MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: V

Aakkosten sarja jatkuu uusilla ihanuuksilla. Kiitos upeista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa U:sta.

Uusi kevät ja kasvukausi koittaa ja uutterat puutarhurit pääsevät toteuttamaan unelmiaan. Unelmat ovatkin elämän suola. Anun puutarha -blogin pioni ilmaisi asian osuvasti: "Puutarhailussa ensin on unelmia, sitten uurastusta upeamman puutarhan toivossa."

Unkarinsinivuokko avaa upeat kukkansa jo ennen tutumpaa kotimaista sinivuokkoa. Fritillaria eli kirjopikarililja 'Uva Vulpis' ja Uvularia grandiflora eli keltakielokki seuraavat pian perässä.

Uskomattoman ihanat unikot nousevat uskollisesti mistä milloinkin. Kannattaa lukea Suvikummun Marjan viehättävä kommentti unikoista. Pioni 'Ursinow' aukaisee uhkean, pinkin kukintonsa. Ukonhatut ulottavat kukintonsa korkealle.

Aivan pian tulee jotain ihanaa... Unikon silkkimekko on pakattu tiiviisti. Tämä pakkaustyyli päihittää Ikean pakkaukset mennen tullen.

Uudet perunat omasta maasta tarjoavat unohtumattoman elämyksen. Urtica dioica eli nokkonen kasvaa pihan laitamilla. Uskaliaimmat pistävät pyykkipojan nenäänsä ja siivilöivät nokkoskäytettä.

Luepa, millainen on Unelmia ruusuista -blogin Titan kolmen U:n taktiikka vitosvyöhykkeellä.

Vaan, nyt onkin jo vuorossa V.


V

VALKOHÄNTÄKAURIS. VIHERHERUKKA.

Valkohäntäkauriit ovat meidän villejä lemmikkejämme. Ne tulevat talomme ympärille uskollisesti joka kesäilta hämärän tullen ja viipyilevät aamun sarastukseen. Silloin tällöin ne hyppelehtivät ohitsemme myös päiväsaikaan. On hienoa tuntea villi luonto niin lähellä. 

Saamme nauttia kauriista ilman mitään velvollisuuksia – ei ruokintaa, puhtaanapitoa tai eläinlääkärireissuja. No, on sentään yksi asia, josta meidän on pitänyt huolehtia ja se on aita. Olemme ympäröineet koko puutarhamme korkealla aidalla, jotta me saamme pitää tulppaanimme, ruusumme, hedelmäpuumme… 

Aluksi ajatus korkeasta aidasta tuntui kurjalta, melkein mahdottomalta. Lopulta aidasta tuli aika huomaamaton ja kaunis. Voimme nyt huolettomin mielin ihailla kauriita, joiden polut menevät juuri talomme molemmin puolin.

Ne tulevat pellolle, katsovat meitä kohti yhtä tarkkaavaisesti kuin me katsomme niitä. Välillä niitä on vain muutama, parhaimmillaan toista kymmentä yhdessä laumassa. Loppukesällä ja alkutalvella voimme nähdä myös pikku kauriita, jotka ovat kerrassaan suloisia.

Olemme asuneet tällä seudulla jo kymmenkunta vuotta, mutta emme ole lakanneet ihastelemasta kauriita. Harvoin käy niin, ettei kukaan kauriita nähdessään huikkaisi tietoa muillekin. Usein keskeytän työni juostakseni ikkunaan katsomaan suurta laumaa tai kauriita ihan aitamme takana.

Hetken kauriit katselevat pelottomina ennen kuin juoksevat valkoiset hännänaluset pystyssä tiehensä. Hämärässä otettu kuva on valitettavan rakeinen.

Ymmärrän, etteivät kaikki kyläläiset pidä niistä. Aavistan, että täällä blogien maailmassakin on niitä, joille kauris on suorastaan kirosana. On kurjaa menettää tulppaanin tai ruusunnuppunsa kun on kauan jännityksellä odotellut niiden avautumista. Melkein itku tulee kun näkee vasta istutettujen taimien sojottavan juuret ylöspäin kaurislauman juostua puutarhan poikki. Kivaa ei ole sekään, että kun on leikannut hedelmäpuut viimeisen päälle huolellisesti, niin kauris tulee ja pureskelee kaikki tuoreet leikkauspinnat ja lopulta tuloksena on seitsemän risuluutaa :(. Kokemusta on. Voisinkin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Kauriille maistuvat niin vastaistutetut hedelmäpuun taimet kuin perennaharvinaisuudetkin.

Aidan suojista kauriita on kuitenkin helppo rakastaa.


VIHERHERUKKA on itselleni herukoista mieluisin, sillä pidän makeista marjoista. Linnutkin varmasti ihastuisivat niihin, jos huomaisivat. Onneksi eivät huomaa. Voisin kehua viherherukkaa kokonaisen postauksen verran ja sen aion tehdäkin, mutta joskus toiste. Sen vain sanon, että viherherukka on istuttamisen väärti.

Viherherukat kasvavat meillä aidanteessa mustien ja vaaleanpunaisten välissä.

Mikä on sinulle tärkeä V? Vuokko? Vuorenkilpi? Voikukka vai vuohenputki? Ehkäpä virkistys tai voiman lähde? Kenties vadelma tai viiniköynnös? Voisihan se olla viiruhelpikin vai mitä?

Sydämellisesti tervetuloa lukijoiksi Sinikka Väisänen ja Kati! Toivottavasti blogistani on teille iloa.

P.S. Siskoni Saksan Bensheimissa on jo istuttanut rosmariinin puutarhaan. Lue juttu: Rouvan mantteli.