupungissa. Kaupunki sijaitsee laaksossa, johon kevät tulee kolme viikkoa aiemmin kuin lähiseudulle. Kesät ovat kuumia ja kosteita. Talvet ovat melko lauhoja, märkiä, enimmäkseen lumettomia.

Kevät on parasta aikaa kun ei ole liian kuumaa ja kuivaa. Keväällä kasvit kukoistavat ja puutarhassa on helppo työskennellä. Kesän kuumimpana aikana ollaan kuin meillä paukkupakkasten aikaan: ulkona piipahdetaan vain, jos on aivan välttämätöntä.

Sanoin, että en minäkään helteitten aikana jaksa  olla ulkona. Siskoni sanoi painokkaasti, että hän tietää millainen on Suomen kesä ja Suomen talvi. Niiden kanssa on kuulemma paljon helpompi pärjätä kuin Bensheimin kosteassa kuumuudessa, jossa ilma on kuin saunan pukuhuoneessa.

Loistojasmike tuoksuu.

Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito Keski-Euroopassa olisi helpompaa kuin meillä Suomessa. Siskoni puolestaan valitteli, että hän oli jo vähällä luovuttaa. Monena vuonna kotilot söivät ihan kaiken eikä siihen auttanut niiden keräily, laatikkoviljely tai muutkaan konstit. Ne vaelsivat pitkiä matkoja ja kiipesivät ketterästi pystysuoria seiniä ylös. Nyt on kuulemma sen puoleen helpompaa kun on ollut kovin kuivaa ja siksi kotiloita on vähemmän.

Siskoni kertoi, että salaatin kasvattamisesta hän on luopunut. Elleivät niitä syö kotilot, kuivuus tappaa ne kuitenkin. Viljelykset pitäisi kastella aamulla niin aikaisin, että on vielä hämärää. Pian kuitenkin aurinko nousee ja kasvit ehtivät nuupahtaa seuraavaan aamuun mennessä. Illalla ei voi kastella, ettei yön kosteus lisää kotilo-ongelmaa.

Tammenlehtisalaatti rehoittaa.

Siskoni totesi vihdoin löytäneensä puutarhaansa sopivat kasvit, jotka pärjäävät siellä: herukoita, vadelmia, kirsikkapuita, tomaatteja, rosmariinia... Vuohenputkesta saa hyvää piirakkaa ja naapurin puolelta työntyvät nokkoset päätyvät vegaanin lautaselle.

Juuri nyt kun meillä on kovin loskaista ja harmaata, Bensheimisssa nurmikot viheriöivät, krookukset kukkivat ja puutarhassa kuljetaan T-paidassa. Ruoho on siis vihreämpää aidan toisella puolella. Pian laaksossa kukkivat manteli- ja kirsikkapuut, joita ajetaan kauempaakin lähikaupungeista katselemaan.

Minä katselen tyytyväisenä loskaista maisemaani. Saan olla kiitollinen monista asioista, vaikka edellinen ankara talvi veikin 'New Dawn' ruusuni, mahoniani sekä varjoyrttini ja nurmikkoni piileskelee yhä lumen alla.

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan: saksalaista sosiaalisuutta. Siellä naapurit ovat ystäviä, joilta lainataan niin koiraa kuin yrttejäkin, vieraillaan puolin ja toisin niin arkena kuin juhlapäivinäkin, tervehditään parvekkeelta ja puutarhasta. Vaihdetaan muutama ystävällinen sana kun nähdään.

P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi suuri S. Minun puutarhani aakkoset: S