Nyt kun on hedelmäpuiden leikkaamisen aika, lainaan puutarhapäiväkirjastani katkelman viime vuoden maaliskuulta.
Olemme asuneet Vesilahdella kohta kymmenen vuotta. Koko aikana en ole harmitellut kauriita kuin parin ohikiitävän hetken ajan – silloin kun ne olivat syöneet muutaman tulppaanin nupun ja juosseet uusien istutusteni poikki niin, että jouduin istuttelemaan juuret taivasta kohti sojottavia jakopaloja uudestaan. Mutta nyt… Nyt kun meidän pihaamme kiertää uusi hieno kaurisaita, kauriin ketale on käynyt syömässä kaikki vasta leikkaamani omenapuut ja vähän muitakin puita! Nyt harmittaa - ja ihan kauheasti harmittaakin.
Olemme asuneet Vesilahdella kohta kymmenen vuotta. Koko aikana en ole harmitellut kauriita kuin parin ohikiitävän hetken ajan – silloin kun ne olivat syöneet muutaman tulppaanin nupun ja juosseet uusien istutusteni poikki niin, että jouduin istuttelemaan juuret taivasta kohti sojottavia jakopaloja uudestaan. Mutta nyt… Nyt kun meidän pihaamme kiertää uusi hieno kaurisaita, kauriin ketale on käynyt syömässä kaikki vasta leikkaamani omenapuut ja vähän muitakin puita! Nyt harmittaa - ja ihan kauheasti harmittaakin.
Olin edellisenä päivänä leikannut kaikki omena- ja
päärynäpuut oikeaoppisesti suurella huolellisuudella opaskirjojen ja –lehtien
kanssa. Olin
kirjannut suunnitelman ylös: (1) latvaoksasta 1/3 pois (2) kilpalatvan poisto
(3) alle puolen metrin korkeudella kasvavien oksien poisto (4) pisimpien oksien
typistys (5) liian tiheässä kasvavien oksien poisto. Olin perehtynyt oikeaan
leikkauskohtaan ja tekniikkaan: ulospäin kasvavan silmun yläpuolelta eikä saa
jäädä tappia, siisti leikkausjälki.
Siskoni, alan asiantuntija, tuli meille sattumoisin seuraavana päivänä ja näytin hänelle työni jälkiä.
Halusin saada varmistuksen mitä muutamille oksille kannattaisi tehdä. Siskoni katseli oksia miettien, että onpa Pauliinalla ollut tylsät sakset. - Tämä silmu osoittaa sisälle päin, siskoni aloitti varovasti.
Minulle asia paljastui miettimättä: nämä eivät ole minun jälkiäni, vaan täällä on käynyt kauris. Mokomakin roisto! Omenapuumme ovat ihan pilalla L. Olin leikannut jo sallitun enimmäismäärän oksia, nyt kauris oli leikannut vielä lisää ja minä joudun siistimään jäljet. Jään odottelemaan siis kunnon risuluutia.
Minulle asia paljastui miettimättä: nämä eivät ole minun jälkiäni, vaan täällä on käynyt kauris. Mokomakin roisto! Omenapuumme ovat ihan pilalla L. Olin leikannut jo sallitun enimmäismäärän oksia, nyt kauris oli leikannut vielä lisää ja minä joudun siistimään jäljet. Jään odottelemaan siis kunnon risuluutia.
Vasta leikatun oksan tuoksu oli tietysti houkutellut, sillä
leikkaamattomat oksat olivat pääsääntöisesti saaneet jäädä rauhaan. Muurilta
jäljet johtivat puille ja puilta aidan vierustalle. Kauris oli tullut matalimman ja
kapeimman muurin kohdan yli hedelmäpuutarhaan. Herkuteltuaan se oli juossut
aidan viertä melkein koko pihan ympäri kunnes oli löytänyt saman pienen aukon kautta
ulos.
Siskoni oli innoissaan: asutte näin lähellä luontoa! - Mahtavaa
kun eläinten jälkiä näkee ihan aidan vierustalla, hän hihkui. Minä en ollut yhtä
innoissani, en sinä päivänä enkä vielä seuraavanakaan päivänä.
Kun Jouko kuuli tuhotyöstä, hän lähti siltä seisomalta hakemaan aitatarvikkeita aidatakseen muurin matalimman kohdan. Nyt aukot on paikattu. Huomenna siistin ja korjaan leikkausjäljet - mitä korjattavissa on.
Kun Jouko kuuli tuhotyöstä, hän lähti siltä seisomalta hakemaan aitatarvikkeita aidatakseen muurin matalimman kohdan. Nyt aukot on paikattu. Huomenna siistin ja korjaan leikkausjäljet - mitä korjattavissa on.
