lauantai 4. helmikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: K

Jatketaanpa puutarhan aakkosten sarjaa. Jälleen kiitän teitä, lukijani, jännittävistä kommenteista! Ensin vähän yhteenvetoa J:stä.

Puutarhahommat ovat yhtä juhlaa. Siihen yhtyy melkein jokainen meistä. Järjen käyttö puutarhassa on sallittua, mutta ei välttämätöntä. Juttelin siitä Unelmia ruusuista -blogin Titan kanssa.

Juhannus on pohjoisen puutarhaintoilijan juttu, sillä siitä alkaa kunnon kesä. Juhannusruusu loistaa monen puutarhan juhlan kuningattarena mittumaarin aikaan.

Juuso on ihana puutarhatiikeri. Juliana-kasvihuone seisoo järkähtämättömästi puutarhassa. Jakopalasta voi  alkaa jopa koko puutarha, kuten Kasvihormoni-blogin Sinillä.

Juniperus horizontalis eli laakakataja  ja Juniperus communis eli pilarikataja ovat järkeviä ratkaisuja tuomaan jämäkkyyttä niin kesäiseen kuin talviseenkin puutarhaan. Japaninlehtikuusen riippaversio Larix kaempferi 'Pendula' puolestaan tuo vaihtelua eri vuodenaikoina.

Joriinit pääsivät johtoon tässä epäreilussa kisassa, jossa joltakin ropsahti heti tuhat ääntä. ;) Arvaa keneltä.

Jouluruusuista pitää varmaan jokainen.

Japaninhappomarja, jalohortensiat ja jasmikkeet eivät jätä kylmäksi. Jättipoimulehti on jokapaikan täytekasvi ja pionikimpun täydentäjä.

Jaloangervot ja jaloängelmät (varsinkin 'Hewitt's Double') ovat järkevän puutarhurin valinta. Jaloja ovat monet muutkin kasvit:  jalokuunlilja, jalomaarain, jaloakileija, jalokurjenpolvi, jalomesiangervo.

Jalkalehti (Himalajan jalkalehti Podophyllum hexandrum) on saanut jalansijaa Navettapiian puutarhassa, samoin jumaltenkukka. Jotkut tykkäävät jalopähkämöstäkin. Puutarhahetki-blogin Tiiu tykkää japaninmaksaruohosta ja hehkuttaa japaninmagnolian puolesta.

Jännä, että Juglansit eli jalopähkinät järjettömän suurine lehtineen pärjäävät jopa Pohjoisessa, mutta niin Tita kertoi.

Jep! Ja nyt jatketaan K-kirjaimella.


K
KATAJA. KIVET. KOTTIKÄRRYT. KUOKKA.

Luulin pystyväni tiivistämään ihanat asiat kustakin kirjaimesta yhteen tai pariin sanaan, mutta ei minusta sittenkään ole siihen. Uskokaa tai älkää, mutta tämä on kovalla kädellä karsittu lista. Listalta on sydäntä särkien jätetty pois kirsikat, kanukat, kevätkaihonkukat, kullerot, kuunliljat, kuuset, kylmänkukat ja mitä kaikkea... Jätin pois vieläpä kompostinkin. Oih! Miksi niin monet ihanat asiat alkavat K-kirjaimella?

KATAJAT ovat koko puutarhamme runko. Sijoittelimme talonkin niin, että katajat säästyisivät. Onneksi yhtään hyvää katajaa ei tarvinnut talon alta kaataa, yksi huono raasu vain. Katajat antoivat nimen tiellemmekin. Asumme Katajakujalla.

Katajat ovat komeita kesät talvet.

Eräs talon vieressä olevista katajista kärsi pahoin rakennusajan myllerryksissä. Olin jo päättänyt luopua siitä enkä ottanut edes valokuvia, jotta luopuminen unohtuisi nopeammin. Sanoin miehelleni, että puun saisi jo kaataa. Tavallisesti ripeä mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että puun ehtii kaataa myöhemminkin. 

