sunnuntai 5. helmikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: L

Puutarhani merkityksellisten asioiden sarja jatkuu. Kiitos kaikille kiinnostavista, kannustavista ja kekseliäistä kommenteista! Ensin kokoelma K:sta.

Köynnöskuusama on kiitollinen kasvi. Kivi on sille kaunis tausta.

K

Kivet, kannot, kalliot,
kissat, kasvit, katviot,
koirat, köynnöskuusamat,
kasvimaat ja mannut,
kasvilamput ja -kannut,
kaikki kauniita ja komeita
kasvattajan kavereita.

Kasvihuone ja -koppi,
kokemus ja oppi,
kohopenkit, kamera, kuukalenteri,
komposti, kasvusäkki, kuunliljat
kottikärryt, kanankakka, kukkapurkki -
käyttöä kaikilla näillä.

Katajat, kuuset, kaikki kukat, 
Kanadanruusut sekä 
kirjopikarililjat,
kärhöt, Kuolanpionit
kaunistavat koko pihan,
kutsuvat ja kiehtovat,
kasvattamaan kannustavat.

Kiviaita, keittiötarha,
kelpo kiveys ja kivikko,
kevät, kylvöt ja kekkerit.
Niitä kaipaamme kovasti.

kaivaminen ja kesä -
kunnon kumppanukset.

Kiitollisina kokemuksista,
kotoisasta kukkatarhasta
katselemme kevääseen,
kypsyttelemme kylvösuunnitelmia.

Kiitos kaikista kommenteista!


P.S. Liekö Runeberginpäivällä jotakin vaikutusta, mutta tuli kirjoitettua elämäni toinen runo? ;) Mies "pakotti" julkaisemaan tuon kömpelön tuotokseni runoilijan päivän kunniaksi. Nyt kyllä Kivipellon Saila putosi kyydistä, mutta hyppää taas kärryille kun ehdit. ;)


L
LAPSET. LAPIO. LAINATTU MAISEMA.

Ihaninta kesässä ovat ne päivät, kun saan puuhailla puutarhassa perheeni ympäröimänä. LASTENI iloiset äänet kuuluvat pihapiirissä. Välillä joku lapsista käy kertomassa oman asiansa äidille, kysyy lupaa lähteä kalaan, pyytää katsomaan temppua trampoliinilla, hiipii ohitseni ja vilkaisee minua merkitsevästi hymyillen etsiessään sopivaa piilopaikkaa poliisi ja rosvo -leikissä.

Tässä on lapseni toimisto. Nämä kivet, tikut ja astiat ovat saaneet olla paikoillaan juuri niin kauan kuin lapset ovat niitä siinä pitäneet. Olen mieluummin siirtynyt tekemään toista aluetta kuin koskenut lasteni ihaniin leikkeihin.

Sellaista on minun onneni kuuden lapsen äitinä. En keksi mitään, joka vetäisi vertoja tuollaisille kesähetkille. Ei mikään luksusloma, gourmet-ateria tai kylpylä. Ei, ei. Tai no, on sittenkin yksi asia, joka olisi vielä ihanampaa. Puuhailisin puutarhassa, mies nikkaroisi omiaan ja lapset leikkisivät pihapiirissä - ja joku kokki tekisi ruuan valmiiksi ja kantaisi sen terassille. Ruokailuvälineet kilisisivät lautasia vasten kun herkullinen ruoka saapuisi pöytään...

Joskus kysyin lapsilta, olenko kenties liikaa puutarhassa. Heidän mielestään olen juuri sopivasti. Äidin kuulemma kuuluukin olla puutarhassa. He eivät itse ole innostuneet puutarhan hoidosta - paitsi kuopus - mutta nauttivat kauniista ympäristöstä ja siitä, että minä olen innostunut siitä. Olin helpottunut. Saan siis hyvillä mielin edelleen olla se mullantuoksuinen äiti, jonka keittiössä ei tuoksu sen enempää pullat kuin piirakatkaan - elleivät lapset niitä leivo.


