torstai 16. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: U

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu. Ensin kiitoksia erittäin tervetulleista kommenteistanne ja yhteenvetoa T:stä!

Ihanaa kun puutarhaintoilijat ovat taas päässeet tositoimiin. Siemenet sujahtelevat multiin tai lautalle, taimet väikkyvät mielissä. Tomaatteja, tädykkeitä, tiarelloja...

Toukokuussa viimeistään riemu nousee yhdessä tulppaanien kanssa. Toiset odottavat jalostettuja tulppaaneitaan, toiset uskollisia parvi- ja metsätulppaaneita. Tervetulleita kaikki!

Pian tervehditään Trilliumit ja Trolliukset. Trillium Erectum (punakolmilehti) on yksi Suvikummun Marjan suosikeista. Riemastuttavan keltainen Trollius Chinensis (kesäkullero) valloittaa keltaisen vieroksujankin sydämen.

Maatiaiskullero loistaa kirkkaankeltaisena alkukesällä ja usein vielä uudestaan syksymmällä.

Toivotaan, että Thalictrumit (ängelmät) ovat talvehtineet turvallisesti - jalot, keijut ja kääpiöt. Lukekaapa muuten lisää sadunomaisista ängelmistä Suvikummun Marjan kommentista. Toki varoituksen sana on paikallaan: into voi tarttua.

Taas touhutaan puutarhassa. Talikoita tarvitaan tuon tuostakin. Ihastellaan toisten taidokkaasti toteutettuja puutarhoja TV:n välityksellä, kuvista tai vierailuilla. Tuijotellaan taivasta, nautitaan teetä puutarhassa. Tita tupakoi ja tuumailee.

Tomaatit tuoksuvat ja itse kasvatetun tomaatin maku on taivaallinen. Tuuheat Tsugat (hemlokit) täydentävät maiseman.

Kesän kuluessa tädykkeet ehtivät täyteen loistoonsa. Tyylikäs Virginiantädykke kurkottelee terhakkaana ilman tukea toivoen perhosten tulevan luokseen.

Puutarhavaja on ylennetty tunnelmalliseksi teehuoneeksi, jossa iltasin siemaillaan teetä. Silloin, Suvikummun Marjan sanoin, puutarhurin mieleen  saattaa hiipiä tyytyväisyys ja toivo ilta-auringossa teehuoneen ikkunasta lavakauluskasvimaan unikkoja katsellessa.


Ja nyt uusinta uutta sarjassa: ihanat U:t

U
UNIKKO.

Jostain syystä kukkien pyöreät muodot viehättävät minua: UNIKKO, pioni, hortensia, kerrotut tulppaanit, kullero, kameliajasmike, syysleimu… Mikä tahansa pallo ei saa samalla tavalla sydäntäni hypähtämään, vaan pyöreän maljamainen muoto. Ero on pieni, mutta merkittävä.

On minulla toki pallojakin, kuten palloesikko, neilikoita, laukkoja, pallo-ohdakkeita, pallotuijia ja kirsikka ’Inkeroisten kuulasmarja’, jonka lehvästö on hyvin pyöreä. Pidän niistä kaikista, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät ainakaan toistaiseksi ole onnistuneet tekemään kuin nuo maljamaiset. No, poikkeuksena on pallomainen kirsikkapuu, jota rakastan.

Maljat ja pallot ovat siitä ihania, että niihin on kiva yhdistellä pitkänomaisia muotoja: jaloritarinkannuksia, punatähkiä, tädykkeitä, salvioita, lupiineja, gladioluksia, jaloangervoja, tulikukkia, pylväsmäisiä katajia ja tuijia, sokeritoppakuusia…


Unikko on iloinen kukka. Kun sen on kerran kylvänyt, se tupsahtelee mistä milloinkin. Se jaksaa kukkia vaikka kuinka pitkään eikä vaadi juuri mitään.

Kylvin sekoituksen siperianunikoita. Haaveilin valkoisista ja kirkkaanpunaisista kukista, mutta tuli keltaisia ja oransseja, yksi valkoinen kukka. Ihastuin silti ikihyviksi – ja parasta oli ihastuakin, sillä unikko kylväytyy mieluusti. Seuraavana keväänä sain mielenkiintoisia värimuunnoksia: keltaoransseja ja hailakan persikoita entisten värien lisäksi.