Mies tuki katajan kepillä, mutta kuitenkin kävi niin, että puu kallistui myrskyssä 45 asteen kulmaan. Silti puu oli vihreänä ja lintu teki sen latvaan pesänsä. Nyt kadun sitä, että edes harkitsin sitkeän katajan kaatoa. Linnut ovat lentäneet matkoihinsa, puu on nostettu pystyyn, tuettu entistä paremmin ja kataja vihertää edelleen. Rungossa on jäljet rakennusajan kolhuista, mutta elämä jättää jälkensä itse kuhunkin.


KIVET ovat puutarhassamme melkein yhtä tärkeitä kuin kasvit. On onni, että pidän niistä, sillä niitä on aivan mahdottomasti. Pelkästään muurissa niitä on 180 kuutiota. Lisäksi siellä täällä puutarhassa on isoja ja pienempiä lohkareita. 

Kivien ympärille on ihanaa suunnitella istutuksia, sillä kivi luo hyvän taustan melkein kasville kuin kasville. Kivet antavat ryhtiä ja elävyyttä. Kasvit tulevat ja menevät, mutta kivet pysyvät - ilman talvisuojausta, ilman lannoitusta, ilman kitkemistä, ilman kertakaikkiaan mitään.

Puutarhamme näyttää valmiimmalta kuin se onkaan kun kivet luovat vaihtelevuutta näkymiin. Kiviä on sekä maan alla että maan päällä. Niitä tulee esiin mihin tahansa aikoo jotain kaivaa. Aika rasittavaa, mutta lohduttaudun sillä, että kivet varastoivat lämpöä. Olen tehnyt suuren osan poluista luonnonkivistä. Pian niiden välissä kasvaa haaveilemani polkuhaarikko.

Etualalla kiven päällä kasvaa mehitähtiä ja hopeahärkki, taaempana kukkivat juuri vuorikaunokki ja isokonnantatar.


KOTTIKÄRRYT, nuo ihanat uskolliset apulaiseni, ovat aina mukanani minne tahansa puutarhassa menenkin. Ne ovat täynnä hiekkaa tai multaa, työkaluja ja rikkaruohoastioita. Ne ovat vähän niin kuin käsilaukku – aina mukana ja täynnä kaikkea tarpeellista. Olen yrittänyt opetella käyttämään jos jonkinlaisia puutarhaessuja, mutta kottikärryjä ei voita parhaatkaan taskuviritelmät.

Sitä on taas käyty kasviostoksilla.


Lasteni tekemät KUOKAT ovat rakkaimpia työkalujani. Minulla on niitä kolme uniikkia kappaletta, metallisia kaikki. Sen lisäksi, että niillä on tunnearvoa, lyhytvartinen kuokka on varsinainen monitoimityökalu. Pienten istutuskuoppien kaivaminen sujuu kuin leikki. Maan pinnan möyhentäminen ja tasaaminen sujuu vaivatta. Sillä voi sen verran vääntää polun kiviäkin, että saa valutettua sopivan määrän hiekkaa väliin. Kuokan pitää olla aina mukana puutarhassa aivan kuin lompakon kotiportilta lähtiessä.

Tämä kuokka on aivan tuliterä arvoesine. Sain sen lapseltani äskettäin.

Mitkä K-sanat olisivat sinun listasi kärkipäässä?

Lämpimästi tervetuloa, Aila Kylänpää, ihanien lukijoideni joukkoon! Toivottavasti viihdyt!

28 kommenttia:

  1. Kyllä, katajat ovat tärkeitä, ihan ne suomalaiset luonnonvaraiset katajat! Meilläkin niitä kasvaa monta omalla tontilla. Samoin oleellinen osa myös meidän pihaa ovat kivet ja kallio. Kiviä on meilläkin erityisen runsaasti, vaikka mihin kohtaan alkaisi kaivaa kuoppaa, varmasti pian tulee vastaan peruskallio, tai vähintään kivenmurikka.
    Tärkein K meidän pihalla on varmasti Kasvihuone, unelmien täyttymys! Kesäiset kuohuviini- ja kakkukekkerit kasvarissa, kasvavat siellä kyllä kukatkin ja kissatkin viihtyvät.
    Erityisesti tähän aikaan vuodesta on Kuukalenteri ahkerassa käytössä kylvöjen suunnittelussa, kunhan kylvökset itävät, tarvitaan Kasvilamppuja.
    Kirjopikarililjat hauskoissa ruutumekoissaan ovat erityisen kauniita ilta-auringon säteiden leikitellessä niiden kukissa.
    Kiinankatvio (Kirengeshorna palmata) ei koskaan pidä kiirettä kukkanuppujensa aukaisemisessa. Monena syksynä halla ehtii yllättää ennen kuin se saa nuppunnsa avattua.
    Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, luonnonvaraiset katajat ovat aarteita. Niitä ankarinkaan talvi tai kevät tai tumpeloinkaan puutarhuri ei helpolla onnistu tappamaan ;)