LAPIO on tietysti kaiken a ja o. Ilman lapiota puutarhuri olisi kuin nuoriso ilman kännykkää. Toivoin joululahjaksi puuvartista mustaa kapeaa lapiota ja talikkoa, sellaisia, joita myydään eräässä tietyssä kaupassa. Yllätys, yllätys, sain toivomani, kuten myös Helena Telkänrannan Kanojen maailma -kirjan. Olin toivonut sitäkin. Aivan yllätyksiä lahjani eivät siis olleet ;), mutta työkalut ovat ihania ja kanakirjan luin heti joulupäivänä. Tarkoista lahjatoiveista on sekin hyöty, ettei minun tarvitse koskaan pettyä lahjoihini. Mies ottaa mielihyvin - ja helpottuneena - toivomukseni vastaan.


Lempilapioni on kaunis ja naisellisen kevyt. Mieheni puolestaan pitää jyhkeästä ja painavasta lapiosta, joka tyhjänä painaa varmaankin sen mitä omani lastin kanssa. Oli siis parasta antaa tarkat lahjatoiveet. Olisin muuten saattanut saada kunnon lapion, joka ei heti taitu ja jolla irtoaa kovinkin savi - ei mitään heppoista rimpulaa.


LAINATTU MAISEMA on minulle yhtä tärkeä kuin oman puutarhamme luoma miljöö. Ilman ympäröivää maisemaa tuskin edes asuisimme täällä. Muutettuamme tälle seudulle ajelimme silloin tälllöin katselemassa maisemia. Kiinnitimme heti erityistä huomiota erääseen pellon laitaan metsän reunassa. Onneksi maan omistanut ystävällinen mies oli halukas myymään juuri toivomamme maapläntin. Niinpä me nyt asumme juuri siinä ihailemassamme paikassa.

Minulla on kaikki, jota maisemalta voisin toivoa: toisella puolella kumpuileva peltomaisema ja toisella puolella järvimaisema. Koska emme kuitenkaan asu sadussa, näiden kahden hulppean kauniin maiseman välissä on talon röttelö, jota joudun valokuvissani väistelemään. Onneksi se peittyy aika hyvin puiden oksien suojiin.

Jouduimme kauriiden takia tekemään korkean aidan. Pelkäsin kovasti maisemien menetystä, mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Loppujen lopuksi aidasta tuli kaunis ja huomaamaton.

Lokakuista tunnelmaa eteläpihalla. Aitaa tuskin huomaa katajien välistä.

Mikä on sinulle mieluinen L?

26 kommenttia:

  1. Leppoisaa ja runollista Runeberginpäivän iltapäivää sinullekin!
    Nytpä on minullakin aikaa pohtia L-ajatuksia tässä autossa istuen. Vielä on 300 km kotiin ;).
    Lapiota ilman ei kyllä pärjää puutarhassa, ihan oman kevyen lpion ostin viime kesänä itselleni. Siinä taitaa olla jopa teleskooppivarsi, ellen ihan väärin muista. Saksalaista laatua on se, tällä kertaa jäi kotimainen Fiskars toiseksi.
    L-1. puutarhassa ovat kuitenkin lavakaulukset! Ovat kyllä niinparhaat kasvimaalla. Minulla niissä tosin kasvaa kesäkukkia vähintään yhtä paljon kuin kasviksiakin :D koskapa haluan Cottage garden tunnelmaa lavakauluskasvimaalle, siellä tarvitaan runsaasti Lathyrus odoratuksia, tuoksuherneitä, muutama lupiinikin siellä saa olla, tosin vain keltaiset kelpaavat. Yhden lavakauluksen on itelleen vallannut lipstikka, lemmenyrtti!
    Mitäpä olisi puutarha ilman lintuja, talvella yritän saada linnut viihtymään monipuolisella ruokatarjoilulla, linnunpönttöjä on tontilla toistakymmentä. Lepakoillekin tehtiin oma pönttö! Linnut vastapalvelukseksi syövät kesällä ötököitä puutarhasta ja lepakot verottavat hyttyskantaa oikein kiitettävästi.
    Lilium lancifolium, tiikerililja, on mummolan perinnekasvi, jota rakastan, vaikka muuten en haluakaan liljoja puutarhaan, en jaksa taistella liljakukojen kanssa!
    Kivikkopenkkiin ilopilleri on lewisia, pitkään kukkiva värikäs kivikkoperenna.
    Nytpä meillä on matka siinä vaiheessa, että on kahvitauon aika!
    Pahoittelen jo valmiiksi kirjoitusvirheitä, tämä iPad tekee välillä varsin mielenkiintoisia sanamuunnoksia. 😆



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja! Taas opin uutta, että lapiossakin voi olla teleskooppivarsi.