Nyt tiedän senkin, että kylvän siperianunikkosekoituksen sinne, minne haluan keltaisia kukkia. Sekoitus muuttuu nimittäin vuosien kuluessa keltaiseksi kuitenkin, ellei täydennä istutusta uusilla kylvöksillä.

Uusin ihastukseni on idänunikko ’Royal Wedding’, joka tosiaan on kuninkaallisen tyylikäs lajike. Valkoisissa kukissa on tummahko keskusta ja tummat heteet.

Mikä on sinulle tärkeä U? Unelmat? Uudet perunat? Kenties unkarinsyreeni?


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Heidi Haapalahti! Toivottavasti saat blogistani iloa!

24 kommenttia:

  1. Heippa, miten sun blogi ei ole aiemmin osunut kohdalle. No nyt osui, ihania juttuja, just tätä ihanaa puutarhailua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos, Kati, mahtavasta palautteesta! Teit minut niin iloiseksi :) Aika uusihan tämä blogini on eikä kovin tunnettu, mutta tosi kiva kun sulle kolahti. Täältä saa ainakin vertaistukea puutarhahulluuteen ;)

      Poista
  2. T vilahti niin nopeasti, etten mukaan ehtinyt. Pitää kuitenkin näin jälkikäteen mainita tiarellat, metsäpuutarhan ihanat pikkukukkijat.
    U onkin vaikea kirjain, eikä äkkipäätään muuta tule mieleen, kuin juurikin nuo unikot. Niitä pitää pihassa olla. Kuuluvat hippien sukuun eli samanlaisia vaeltajia, kuin akileijat ja sormustinkukat. Nyt on kuitenkin paras U käsillä eli UUSI kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voi harmi kun et ehtinyt mukaaan :( Olen koittanut nyt postailla aika nopeassa tahdissa, että saan sarjan loppuun ennen kevätkiireiden aikaa. Täytyypä päivittää tiarellat juttuun. Olisihan se aivan väärin jättää niin suloiset perennat kokonaan pois.

      Niinpä, uusi kevät on sittenkin jo käsillä. Lumet ovat melkein sulaneet ja maa kuivuu hyvää vauhtia. Aurinkoa ei tänään näy, mutta onhan se siellä pilvien takana kuitenkin ;)

      Poista
  3. U -kirjaimella alkavia puutarhajuttuja tulee mieleen todella vähän. Ei melkein mitään.
    Paitsi ne Unikot ja niitä tosiaan on sitäkin runsaammin. Kaiken värisiä ja kokoisia.
    Niitä täytyy olla paljon puutarhassa. Ihanat karvaiset nuput, joista purkautuu ulos mitä upeampia silkkimekkoja. Aluksi mekot ihan rytyssä, mutta hetken kuluttua jo hulmuavat sileinä kesätuulessa. Siemenkodatkin ovat kauniita, ja miten käteviä siemenrasioita itsessään. Yhdestä talven yli kuivatetusta siemenkodasta kylvää jo pellollisen uusia unikkoja!

    Uvularia grandiflora, keltakielokki, löytyy puutarhasta. Vakka-Taimesta on peräisin tämäkin hienostuneen keltaisin kellokukin kukkiva varjopuutarhan kaunotar. Meillä keltakielokki on viihtynyt talon päädyn varjopenkissä tikankonttien seurassa jo useamman vuoden. Keltakielokki sopii täydellisesti myös metsäpuutarhaan.

    Unkarinsinivuokko, Hepatica transsilvanica, viihtyy hyvin metsäpuutarhassa, hieman varjoisassa paikassa, se kukkii aikaisemmin kuin kotimainen sinivuokko, lisäksi kukat ovat suurempia. Viime kesän piharemontissa täytyi ottaa molemmat unkarinsinivuokkoni ylös penkistä ja koska niille ei ollut vielä uutta paikkaa, ne ovat talvehtineet kasvihuoneessa. Juuri eilen katselin, että on jo nuppuja näkyvissä. Kesällä istutan ne metsäpuutarhaan, kunhan taas päästään siihen projektiin käsiksi :)