      :D Hauska tuo kasvihuonejuttu! Minä luulen, että jos meille kasvihuone joskus tulla tupsahtaa, sinnekin varataan tilaaa muullekin kuin pelkälle hyötyviljelylle.

      Minä olen haaveillut kuukalenterista, mutta en tiedä malttaisinko sitä kuitenkaan lopulta noudattaa. Kun inspiraatio iskee, en välttämättä muistaisi katsoa kalenteria, että olisiko nyt sen aika. Voisi tulla vähän ristiriitaa kalenterin kanssa, jos itse haluaisi istuttaa ja kalenteri käskisi kitkemään ;) Joskus kyllä aion kokeilla.

      Samoin, hyvää viikonloppua ja Runebergin päivää sinullekin!

      P.S. Ja nyt kuukkeloimaan millainen tuo mainitsemasi kiinankatvio on.

      Poista
  2. Katajat ovat ilmeisesti todella sitkeitä, meilläkin eräs takapihalla kaatunut kataja on edelleen vihertänyt muina miehinä.
    K:n alle saisi todellakin listattua vaikka mitä. Kasvimaa ja kasvihuone ovat tietysti tärkeitä. Samoin valtavat kuuset, jotka reunustavat pihaamme. Ja tietysti Kaikki Kukat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä talvena minä olen erityisesti ihastunut kuusiin. Meillä on muutamia luonnonkuusia ja sitten olen ostanut pesäkuusia. Nyt olen suunnitellut muutamia kuusia lisää puutarhaamme. Ainakin joitakin aion vähän leikata alhaalta sitten kun ne kasvavat. Naapurit ovat niitä leikanneet ja ovat oikeassa paikassa ihan hauskan näköisiä.

      Kasvimaa meillä on vasta puolitiessä ;)

      Poista
  3. Kasvihuone (vaikka se oli jo edellisessäkin kirjaimessa)
    Ja kiviaita, kiviä löytyy meiltäkin, sekä isoja ja pieniä pitkin pihaa!
    Kasveista kuunliljat, sopivat melkein joka paikkaan. Hih, kaikki kasvit oikeastaan, nehän tekevät puutarhan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvihuoneenhan olisi saanut vielä A:hankin;) Jotkut taitavat sanoa sitä ansariksi.

      Kiviaita on ihan paras! Niin, ja ne kasvit tietty :)

      Poista
  4. Katsotaanpas mitä K tarjoaa tänään. Kivet ja katajat ovat oikein kiitettäviä ja kestäviä. Kiveyksiä, Kivikko ja Kivipuutarha löytyvät kotoiseltakin kantilta, samoin kasvihuone.

    Tosi tärkeä K on Kamera. Sillä ikuistan muistoja vuosien varrelta, varsinkin puutarhasta. Lähes joka ainoa kukka tuijotetaan linssin läpi. Kameran avulla myös blogi saa kuvituksensa. Ja blogi taas lähti Kanadanruusuista, joten nostan ne hyvin korkealle K-kirjainten listassa.

    Kevät ja kesä on puutarhurin parasta aikaa, niitä tässä odotetaan kylvöjä värkkäillen. Kesällä pääsee myös kuuhailemaan puutarhassa. Kuuhailu on sama kuin haahuilu, eli päämäärätöntä vaeltelua puutahassa katsellen - tekemättä mitään erityistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Tita! Onhan se kamera ihan oleellinen puutarhatyökalu. Mitä tekisimmekään talvella ilman ihania puutarhakuvia! On muuten jännä, että valokuvista huomaa sellaista, jota ei ollenkaan hoksaa puutarhassa. Jotkut suunnitelmat ovat loksahtaneet paikoilleen valokuvia katsellessa.