      Meillä on yksi lavakauluksen tyyppinen laari ja se on lasten käytössä. Hyvä se on, mutta en ole keksinyt paikkoja useammalle kun meillä ei ole oikein tasaista paikkaa missään. Aina on jotain mutkaa ja kurvia, kiviä ja sen sellaista.Tai no, viereinen pelto olisi ihan vapaa, mutta en vielä anna itselleni lupaa laajentaa puutarhaa sinne. Pitää saada ensin entiset maat valmiiksi.

      Linnuista minnäkin tykkään ja aina harmittelen kun en opi tunnnistamaan niiden ääniä.

      Minäkin kyllästyin liljakukkoihin edellisessä puutarhassa, mutta nyt olen taas alkanut lipsua ;)

      Minä ihastuin lewisiaan, mutta menetin ne heti alkuunsa kun tuli se kamala talvi ja lewisiat olivat vielä nuoria.

      Hyvää alkavaa viikkoa sinulle! Toivottavasti loppumatka sujui mukavasti! :)

      Poista
  2. Lantakompostiin luotan lujiten! Luonto linnunlauluineen on aina lähellä sydäntä myöskin. Luovaa laiskuutta edistän myös monin konstein, joista tärkein on kateviljely. Ruusuistani Lambert Closse lajike ihastutti suunnattomasti, ja odotan iloista jälleennäkemistä keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun lantakompostissasi onkin ytyä kun sinulla on kanoja! Minäkin olen nyt laittamassa toista lämpökompostoria, johon mahtuisivat kanalan tuotokset. Meillä kaikki eivät mahdu yhteen.

      Minäkin suosin katteita, mutta olen hirveän huono laiskottelemaan, vaikka se olisikin hyväksi. No, onneksi luovuutta on toistaiseksi silti riittänyt niin, ettei aina meinaa perässä pysyä. ;)

      Toivottavasti ruususi voi hyvin. Hyvin ainakin olet ne suojannut, joten kyllä niiden kelpaa nukkua talviunta.

      Poista
  3. Kyllä minun ykkösjuttuni L-kirjaimessa on lapio. Se on niin tärkeä. Myös liljat ovat minulle niin rakkaita. - Mukavaa Runebergin päivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mitä puutarhuri tekisi ilman lapiota? Liljoissa on niin paljon kaikkea ihanaa, että olen taas sortunut niihin liljakukkojen uhasta huolimatta. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Lapio on tosi tärkeä työkalu, ja nykyinen kevyt versio on varsin mukava. Laukat, pienemmät ja isommat ovat kauniita, ja kukkivat pitkään. Ihania ovat myös erilaiset leimut.
    Puutarhatöiden lomassa pitää muistaa myös laiskotella ja lueskella;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aika tarkka siitä miltä lapio tuntuu kädessä. Sehän on niin paljon käsien jatkeena. Meidän perheessä jokaisella onkin oma lempilapionsa :)

      Leimuja ei koskaan voi olla liikaa ;)

      Tuo laiskottelun jalo taito olisi hyvä, mutta minä olen sellainen työmyyrä, että jatkuvasti pitää olla jotakin nyppimässä tai kaivamassa. Yritän sitä kyllä opetella :)

      Poista
  5. Luonto omine puu- ja kasvitarhoineen ja taideteoksineen on osa minun puutarhaelämääni, varsinkin mökkipuutarhassa luonto esittää pääosaa, ja minä piipertelen omia sen ehdoilla. Liljoista olen aina pitänyt -liljakukoista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tulee aika vähän liikuttua luonnossa kesällä kun aika tahtoo kulua puutarhassa, mutta toki hirveän tärkeä se on. Meillä luonto tulee aivan syliin ja nautin siitä valtavasti.

      Minulla meni edellisessä puutarhassa hermot liljakukkoihin ja päätin, etten liljoja enää laita. Kas kummaa, niitä kuitenkin rupesi vain tulemaan ;) Viime vuonna ihastuin vaaleanpunaisiin 'Josephine'-liljoihin.

      Poista
  6. Let's see. L-sanoja on puutarhaan myös liuta, lapiot, lannat ja liljat tulevat ensimmäisenä mieleen. Luovuuskin saa kukkia, kun laittaa luonnolle puupäätarhurin mielen mukaista muotoa. Lepästä kuoritut puuntuet punertuvat kauniisti ennen kuin lahoavat - mutta silloin ne ovat jo tehneet tehtävänsä.