    Löytyy meiltä vielä ainakin yksi U! Urtica dioica, nokkonen! Nokkonen olisi mitä mainioin kasvi syötäväksikin, siinä on rautaa, C-vitamiinia ja kalsiumia ja vaikka mitä muita hivenaineita. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. En kylläkään osaa käytää nokkosta tässä mielessä hyödyksi, mutta tontin laidalla on nokkospuskaviljelmä nokkosperhosen toukkia varten. Nokkonen on niiden ainoa ravintokasvi. Ei pidä olla liian siistiä puutarhassa, jos haluaa myös perhosten viihtyvän siellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja, eipä ole koskaan tullut katsottua nokkosen latinankielistä nimeä. Nytpä sekin on tiedossa. Kiitos! Meillä on kompostin takana muhkea nokkospusikko. En ole niistä lettuja valmistanut, mutta sen sijaan nokkosvettä, joka on erinomainen lannoite. Tosin pyykkipojan saa nenäänsä laittaa, kun ryhtyy lionneita nokkosia vedestä siivilöimään.

      Poista
    2. Kiitos, Marja kommentistasi ja oikaisusta! Kun kirjoitin juttua, minusta tuntui, että idänunikoissa oli joku vialla, mutta en tajunnut mikä. Ja niinhän olikin. En vain itse hoksannut, että ne ovat siperianunikoita! Päivitin nimet heti kohdalleen :)

      Ihanasti ja niin osuvasti kuvailit unikoita!

      Ja taas tuli asiaa Googleen, sillä nuo mainitsemasi keltakielokki ja unkarinsinivuokko ovat minulle ihan uusia. Nokkosen sentään tunnen ;) Olen jopa suunnitellut sen käyttöä ruuassa, mutta meillä sitä ei valitettavasti kasvanut kuin yhdessä paikassa keskellä perennapenkkiä. Jospa se jonnekin laitamille kotiutuisi.

      Between, minäkin olen haaveillut nokkoskäytteestä, mutta meillä ei vielä ole aineksia siihen. Kyllä meillä monia muita rikkakasveja riittää, mutta nokkosia ei ole montaa vartta.

      Poista
    3. Hups! Puutarhamyyrähän noista siperianunikoista sanoikin, joten siitä kiitokset hänelle :) Kun tässä nyt oikein rupean sekoilemaan, niin teen sitä sitten oikein urakalla ;)

      Poista
  4. Unelmia, unelmia, niitä pitää olla, koska ilman niitä elämä olisi tylsempää realismia, ja kun oikein unelmoi, niistä tuleekin tavoiteltavia ja osa varmasti toteutuu. Uudet kukkapenkit siintävät lähiunelmissa, uusi kasvukausi on alkanut! Mutta myös minä pidän kovasti noista unikoista. Ihanan värinen tuo persikkainen unikkosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Minulla on kaksi omaa mietelausetta. Toinen on juuri tuohon sanomaasi liittyvä: Unelmilla on taipumus toteutua. Toinen liittyy syömiseen: Ruoka, jonka syöt hyvillä mielin, ei lihota. Tuo kuulostaa ehkä hassulta, mutta niin se vain on. Sokeripitoisia ym. ei syö kovin paljon hyvillä mielin. Tämä meni nyt vähän sivuun aiheesta, mutta tuli vain mieleen kun sellainen motto minulla on nuoresta asti ollut. Tuo unelmiin liittyvä on tullut myöhemmin kun olen saanut sen monesti kokea :)

      Poista
  5. Unikoista minäkin pidän. Nuo sinun keltaiset ja oranssit unikkosi taitavatkin olla siperianunikkoja. Minulta löytyy niitä ja ne ovat upeita. Ne risteytyvät mukavasti moniksi värimuunnoksiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Puutarhamyyrä, kun huomautit noista siperianunikoista! Päivitin sen heti juttuun. Minusta tuntuikin, että idänunikoissa oli jokin pielessä, mutta en vain hoksannut sitä ennen kuin sanoit! Värimuunnokset tosiaan ovat hauskoja yllätyksiä :)

      Poista
  6. Voi, täällä minä itken surun kyyneleitä! T meni niin pian ohi ja en päässyt hehkuttamaan upeita tomaatteja ja muita rakkaita T-kasveja...

    Mutta U, ei niin helppo, mutta muutama ihana! Rakas, vaikka keltainen - uvularia grandiflora, jotain niin kaunista ja herkkää vaikka keltaista!

    Toinen kaunis U on fritillaria 'uva vulpis', suosikkini!

