PIONI-IHMINEN

Olen pioni-ihminen. Jos puutarhaan pitäisi valita vain yksi perenna, se olisi pioni. Jostain syystä sen pyöreä muoto viehättää minua. Olen ihastunut kaikkiin pioni-tyylisiin kukkiin. Pysähdyn jokaisen pioniunikko-sanan kohdalla tai jos tulppaanin kerrotaan olevan pionimainen. Mikä tahansa pallo ei aja samaa asiaa, esimerkiksi ukkolaukka tai kultapallo ei ole mikään lohtu pionin kaipuuseen.

Äiti ja vauva. Miten hellyttävää!

Pioneissa viehättää ihan kaikki – paitsi se, että myös muurahaiset rakastavat pioneita. Onneksi muurahaiset eivät sentään vahingoita niitä. Kun pionin kukinta on kaunis, se on häkellyttävän kaunis. 

Oikeastaan pionista pitäisi kirjoittaa runomuodossa. Tuntuu, että proosallinen teksti ei tee sille oikeutta. Suosikkipionini kuihtuvatkin niin kauniisti. Yhdessä kasvissa voi olla yhtä aikaa nuoria vauvansuloisia nuppuja, kypsään ikään ehtineitä runsaita kukkia sekä jo terälehtensä varistaneita. Siinä on silloin kaikki niin kuin ihmiselämässäkin. 

Tähän kuvaan on helppo samaistua. Pioni 'Madame Calot'

Pionit ovat ihmeellisiä: niin kauniita, näyttäviä, elinvoimaisia, reheväkasvuisia ja helppohoitoisia, sopivat yksittäin ja ryhmiin sekä leikoiksi. Jos minulla ei olisi tästä omakohtaista kokemusta, pitäisin luetteloa markkinointikikkana. Ei ole uskottavaa, jos jollakin on pelkkiä hyviä puolia. 

Halpoja ne eivät aina ole, mutta sehän ei ole perennan itsensä vika. Vieläkin haikeana ajattelen ’Perleä’, joita olisi saanut hintaan 52 e / kpl enkä voinut niitä ostaa, sillä olisin tarvinnut niitä kuusi kappaletta.

Pionin lyhyt kukintakaan ei ole mikään huono puoli. Kuka jaksaisi juosta koko kesän pionilta toiselle valokuvaamassa ja hihkumassa? Johan siinä kärsisi perhekin, kun kiikuttaisin miestäni kaiket päivät pitkin puutarhaa ihailemassa pioneja. Kyllä muutama viikko riittää ihan hyvin, varsinkin kun lopun aikaa saa katsella niitä valokuvista.

Ei vaivaa liiallisesta leviämisestä, kukinnan taantumisesta tai talvisuojista, ei liiemmin pelkoa taudeista tai paleltumisista. Eipä juuri hoitoakaan. Vain vähän kärsivällisyyttä ja kalenterin tsekkaamista, ettei mitään pitkää lomamatkaa varta vasten pionin kukinnan kohdalle suunnittele.

Pioni 'My Love'

Ei pioni-ihmisellä silti helppoa ole. Kun saa jostain päähänsä haluta jotain tiettyä lajiketta, ei se ihan niin vain käy päinsä. Puutarhoilla on yleensä vain muutamaa lajiketta, ’Sarah Berbhardtia’ ja ’Duchesse de Nemoursia’ tai jotain sinänsä kaunista ja ihanaa, mutta ei sitä, mitä olen hakemassa.

Aika harvoilla on nettisivuja, joissa pionilajikkeet olisi mainittu. Tiedän, on olemassa oikea pioneihin keskittynyt puutarha, mutta ei sielläkään ’Madame Calotia’ ole ainakaan juuri sinä vuonna kun oikein tekisi mieli istuttaa kaunotar meille. 

No, ei pidä valittaa. 1700-luvulla ’Madame Calotia’ ei edes ollut (jalostettu 1856). Jos olisi ollut, minun olisi pitänyt olla aatelinen, lääkäri tai joku muu vastaava, sillä ei perennoja joka torpassa viljelty. Olisin saanut käyttää kaikki mahdolliset ystävyyssuhteeni saadakseni ”Caatuwaisen Taudin Juuren” siemeniä. Ensin olisin saanut käydä hidasta kirjeenvaihtoa löytääkseni jonkun, jolta edes neuvotella niitä. Toimittamisenkin kanssa olisi ollut vähän niin ja näin. Jos sitten olisin onnistunut siemenet työllä ja vaivalla saamaan, minun olisi pitänyt odottaa muutamia vuosia ennen kuin olisin nähnyt pionin kukkivan. Elämäni on siis helppoa, hyvin helppoa. 

Pioni 'Garden Treasure'

Minun vaikeuteni on siis siinä, että pystyisin kylmän rauhallisesti valitsemaan pioneista ne, jotka tällä kertaa istuttaisin puutarhaamme – tai paremminkin ne, joille ei nyt kerta kaikkiaan ole paikkaa sen paremmin autossa kuin puutarhassakaan. 

Voinko jättää suloisesti tuoksuvan ja kaikin puolin ihanan ’Perlen’ myymälään kun yhtä hyvin voisin järjestää sille paikan puutarhamme jostain kolkasta? Jos jätän sen myymälään, tulenko katumaan sitä loppuvuoden? Tulen. Senhän näkee jo tästäkin: en siis ostanut tuota juuri oikean vaaleanpunaista pyöreäposkista ’Perleä’ puutarhamme sulostuttajaksi ja nyt sitä juuri tarvitsisin. Liekö sitä enää nimenomaisen puutarhan valikoimissa? 

Sellaisia ovat pioni-ihmisen murheet. Suosittelen siis pioni-ihmiseksi ryhtymistä, jos sen voi valita. Ei kai kyllä voi.

Pioni 'Claire de Lune'

Tervetuloa, Saara Tuulentupa-blogista ja Jan, blogini lukijoiksi! Tosi kiva kun tulitte. Toivottavasti vihdytte.

P.S. Kerro toki, mikä on sinun Q! Minun puutarhani aakkoset: Q