Voi itku, en näitä omenapuita tällä tavalla leikannut!
Nyt tästä tapauksesta on kulunut vuosi. Omenapuut näyttävät taas omenapuilta. Tänä vuonna kauriit eivät päässeet leikkausjälkiäni viimeistelemään, sillä aita on nyt joka kohdasta yhtä korkea. Saamme taas hyvillä mielin seurailla kauriiden elämää ympärillämme.
Sydämellisesti tervetuloa, Tiiu Puutarhahetki-blogista, lukijaksi! Olet toki seurannut blogiani jo aiemminkin, sillä olen saanut sinulta ilahduttavia kommentteja. Kiitos niistä! Toivottavasti viihdyt jatkossakin.
P.S. Vielä ehdit kommentoida mikä on sinuun vaikutuksen tehnyt V. Minun puutarhani aakkoset: V
Voi ketaletta! Onneksi on jo viimevuotinen asia kuitenkin!
VastaaPoistaPari kertaa kävivät kauriit meilläkin nyt talvella, verottivat onneksi vain lintujen ruokaa. Uskon ja toivon, että kissojen olemassaolo pitää ne edelleen loitolla. Ellei, niin sitten on varmaan aidan rakentaminen edessä....
Minusta ajatus aidasta ja vieläpä korkeasta sellaisesta tuntui aluksi aivan mahdottomalta. Nyt olen siitä tosi onnellinen eikä se juuri edes näy. Ilman sitä ei tästä puutarhasta tulisi yhtään mitään.
PoistaVoi kun minäkin mielellään seurailisin valkohäntäpeuroja aidan takaa. Kauniita eläimiä, mutta tekevät ihan mahdottomia tuhoja puutarhassa mökillä. Ja tuovat hirveästi punkkeja pihapiiriin. Haaveilen kyllä aidasta sinne, mutta kalliolle sellaista on aika vaikea pystyttää. Hyvä, että puusi selvisivät.
VastaaPoistaTuhoja varmasti tulee kun mökillä saavat ehkä rauhassa viipyä pihapiirissä kun ei ole paljon häiriötekijöitä öisin. Luulenpa, että kalliolle voisi hyvinkin saada aidantolpat joillain kiinnitysjutuilla. Ei olisi ainakaan routavaaraa.
PoistaPuut selvisivät, mutta kasvu on varmaan ihan liiallista kun tuli liikaa leikattua :(
Onhan ne kauriit kauniita katsella, mutta omaan pihaan en niitä halua. Viime kesästä lähtien ovat löytäneet tiensä myös meille, mistä en tykkää laisinkaan. Ympärillä on luontoa ja metsää riittävästi, mutta kaipa haluavat valmiin buffet-tarjoilun. Toivottavasti omenapuusi selvisivät täsmäiskusta. Puun kasvattaminen vie muutenkin niin kauan, ettei mielellään sitä kauriille syöttäisi.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, ettet halua kauriita omaan pihaasi. En minäkään. Meillä päin kauriita on niin valtavan paljon, että aita on ainoa keino pärjätä niiden kanssa. Nehän on alunperin tuotu Amerikasta Laukon kartanoon ja me asumme muutaman kilometrin päässä siitä.
PoistaAita pelastaa puutarhan, mutta kolareita tulee. Juuri vanhempani törmäsivät kauriiseen ja auto meni aika pahaan kuntoon. Onneksi ihmisille eikä kauriillekaan sattunut mitään.
Puutarhurointi on yleensä myös kilpavarustelua tavalla tai toisella. Usein luontoa vastaan, kuten teillä. Onneksi tuon luokan omenapuun järsiminen ei ole tuhoisaa, mutta harmittaahan se kyllä.
VastaaPoistaOsusit naulan kantaan - kilpavarustelua luonnon kanssa tosiaan. Pysyvä, korkea aita on ainoa ase, jolla pärjää. Ilman sitä puutarhaelämä olisikin jatkuvaa harmistusta. Kauriit nimittäin tulevat joka ilta ja niitä on paljon. Aidan tekemisessä oli kova työ, mutta kyllä kannatti.
PoistaEnpä tiennytkään, että kauriit tekevät noin paljon tuhoa. Harmi, kun ovat niin kauniita katsella. Meillä ei ole kauriita, ainoastaan rusakoita.
VastaaPoistaNiin, ne ovat niitä elämän realiteetteja, jotka vain pitää ottaa huomioon ;) Meillä ei nyt ole rusakoita. Ilmeisesti ilves pitää kannan kurissa. Riistakamerasta näimme ilveksen liikuskelevan näillä nurkilla!