    Unikoita ja uusia perunoita rakastan myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voi harmien harmi :( Minä postailen sarjaa vähän nopeassa tahdissa, että ehdin saamaan sen loppuun ennen varsinaisten kevätkiireiden alkua. Nyt jäi kyllä vaivaamaan mitä ihanuuksia listalta jäikään pois!

      Minua aina jotenkin sykähdyttävät nuo sanat "vaikka keltainen" :) En olekaan ainoa puutarhahöperö, jolla on varauksellinen suhde keltaiseen. Minä olen nyt hirveän innostunut kalvakankeltaisista. Niitä on tilattu muutamaa lajia. Vasta nyt talven aikana hoksasin miten hyvin ne sointuvat vaaleanpunaisen ja sinisen kanssa.

      Nyt pitää taas käväistä Googlessa :) Tiedän kyllä mikä on uvula ("pikkukieli" suussa), mutta entä uvularia? Olen kai sen kuullut, mutta ei tämä latina ole oikein hallussa. Onneksi tässä taas oppii lisää.

      Poista
  7. Unelmiapa tietenkin, kuinkas muutenkaan - vaikka sitten ruusuista tai mikä kullekin tärkeää on. Unelmat kantavat pitkälle.

    Usko on toinen tärkeä asia - uskoa tarvitaan omaan itseen, kasveihin väärällä vyöhykkeellä ja vieläpä olosuhteiden suotuisuuteen. Kahden sadeksän jälken on tultava viimein aurinkokesä, näin uskon :)

    Uteliaisuus ajaa puutarhuria eteenpäin kohti uusia lajikkeita ja aluevaltauksia. Minun puutarhassa uteliaisuudella on erittäin suuri sija, sillä en ole tahtonut uskoa valmiiksi annettuja menestymisvyöhykkeitä.

    Kolmen U:n taktiikalla Vitosen vyöhykkeellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Tita ja kolmen U:n taktiikkasi! Minä olen ottanut varman päälle ja istutellut vain sellaisia, jotka sopivat tänne II-vyöhykkeelle. Uuden puutarhan saattaisi joutua aloittamaan joka kevät alusta, jos oikein innostuisin kokeilemaan :)

      Uteliaisuutta kyllä löytyy. Aina mukaan tarttuu uusia lajeja, joihin on aivan pakko saada tutustua! Onneksi vielä on riittänyt maata ja mantua ;) Puita mahtuu vähän nihkeästi, joten pitää kohta vallata lisää aluetta ;)

      Poista
  8. Unikkoohi suhtauruun tosi kauvan erittäin ennakkoluuloosesti, just tuan uskomattoman leviämisen takia. Sitte kylyvin saarut piooniunikkojen siämenet. Ny oon ostanu jo toisenki färisiä.
    Uuta on tosi vähä, mutta sinine ukonhattu löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kukapa pioniunikkoja voisi vastustaa, jos kerran siemenetkin ovat valmiina :)

      Ukonhattu tosiaan on kaunis, mutta minä en ole sitä uskaltanut puutarhaani tuoda sen myrkyllisyyden takia. Hullua tosin, onhan puutarha täynnä muitakin myrkyllisiä kasveja. Se vaan on sellainen tunne ;)

      Poista
  9. Lähestyvä UUSI kevät on ensimmäisenä mielessäni tämän kirjaimen kohdalla.
    Unikot ovat tosiaan hieman ongelmallisia runsaan leviämisen takia, kuten Navettapiikakin tuossa edeltävässä kommentissaan mainitsi, mutta silti niitä löytyy meidänkin puutarhastamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan uusi kevät taas mieletön juttu! Tuntuu, että haluaa nauttia tästä ihanasta Kaikki on vielä edessäpäin -tunteesta ihan joka solulla :)

      Harva kukka on ihan täydellinen ;). Onneksi unikot ovat niin ihania, ettei haittaa, vaikka niitä tupsahteleekin sieltä täältä.

      Poista
  10. Löytyihän mun listasta yksi U:lla alkava pioni, nimittäin Ursinov;)
    Ja tietysti nuo unikot, ovat niin kauniita jokaisessa vaiheessa, nupusta siemenkotaan asti. Ja saavat levitä melkein minne vain haluavat...

    Puutarhailussa ensin on unelmia, sitten uurastusta upeamman puutarhan toivossa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, pioni! Tässä tuli monta uutta, upeaa näkökulmaa U:hun.

      Koko talvi on taas unelmoitu ja sormet syyhyävät jo uurastamaan ;)

      Poista