      Minäkin alan jo pikkuhiljaa heräillä talviunilta ja odotan kevättä aina vain enemmän.

      Kuuhailu/haahuilu lienevät luovuuden lähteitä. Silloinhan aivot työskentelevät kun itse vain ottaa rennosti.

      Poista
  5. Puutarhan k-asioita on muutama yli muiden. Ne eivät ole yksittäisiä kasveja, vaan kokonaisuutta edistäviä keinoja.

    Kasvusäkki. Totesin kasvukopin (kasvihuoneen, mutta koska se on niin pieni, puhun vain kopista) altakasteluruukuissa viime kesänä, että kyllä kannattaa! Kumosin säkin sisällön laariin, jotta ei tarvitse kantaa kannulla jatkuvasti vettä tomaateille. Iso säiliö pitää kasvit tyytyväisinä jopa kuukauden (!) ja kasvusäkin ravinteet riittävät koko kesäksi.

    Keittiötarha. Tai kasvimaa ja kasvukoppi yhdessä. Tai jotain sinne päin. Keittiötarha näkyy keittiöön ja siellä kasvaa kesäkuukausille kaikenmoista kerättävää keväisistä raparpereistä ja ruohosipuleista syyssatoa tarjoaviin perunoihin, marjapensaisiin ja kukkasiin. Ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Kyllä. Ehdoton.

    Kohopenkit. Huonosti perustettu piha on pelastettu kattamalla kukkapenkkien kohdat sanomalehdellä tai pahvilla ja kippaamalla kymmensenttisen kasvualustan päälle kärryllinen lisämultaa. Kyllä on helppo tehdä kasveille kolot ja sujauttaa sinne, uuden ravinteikkaan mullan sekaan kasvamaan! Samalla tekniikalla keittiötarhan kasvulaarit on saatu syvämultaisiksi: 70 senttiä multaa on saatu kasaan kaivamalla 40 senttiä maan alle ja kohottamalla reunat lautojen avulla.

    Tämä sinun aakkosralli on mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä aakkosjutusta tuli tosi kiva aivan teidän ihanien lukijoiden ansiosta! Lähditte leikkiin mukaan :) Kiitos, Sini!

      Olemme miettineet kasvihuonetta ja taas sain yhden muistutuksen siitä, että kasvihuoneen pitää olla iso. Tuokin on tosi hyvä neuvo tuo laari. Sain siitä oivan ajatuksen, vaikka ei vielä ole sitä kasvihuonettakaan ;)

      Ihana keittiötarhan esittely :D Minäkin pyrin tekemään kohopenkkejä, mutta joudun tekemään eri tekniikalla kun en isossa puutarhassa raaski käyttää ostomultaa ihan kaikkeen. Joudun laittamaan sanomalehdet + katteet pinnalle kun käyttämäni multa ei ihan aina ole rikatonta.

      Kasvulaarit olisivat järkevä valinta keittiötarhaan, mutta minulla kasvimaa on tasamaalla. Saapa nähdä, tuleeko siitä mitään ;)

      Poista
    2. Minä tilasin kerralla täyden kuorma-autollisen multaa, hankinta kirpaisi vain kerran. Edelliset omistajat olivat täyttäneet pihan ilmeisesti alkuperäisellä peltomullalla ja ties millä täyttömaalla. Nyt pyrin selviämään oman tuotantolaitoksen maa-aineksilla. Niiden pitäisi kyllä riittää: jos ei koskaan vie mitään pois pihalta, mitään ei tarvitse tuoda tilallekaan, eikös juu? Paitsi välillä vähän rikkaruohotonta säkkimultaa, kun oikein kyllästyy kitkemään siementaimia eikä muuta katetta ole tarjolla.

