MITÄ VAISTO SANOO?

Sain viimekertaiseen postaukseen kivoja kommentteja. Kiitos! Aika moni sanoi, että ostokset, nimenomaan puutarhaostokset, ovat puutarhan O. Puutarhoja kierrellessä huolet haihtuvat. Niin haihtuu myös järki - ainakin hetkellisesti - ja kotiin palaa onnellinen puutarhaintoilija.

Taas on käyty ostoksilla.

Siitä tuli mieleeni eräs heinäkuun loppupuolen päivä, jolloin lähdin mieheni ja parin lapsen kanssa ostoksille. Mies aikoi ostaa pelastusliivejä ja aitatarvikkeita. Minulla oli vain yksi asia: perennatuki. Pionirivistä puuttui yksi. (Tämä tapahtui siis ennen kuin mieheni alkoi taivuttaa pionituet itse.)

Ajattelin tietysti sivusilmällä vilkaista myös kasvitarjonnan, mutta mitään ei ollut tarkoitus ostaa. Olin vasta ostellut kasveja ja osa oli vielä istuttamatta. Sitä paitsi kasvien istuttaminen oli tuntunut aika työläältä ja ilmassa oli aavistus kyllästymistä/väsymistä. Kuinkas sitten kävikään?

Palatessa auto oli niin täynnä, että ruokakaupassa piti miettiä, mahtuuko tämä sokeripaketti enää autoon vai ostaisinko sen vasta ensi kerralla. Autoomme oli sullottu kaksi ’Diaboloa’, kaksi jaloangervoa, yksi iso kartiovalkokuusi, kahdeksan pientä tuijaa, yksi iso pallotuija ’Woodwardii’, viisi kuunliljaa, kaksi mehitähteä, yksi uusi maksaruoholajike. Ei sen enempää. 

Tästä riitti istuttamista moneksi päiväksi.

Jouko oli kotona ajatellut, että pitäisiköhän ottaa peräkärry mukaan. Vaisto oli kuulemma sanonut niin. Minun vaistoni oli sanonut, etten tällä kertaa osta kuin jonkun kauan etsimäni, jos sellainen sattuu vastaan tulemaan - tai jos on jotakin muuta aivan vastustamatonta. Niin, niitä aivan vastustamattomia oli sillä kertaa pakettiautollinen.

Pääni meni sekaisin kun puutarhamyymälässä oli 50 % alennus. En ollut raaskinut edes katsoa mitään isoja sokeritoppakuusia aiemmin. Nyt en voinut vastustaa virheetöntä yksilöä! Mies innostui tuijista, joille ei jäänyt hintaa montaakaan euroa per puu. 

Keittiön ikkunan alusta oli juuri työn alla, joten minun kannatti ostaa puoleen hintaan muutama kuunlilja, jotta saisin alueen jokseenkin valmiiksi. Nähdessäni edulliset mehitähdet ja ihanan Lyydian maksaruohon keksin, että laittaisin kaivon ympäristön valmiiksi vielä sinä syksynä. Olin luullut, että Lyydian maksaruoho olisi aina keltainen, mutta näissä olikin vaaleanpunaiset kukat. Ei siis ollut mitään syytä jättää niitä ostamatta. Sellaiset pikku purkit sitäpaitsi mahtuivat matkustamaan auton istuinten alla.

Ja arvatkaapa mitä - mies oli niin onnellinen siellä puutarhamyymälässä, että suikkasi minulle suukon keskellä käytävää.

Vielä ehdit kommentoida, mikä on sinulle oiva O. Minun puutarhani aakkoset: O