MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: K

Jatketaanpa puutarhan aakkosten sarjaa. Jälleen kiitän teitä, lukijani, jännittävistä kommenteista! Ensin vähän yhteenvetoa J:stä.

Puutarhahommat ovat yhtä juhlaa. Siihen yhtyy melkein jokainen meistä. Järjen käyttö puutarhassa on sallittua, mutta ei välttämätöntä. Juttelin siitä Unelmia ruusuista -blogin Titan kanssa.

Juhannus on pohjoisen puutarhaintoilijan juttu, sillä siitä alkaa kunnon kesä. Juhannusruusu loistaa monen puutarhan juhlan kuningattarena mittumaarin aikaan.

Juuso on ihana puutarhatiikeri. Juliana-kasvihuone seisoo järkähtämättömästi puutarhassa. Jakopalasta voi  alkaa jopa koko puutarha, kuten Kasvihormoni-blogin Sinillä.

Juniperus horizontalis eli laakakataja  ja Juniperus communis eli pilarikataja ovat järkeviä ratkaisuja tuomaan jämäkkyyttä niin kesäiseen kuin talviseenkin puutarhaan. Japaninlehtikuusen riippaversio Larix kaempferi 'Pendula' puolestaan tuo vaihtelua eri vuodenaikoina.

Joriinit pääsivät johtoon tässä epäreilussa kisassa, jossa joltakin ropsahti heti tuhat ääntä. ;) Arvaa keneltä.

Jouluruusuista pitää varmaan jokainen.

Japaninhappomarja, jalohortensiat ja jasmikkeet eivät jätä kylmäksi. Jättipoimulehti on jokapaikan täytekasvi ja pionikimpun täydentäjä.

Jaloangervot ja jaloängelmät (varsinkin 'Hewitt's Double') ovat järkevän puutarhurin valinta. Jaloja ovat monet muutkin kasvit:  jalokuunlilja, jalomaarain, jaloakileija, jalokurjenpolvi, jalomesiangervo.

Jalkalehti (Himalajan jalkalehti Podophyllum hexandrum) on saanut jalansijaa Navettapiian puutarhassa, samoin jumaltenkukka. Jotkut tykkäävät jalopähkämöstäkin. Puutarhahetki-blogin Tiiu tykkää japaninmaksaruohosta ja hehkuttaa japaninmagnolian puolesta.

Jännä, että Juglansit eli jalopähkinät järjettömän suurine lehtineen pärjäävät jopa Pohjoisessa, mutta niin Tita kertoi.

Jep! Ja nyt jatketaan K-kirjaimella.


K
KATAJA. KIVET. KOTTIKÄRRYT. KUOKKA.

Luulin pystyväni tiivistämään ihanat asiat kustakin kirjaimesta yhteen tai pariin sanaan, mutta ei minusta sittenkään ole siihen. Uskokaa tai älkää, mutta tämä on kovalla kädellä karsittu lista. Listalta on sydäntä särkien jätetty pois kirsikat, kanukat, kevätkaihonkukat, kullerot, kuunliljat, kuuset, kylmänkukat ja mitä kaikkea... Jätin pois vieläpä kompostinkin. Oih! Miksi niin monet ihanat asiat alkavat K-kirjaimella?

KATAJAT ovat koko puutarhamme runko. Sijoittelimme talonkin niin, että katajat säästyisivät. Onneksi yhtään hyvää katajaa ei tarvinnut talon alta kaataa, yksi huono raasu vain. Katajat antoivat nimen tiellemmekin. Asumme Katajakujalla.

Katajat ovat komeita kesät talvet.

Eräs talon vieressä olevista katajista kärsi pahoin rakennusajan myllerryksissä. Olin jo päättänyt luopua siitä enkä ottanut edes valokuvia, jotta luopuminen unohtuisi nopeammin. Sanoin miehelleni, että puun saisi jo kaataa. Tavallisesti ripeä mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että puun ehtii kaataa myöhemminkin. 

Mies tuki katajan kepillä, mutta kuitenkin kävi niin, että puu kallistui myrskyssä 45 asteen kulmaan. Silti puu oli vihreänä ja lintu teki sen latvaan pesänsä. Nyt kadun sitä, että edes harkitsin sitkeän katajan kaatoa. Linnut ovat lentäneet matkoihinsa, puu on nostettu pystyyn, tuettu entistä paremmin ja kataja vihertää edelleen. Rungossa on jäljet rakennusajan kolhuista, mutta elämä jättää jälkensä itse kuhunkin.

KIVET ovat puutarhassamme melkein yhtä tärkeitä kuin kasvit. On onni, että pidän niistä, sillä niitä on aivan mahdottomasti. Pelkästään muurissa niitä on 180 kuutiota. Lisäksi siellä täällä puutarhassa on isoja ja pienempiä lohkareita. 

Kivien ympärille on ihanaa suunnitella istutuksia, sillä kivi luo hyvän taustan melkein kasville kuin kasville. Kivet antavat ryhtiä ja elävyyttä. Kasvit tulevat ja menevät, mutta kivet pysyvät - ilman talvisuojausta, ilman lannoitusta, ilman kitkemistä, ilman kertakaikkiaan mitään.

Puutarhamme näyttää valmiimmalta kuin se onkaan kun kivet luovat vaihtelevuutta näkymiin. Kiviä on sekä maan alla että maan päällä. Niitä tulee esiin mihin tahansa aikoo jotain kaivaa. Aika rasittavaa, mutta lohduttaudun sillä, että kivet varastoivat lämpöä. Olen tehnyt suuren osan poluista luonnonkivistä. Pian niiden välissä kasvaa haaveilemani polkuhaarikko.

Etualalla kiven päällä kasvaa mehitähtiä ja hopeahärkki, taaempana kukkivat juuri vuorikaunokki ja isokonnantatar.

KOTTIKÄRRYT, nuo ihanat uskolliset apulaiseni, ovat aina mukanani minne tahansa puutarhassa menenkin. Ne ovat täynnä hiekkaa tai multaa, työkaluja ja rikkaruohoastioita. Ne ovat vähän niin kuin käsilaukku – aina mukana ja täynnä kaikkea tarpeellista. Olen yrittänyt opetella käyttämään jos jonkinlaisia puutarhaessuja, mutta kottikärryjä ei voita parhaatkaan taskuviritelmät.

Sitä on taas käyty kasviostoksilla.

Lasteni tekemät KUOKAT ovat rakkaimpia työkalujani. Minulla on niitä kolme uniikkia kappaletta, metallisia kaikki. Sen lisäksi, että niillä on tunnearvoa, lyhytvartinen kuokka on varsinainen monitoimityökalu. Pienten istutuskuoppien kaivaminen sujuu kuin leikki. Maan pinnan möyhentäminen ja tasaaminen sujuu vaivatta. Sillä voi sen verran vääntää polun kiviäkin, että saa valutettua sopivan määrän hiekkaa väliin. Kuokan pitää olla aina mukana puutarhassa aivan kuin lompakon kotiportilta lähtiessä.

Tämä kuokka on aivan tuliterä arvoesine. Sain sen lapseltani äskettäin.

Mitkä K-sanat olisivat sinun listasi kärkipäässä?

Lämpimästi tervetuloa, Aila Kylänpää, ihanien lukijoideni joukkoon! Toivottavasti viihdyt!