      Poista
    3. Samoilla linjoilla täälläkin. Alussa ostimme multakuorman, että pääsin alkuun. Sitten haimme kuorman maata tutulta ja saimme kaupanpäällisiksi palsamin :/ Nyt pärjätään oman maan avulla, jota olemme parannelleet ihan viljavuuspalvelun ohjeilla. Silti niitä säkkejä tulee kannettua kaupasta kun haluan pussimultaa ruukkuihin. Se on kyllä jännä, että ne vaan uppoa jonnekin, vaikka kuinka selkä vääränä niitä tänne rahtaa ;)

      Poista
  6. Verrattomat K:t! Kivet taitavat olla minun puutarhani K 1.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niinpä. Onhan se niin, että kasvit tulevat ja menevät, mutta kivet pysyvät ja kaunistuvat. Meiltä ei ole yhtään kivikuormaa raahattu pois. Edelliseen puutarhaan niitä haalin lisää viereiseltä työmaalta.

      Poista
  7. Minulle K = kivet. Kivet ovat minulle niin tärkeitä puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiviä on vaikea korvata milläään. Ne aina vain kaunistuvat vanhetessaan.

      Poista
  8. Minun ehdoton K ovat kärhöt. Rakkaus niihin ei ole sammunut yli kahteenkymmeneen vuoteen minkä olen niitä puutarhassani kasvattanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti rakkaus niihin ei sammu kun olet saanut ne niin upeasti menestymään. Minulla, aloittelijalla, rakkaus on vähän rakoillut ;)

      Poista
  9. K-kirjaimen kohdalla on asioita vaikka kuinka paljon. Kasvien sarjaa saa edustaa KUOLANPIONI, joka on alkukesän varma ilahduttaja. KOMPOSTI on koko puutarhan ydin, sieltä lähtee muhinut multa kasvien voimaksi ja kasvijätteet palaavat taas takaisin elon kiertokulkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kyllä komposti olisi ihan oman postauksen arvoinen! Juuri eilen päätimme ostaa yhden lämpökompostorin lisää nyt kun kanalasta tulee jatkuvasti arvokasta ainesta sinne. Kompostit kunniaan!

      Poista
  10. Yks kakkaa kaks kakkaa: kanankakka! Joka kevät ostan kanankakkarakeita ja niitä käytän lannoitukseen vähän joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen innoissani kun kanankakkaa tulee ihan omasta takaa :) Päätimme juuri hankkia toisen lämpökompostorin, että saamme kaiken kompostoitua nätisti. Siihen mahtuvat sitten myös kasvijätteet.

      Poista
  11. KEINUTUOLI! Nostan vanhan keinutuolin kesäisin mökillä kuistille. Siinä on ihana keinutella ja katsella edessä avautuvaa kukkaniittyä. Lapset kutsuvat kuistia äidin olohuoneeksi😍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että maltat istahtaa keinutuoliin ja ihailla! Se on tärkeää. Minulla on vähän työmyyrän vikaa enkä millään malttaisi istua alas, vaikka se tekisi hyvää. Silloinhan kypsyvät monet ideat.

      Poista
  12. Nyt tuli runsaudenpula tämän kirjaimen kohdalla, katsotaanpas mihin saan listani typistettyä: koirat ehdottomasti, nuo innokkaat apulaiset. Kaivaminen, koirien ja minun lempipuuhaa. Komposti, myös yhteinen suosikki mutta vähän eri syistä ;)Kärhöt, kirjopikarililjat, kuunliljat, köynnöskuusama... ei voi valita vain yhtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, ettei kaivaminen ole minulle varsinaisesti lempipuuhaa, sillä meillä on 99 % todennäköisyydellä joku iso kivenmurikka vastassa. Silloin kaivaminen on suorastaan nautinto, kun tietää, että tästä kohtaa kivenlohkareet on jo kaivettu :)

      Poista
  13. Kun ehtii vastailemaan näinkin myöhään, on jo ihanan paljon K-juttuja, jotka ovat omallakin listalla. Mutta olen niin hurahtanut kärhöihin, että valitsen vain sen selkeäksi ykköseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Onneksi kärhöjä ei oltu kokonaan unohdettu ;) Luulenpa, että kärhölajikkeita putkahtelee esiin vielä tämän aakkossarjan aikana. Minä ihastuin 'Miss Batemaniin', joka selvisi ankarasta talvesta. Nyt jännään, jaksaako se vielä nousta tänä keväänä.

      Poista