    L-sanoista valitsen parhaaksi kuitenkin lavaviljelyn. Kyllä on kasvimaan hoito siistiä kun kasvattaa kesäravinnon lavoissa! Selkäkin kiittää. Lämpö nappaa lavojen reunaan heti keväästä ja kasvua pääsee ihmettelemään paljon tasamaata nopeammin. Syksylläkin lava jatkaa kautta, kun kylmä valuu lavan alle ja halla nappaa vasta kolmannella yrittämällä. LAVA, itse nakuteltuna tai lavankauluksista koottuna!

    Sini K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymy oli taas huulilla kun luin kommenttiasi. Lähdit niin loistavasti leikkiin mukaan. Kiitos, Sini!

      Me hommasimme kasvilavan vanhaa isääni varten. Hän kasvatti siinä porkkanoita niin kauan kuin jaksoi. Viime keväänä hän ei enää jaksanut ja minun kuopukseni peri laarin. Se oli isälle kiva kun hän saattoi istua tuolilla ja hoidella kasvimaataan. Oli liikuttavaa katsella kuinka hän istui ja nautti porkkanaviljelmän ääressä. Nyt hän seurailee meidän muiden puutarhapuuhia kun tulee käymään - ja tietysti lukee blogini tarkkaan ;)

      Poista
  7. Lapset, linnut ja leppäkertut. Vaikka H-kirjaimeni olikin hiljaisuus puutarhassa, niin sen vastapainoksi rakastan elämää ja kuhinaa pihassa. On ihanaa seurata lintujen touhuja - minun suosikkini on rohkea punarinta, joka tulee muutaman metrin päähän kurkkimaan puutarhajuttujani. Leppäkertut ja muut hyönteiset ovat uusi kiinnostuksen kohteeni. En ole ennen tajunnut, miten moninainen joukko erilaisia ötököitä puutarhoissa elelee. Nykyään on hyönteiskirja ja facebookin hyönteispalstat jatkuvasti käytössä. Ja tietenkin ne lapset. Vaikka välillä (tai siis melkin aina) puutarhapuuhailut keskeytyvät, kun toinen ottaa juuri sen värisen lapion, kun toinenkin olisi halunnut ottaa, tai jompikumpi kaatuu lätäkköön, tai hanskat lennähtävätkin leikkimökin katolle... niin silti ei ole mitään ihanampaa kuin seurata lasten touhuja pihalla. Lapset ovat niin tarkkasilmäisiä ja näkevät kaiken ihan eri näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Niin ihania kuin lapset ovatkin, hiljaisuus on välillä jotain aivan mahtavaa. Meillä ei enää riidellä lapioista, mutta ääntä riittää. Vanhin pojistani osti juuri mopon :) Yllättävää kyllä, mopon pärinä ei ainakaan vielä häiritse itseäni, vaikka olisi luullut. Se johtuu siitä, että on hienoa nähdä kuinka poikamme nauttii mopostaan. Korjaa, ajaa vähän, putsaaa ja laittelee ;) Sekin on kiva kun näkee miten lapsista pikku hiljaa kasvaa nuoria ja aikuisia. Itsekin nauttii kun lapset saavuttavat tavoitteitaan. No, tämä meni vähän sivuun puutarha-aiheesta ;)

      Minä en ole vielä lämmennyt ötököille. Toki tykkään kun niitä puutarhassa on, kun ne sinne kuuluvat. Ja mielelläni istutan perhoskasveja, mutta siihen se on sitten jäänyt.

      P.S. Meillä leikkimökin katolle eivät enää lentele lapaset, vaan lapset ;)

      Poista
  8. No on sinulla hauskat lahjatoiveet:)))) Minulla ei olisi tullut mieleenkään pyytää lapioo, varsinkaan naisellista lapioo:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitienpäivälahjaksi toivoin nokkakärryt - ja sain. Jouko ne etsi netistä toiveitteni mukaan ja itse hain Tampereelta kun oli muutakin käyntiä sinne ;)

      Poista
  9. Eherottomasti tärkeen ällä on lapio. Iliman sitä, ei mistää tulisi mitää.
    Pinkki, pörrööne luppio (Sanguisorba Obtusa), on puutarhan uusin ihanuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! ;) Mulle vääränlainen lapio on kuin pitäisi liian isoja tai kiristäviä tai muuten kurjalta tuntuvia vaatteita. Lapio pitää olla just sopiva.

