lauantai 11. maaliskuuta 2017

ROUVAN MANTTELI

Kirjoitin joskus poimulehdestä otsikolla Naapurin rouva. Saksassa asuva siskoni kävi juuri meillä ja kertoi käyttävänsä juomiin piparkakkureunaisia lehtiä kasvista nimeltä Frauenmantel, siis rouvan takki. Oi, sehän on poimulehti! Kuinka hauskaa, että minulla oli ollut tietämättäni samanlainen ajatuskulku kuin saksalaisilla jo kauan aikaa sitten. Rouvahan tuo poimulehti selvästi on. Mekko tai takki, ei sillä niin väliä.

Frauenmantel eli jättipoimulehti Alchemilla mollis

Siskoni kertoi puutarhastaan, joka sijaitsee pienessä viehättävässä Bensheimin kaupungissa. Kaupunki sijaitsee laaksossa, johon kevät tulee kolme viikkoa aiemmin kuin lähiseudulle. Kesät ovat kuumia ja kosteita. Talvet ovat melko lauhoja, märkiä, enimmäkseen lumettomia.

Kevät on parasta aikaa kun ei ole liian kuumaa ja kuivaa. Keväällä kasvit kukoistavat ja puutarhassa on helppo työskennellä. Kesän kuumimpana aikana ollaan kuin meillä paukkupakkasten aikaan: ulkona piipahdetaan vain, jos on aivan välttämätöntä.

Sanoin, että en minäkään helteitten aikana jaksa  olla ulkona. Siskoni sanoi painokkaasti, että hän tietää millainen on Suomen kesä ja Suomen talvi. Niiden kanssa on kuulemma paljon helpompi pärjätä kuin Bensheimin kosteassa kuumuudessa, jossa ilma on kuin saunan pukuhuoneessa.

Loistojasmike tuoksuu.

Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito Keski-Euroopassa olisi helpompaa kuin meillä Suomessa. Siskoni puolestaan valitteli, että hän oli jo vähällä luovuttaa. Monena vuonna kotilot söivät ihan kaiken eikä siihen auttanut niiden keräily, laatikkoviljely tai muutkaan konstit. Ne vaelsivat pitkiä matkoja ja kiipesivät ketterästi pystysuoria seiniä ylös. Nyt on kuulemma sen puoleen helpompaa kun on ollut kovin kuivaa ja siksi kotiloita on vähemmän.

Siskoni kertoi, että salaatin kasvattamisesta hän on luopunut. Elleivät niitä syö kotilot, kuivuus tappaa ne kuitenkin. Viljelykset pitäisi kastella aamulla niin aikaisin, että on vielä hämärää. Pian kuitenkin aurinko nousee ja kasvit ehtivät nuupahtaa seuraavaan aamuun mennessä. Illalla ei voi kastella, ettei yön kosteus lisää kotilo-ongelmaa.

Tammenlehtisalaatti rehoittaa.

Siskoni totesi vihdoin löytäneensä puutarhaansa sopivat kasvit, jotka pärjäävät siellä: herukoita, vadelmia, kirsikkapuita, tomaatteja, rosmariinia... Vuohenputkesta saa hyvää piirakkaa ja naapurin puolelta työntyvät nokkoset päätyvät vegaanin lautaselle.

Juuri nyt kun meillä on kovin loskaista ja harmaata, Bensheimisssa nurmikot viheriöivät, krookukset kukkivat ja puutarhassa kuljetaan T-paidassa. Ruoho on siis vihreämpää aidan toisella puolella. Pian laaksossa kukkivat manteli- ja kirsikkapuut, joita ajetaan kauempaakin lähikaupungeista katselemaan.

Minä katselen tyytyväisenä loskaista maisemaani. Saan olla kiitollinen monista asioista, vaikka edellinen ankara talvi veikin 'New Dawn' ruusuni, mahoniani sekä varjoyrttini ja nurmikkoni piileskelee yhä lumen alla.

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan: saksalaista sosiaalisuutta. Siellä naapurit ovat ystäviä, joilta lainataan niin koiraa kuin yrttejäkin, vieraillaan puolin ja toisin niin arkena kuin juhlapäivinäkin, tervehditään parvekkeelta ja puutarhasta. Vaihdetaan muutama ystävällinen sana kun nähdään.