PoistaMeilläpäin ei ole valkohäntäpeuroja kuin nimeksi, joten niitä ihailee aina suuresti, kun sattuu näkemään. Etäisyys vanhempieni ja meidän kodin välillä ei ole kuin muutama kilometri linnuntietä, mutta jostain syystä kauriit ovat heidän lähellä, eivät meidän alueella. Tuhotöitä ei siis ole ollut, mutta olen toki tehnyt jo suunnitelmat sille, miten pihan ympäri saa viritettyä myös kaurisaidan. Varautuminen ei maksa mitään!
VastaaPoistaTosi hyvä, jos omppupuut tokenivat kohtaamisesta. Välillä ne kasvavat vänkyröiksi tuhojen jäljiltä, mutta silloin voi todeta, että niillä on oma luonne. Näin ainakin meillä, jossa jostain syystä puuta haluavat kääntää latvansa kohti maata!
Sini K.
kasvihormoni.fi
Olet aivan oikeassa, että varautuminen ei maksa mitään. Jos tulee tarve, niin olet jo puolet projektista toteuttanut. Minulla ainakin asennoituminen aitaan oli jonkinlainen kynnys. Kun siitä pääsi yli ja keksin edullisen ja huomaamattoman aitamallin, niin loppu menikin sitten jouhevasti - varsinkin kun mies teki sen varsinaisen työn ;)
PoistaNyt on aidan takaa mukava ihastella kauriita. Mistäpä tiedän, vaikka omenapuista tulisikin nyt parempia ;) Ovat nyt melkein luomu-designia.
Harmillinen vitsaus tuo kauriseläin, vaikka meilläpäin niitä ei vielä ole puutarhoihin asti eksynyt. On se sitten pieni kotilo tai iso kauris, ei neuvottelutaitoja, tullaan vaan röyhkeästi toisen pihalle:(
VastaaPoistaNo, itse asiassa me taisimme olla ne röyhkimykset, jotka tulivat kauriiden alueelle. Rakensimme talomme niiden kulkureitille ja levähdyspaikalle :(. Onneksi kauriiden kanssa sentään pärjää. Kotiloita pelkään. Vielä niitä ei onneksi meillä ole, mutta eivät ne kovin kaukana ole.
PoistaOnneksi teillon ny aita kunnos. Ei taitaasisi muute tulla mitää, jos ne kerran pyäriivät iha nurkis.
VastaaPoistaMeillon muutamia, mutta ovat viälä pysynehet peltojen takana mettis. Onneksi! Toistaaseksi!
Joo, saan nukkua yöt rauhassa kun portti on kunnolla kiinni :) Onneksi aidasta on iso apu myös pupujen torjumisessa, vaikka se ei niitä täysin estäkään. Koirakin pysyy varmasti omalla puolella :)
PoistaVoi harmitus! Tulipa kurja vahinko puillesi, toivon kuitenkin, että puusi toipuvat. Metsäneläimet ovat kauniita, mutta joskus tuhoisia.
VastaaPoistaNo, nyt voimme taas elää sovussa kauriiden kanssa ja nauttia niiden katselemisesta. Puut on nyt muotoiltu ihan luomutyyliin, joten mitäpä niitä harmittelemaan :) Kaipa niistä tänä kesänä jo vähän satoakin saadaan. Viime kesän tuotto jäi aika vaatimattomaksi :)
PoistaOnneksi puut ovat nopeita toipumaan. Meillä rusakko on tehnyt aika jälkeä, mutta aina ovat puut selvinneet.
VastaaPoistaJoo, en olisi uskonut, että niistä tulee vielä puun näköisiä ;) Eilen huomasin, että rusakot ovat ehtineet leikkuupuuhiin ennen minua :( Hortensiat eivät varmaan tykkää.
PoistaKiitos, varmasti viihdyn jatkossakin ihanan blogisi parissa! Luulin itse asiassa jo aiemmin liittyneeni blogisi lukijaksi, mutta yllätyksekseni huomasin, etten ollutkaan. Tervetuloa vierailulle minunkin blogiini :)
VastaaPoistaKiitos mukavasta palautteesta, Tiiu! Vierailen toki sinunkin blogissasi, vaikka aina en jätäkään merkkiä käynnistäni. Luen blogeja usein syödessäni yksin, jolloin on vähän hankalaa kirjoitella, vaikka mielellään muutaman sanan kirjoittaisikin ilahduttaakseen. Ja vielä se, että kun luen blogeja kännykästä, en kauheasti viitsi kommentoida kun se on jotenkin kankeaa...
PoistaAurinkoista kevättä sinulle!