      Luppiot ovat minulle aivan outoja. Olen törmännyt niihin vain kuvissa.

      Poista
  10. Juu, putosin auttamattomasti kyydistä K:n kohdalla! En alkanut puhelimen kanssa kirjoittelemaan, vaikka totuuden nimessä täytyy sanoa, että monta koota mielessä pyöri jopa niin että hiljaisina yön tunteina, kun uni ei tullut issiaksen, kovan sängyn ja polven turvottelun takia, huomasin laskevani K-juttuja kuin lampaita...muutaman ihanan koon laitan tähän kyllä: Kivipellon isäntä, keltakielokki.

    Mutta L - ihana L! Monta ihanaa liljaa on joita haluaisin - edelliseen K-kappaleeseen meinasin laittaa viime kesän rakkauteni johon minut ohjasi Saaripalstan Saila: Lilium canadense! Myös lilium pumilumin haluaisin, onneksi olen saanut lilium henryin, tykkään siitäkin kovin!

    Lapio on tosi jämäkkä lahja, minäkin sain oman sinisen miehekkään lapioni äitienpäivälahjaksi, sitä muut saavat käyttää vain luvan kanssa :D
    Ihanuus L, joka kukki upeasti viime viikolla Madeiralla ja jota on kasvussa myös Vakka-taimessa on liriodendron tulipifera, eikä sovi unohtaa varmaakin varmempaa larix sibiricaa. Vielä yksi rakkaani, leppäihanuudet sulkaharmaaleppä ja muhkuraleppä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aivan oikein, että yöllä valvoessaan miettii ihania asioita - kuten K-sanoja ;) Minä harrastan ihan samaa, jos uni ei ota heti tullakseen. Aika moni puutarhajuttu on suunniteltu unta odotellessa :) Harmi, että noin tärkeät K-asiat jäivät pois runosta.

      Täytyy taas käydä Googlettelemassa millaisia nuo ihailemasi liljat ja muut ovat. Minulle ne ovat ihan outoja.

      Joo, minäkin olen tarkka lapiostani. Olisi katastrofi, jos se häviäisi jonnekin ;)

      Tervetuloa takaisin koto-Suomeen! Hyvää vointia sinulle!

      Poista
  11. Meillä tärkeitä ovat LINNUT, joiden pönttöjä olemme juuri siivoamassa. Odotamme niitä jälleen palaamaan tuttuihin pesiinsä. Kasviosastolta on mainittava yli kymmenvuotias LEHMUS, jonka kukinta tuoksuineen on aina kesäjuhlan aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä L-asioita molemmat. Kiitos, Pirkko! Linnuista tulikin mieleen, että teinipoikani sai juuri eilen toivomansa kuvan merikotkasta. Täällä sisämaassakin, Pyhäjärvellä, niitä on alkanut näkyä. Hän oli tosi onnellinen kun oli kauan yrittänyt saada kunnon kuvaa ja eilen sitten onnistui ihan napakymppiin :)

      Poista
  12. Liljat, lapio, lanta, Ligulariat ja luonto. Siinäpä niitä tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljat, lapio ja lanta ovat minullekin tärkeitä, mutta nauhuksille en vielä ole lämmennyt ;) Niissä olisi upealehtisiä kasveja, mutta en oikein ole keltaisen ystävä, vaikka keltainen kyllä sopiikin hyvin syksyyn.

      Poista
  13. Lapio on minunkin ehdottomasti suosituin "puutarhakaverini", jos ei oteta kaksi- tai nelijalkaisia mukaan. Viime kesänä ihastuin pinkkiin Lavatera trimestris:iin eli kesämalvikkiin. Kukki ahkerasti ja sopi hyvin myös leikkokukaksi. Ruusut varmaan tulevat esitellyksi R:n kohdalla, mutta Lumo ansaitsee ihan oman mainintansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kasvatin kesämalvikkia vaaleanpunaisena ja valkoisena ja tykkäsin molemmista. Oli tosi helppo ja näyttävä. Maljakkoon en hoksannut leikata.

      Ruusuja kelpaa esitellä muuallakin kuin R:ssä varsinkin kun on vielä noin hyvä nimikin :)

      Poista