P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi suuri S. Minun puutarhani aakkoset: S

10 kommenttia:

  1. Kiva että kaukana asuva siskoki pääsi käymähän. On palio mukavempaa jutella "oikiasti", vaikka nykyysi onki kännykät ja kaikemmaailman vaset ja satit.
    Useen ajatteloo, että olispa kiva asua johonaki etelämpänä. Vois kasvattaa sitä ja tätä kasvia. Mutta kai se nii o, että kaikilla on ristinsä, vaikkei siltä aina näyttääsikkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli aivan ihana pitkästä aikaa nähdä siskoa ja jutella. Aika kului vain niin harmillisen nopeasti, ettei läheskään kaikkea ehditty jutella, mitä olisi halunnut. Kyllä se kasvokkain juttelu voittaa kaikenmaailman bitit ja oli ihanaa nähdä hänen iloinen olemuksensa ja hymy :)

      Niin, sitä helposti ajattelee, että esim. ankara talvi on vain vaikeus. Ei muista, ettei kaikilla muillakaan pelkkää onnea ole :)

      Poista
  2. Kiinnostavaa tietoa asumisesta Saksassa. Niinhän sitä luulee, että etelämmässä on kaikki paremmin...
    Minulla on siskojeni kanssa sama juttu. Tapaamme 1-3 kertaa vuodessa, muuten olemme puhelimen päässä. Olen lukuisia kertoja hoitanut heidän puutarhojaan keväällä, istutellut ekat kesäkukat juuri tähän aikaan ja nauttinut kevään vihreydestä. Manteli- ja juudaksenpuut kukkivat, rinteet ovat unikoita ja vuokkoja täynnä. Tähän aikaan siellä vielä pystyy tehdä puutarhahommia, mutta kohta lämpö nousee 30-40 asteeseen, joten silloin ei hullukaan ole pihahommissa! Tähän aikaan on jo 25 C lämpöä, joka on minullekin melkein jo Suomen hellettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä pitäisi matkustaa siskon luo pahimpien helteiden aikaan ;) Silloin voisi olla hyvinkin kiitollinen Suomen sääoloista. Voi tosiaan saada aivan liian ruusuisen kuvan kun mantelipuut kukkivat ja saa ihastella jo unikoita ja vuokkoja. Sitten lentokentällä on vastassa harmaa loskakeli... Siinä mielikuvat saattavat vähän vääristyä ;)

      P.S. Blogisi kuvat unikkoniityistä olivat ah, niin ihania!

      Poista
  3. Vaikka haaveilenkin lämpimästä ja monesti jopa epäilen, että olen syntynyt väärään maailmankolkkaan niin välillä huomaan ettei ihan huonosti asiat ole kuitenkaan. Meinaan ettei tuo lämmin aina ole puutarhurin onni vaan se tuo mukanaan myös omat harminsa ja vitsauksensa sen eri muodoissa. Rakastan poimulehtiä ne ovat niin raikkaan vihreitä ja kauneimmillaan juuri aikaisin aamulla kun lehdillä on vielä pisara kastetta tai sateen jälkeen. hieno nimi niillä saksassa. Mukavaa sunnuntaipäivää! Terkuin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Minä olen enemmän viileän kuin helteiden ystävä, niin Suomen sää sopii minulle oikein hyvin. Sitä ei vaan harmaina päivinä muista miten hyvin se itselle sopii ;)

      Poimulehdet tosiaan ovat kauniita ennen kukintaa ja kukkiessaan.

      Oikein hyvää alkavaa viikkoa, Katja!

      Poista
  4. poimulehdestä saa hyvää teetä, olen maistanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki! Pitäisikin kokeilla poimulehden käyttöä kylmiin ja kuumiin juomiin kun sitä pihalla aika paljon kasvaa.

      Poista
  5. Olipa niin kotoisaa luettavaa, mukava postaus käynnistäni ;-)
    Puutarhan hoitoon sain uutta intoa käynniltäni ja sen jälkeen olenkin leikkinyt Pauliinaa. Olo on tällä hetkellä niin taivaallinen. Tunne, kun on saanut siivottua kaikki talven jälkeen ja uusi vihreä elämä työntää urheasti päätään mustasta mullasta. Valitettavasti tunne on kestänyt aina siihen asti kun olen joutunut aloittamaan taistelun kuumuutta vastaan. Jospa tänä vuonna olisin kärsivällisempi ja sinnikkäämpi puutarhuri.
    Pettymyksekseni muuten huomasin sitruunamelissan säilyneen hengissä ja levinneen luvattomasti rikkaruohon tapaan. Joistain kasveista haluaisin yksinkertaisesti päästä eroon, siinä onnistumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, että miten mukava oli lukea kommenttisi! Me puolestamme saimme valtavasti innostusta terveysjuttuihin sinulta. Olen ollut kiinnostunut terveellisestä ravinnosta ennenkin, mutta aina tarvitsee innostusta, että saa asioita toteutumaan ihan oikeasti. Nyt mun täytyisi alkaa leikkiä sua ja ruveta kuntoilemaan :) Puutarhassa olen jo kuntoillutkin, mutta muutakin tarvittaisiin.

      Ymmärrän, ettei helteellä jaksa puuhailla puutarhassa. Ensin sitä yrittää sinnitellä, mutta kun helteet vain jatkuvat, niin into lopahtaa :(.

      Meillä sitruunamelissa kyllä talvehtii, mutta minulla ainakaan se ei ole lähtenyt leviämään. Kyllä täälläkin joistakin kasveista saattaa saada rikkoja, ellei pidä varaansa.

      Mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista