FLOORAN VÄRIKÄS ELÄMÄ

On vaikea löytää sanoja rakkaan Flooran muistolle. Tuntuu niin surulliselta, kun pitkäaikainen ystävä on poissa.  

Floora tuli meille lasten ollessa koululaisia ja nyt he ovat aikuisia. Olimme vastikään muuttaneet tänne Katajakujalle. Floora tuli Huittisista ja asui kesän meidän vanhassa kesäkanalassamme, seuraavan talven Kurjen tilalla kirkonkylällä ja kymmenen vuotta uudessa kanalassamme. 

Äidillinen Floora oli innokas hautomaan ja tunnollinen tipujen hoitaja. Ensimmäinen Flooran tipuista oli kukko nimeltä Kaustinen.

Kaustinen kurkistelee emonsa siiven alta 24.8.2016.

Floora huolehtii tunnollisesti ainokaisestaan.

Floora katselee tipusensa perään syyskuussa 2016.

Kaustinen kaipasi Flooran siiven alle vielä silloinkin, kun se oli emoaan isompi.

Floora oli meillä jo silloin, kun kanat saivat tepastella vapaasti (ja vaarallisesti) puutarhassa. Luulenpa, että Floora vielä vanhanakin muisti, kuinka hauskaa oli seikkailla puutarhassa.

Floora ehti elää monen eri kukon parvessa ja monessa eri kohdassa kanojen hierarkiaa. Siitä tuli kanalan kuningatar moneksi vuodeksi ja lopulta arvokas, kuningattaren vastuista ja velvollisuuksista luopunut vanhus. 

Flooran tarkkaa ikää en tiedä, mutta meillä se ehti asua yksitoista vuotta. Arvelisin sen olleen kuollessaan ehkä 14 vuoden ikäinen. Sen siskot Fiona, Milli, Minerva ja Pikku Myy kuolivat jo 6-8-vuotiaina.

Floora, Viuhti ja Tiuhti

Silvis oli Flooran ensimmäinen kukko. Viuhti oli pitkäaikaisin kukko ja Flooralle rakkain. Poppius oli ihana, mutta kuoli nuorena. Poppius II Pieni oli myös lyhytikäinen kukko, johon Floora ei ehtinyt erityisemmin kiintyä. Kun Meelik ja Elmeri kasvoivat kukoiksi, Floora alkoi olla jo sen verran vanha, ettei enää välittänyt sulhasista. 

Haudontahärdelliä vuonna 2017, jolloin kanat hautoivat innolla, vaikka jouduin varastamaan munat niiden alta. Floora edessä vasemmalla.

Floora 2017

Vuonna 2019 taivuin kanojen tahtoon, ja annoin niiden hautoa siitosmunia. Kanat hautoivat taas innokkaasti yhdessä. Neljästä munasta kuoriutuivat Rekku, Aliisa, Lilli ja Lyydia.

Päiväkirjastani toukokuussa 2019: "Olen lukenut, ja meilläkin on aiemmin ollut niin, että kana hoitaa omat poikasensa. Viime kerralla Floora suojeli ainokaistaan niin, ettei päästänyt ketään lähellekään. Nyt meillä tiput hoidetaan Kuka ehtii ensin –periaatteella. Kaikki kolme hoitavat kaikkia – ja kukko vielä neljäntenä. Olen erityisen iloinen siitä, että ne hyväksyvät tipujen hoitajiksi myös meidät. Vaikka ne puolustivat munia tomerasti, ne antavat täysin vapaasti meidän ottaa tipuja syliin ja ruokkia niitä."

Koko kanalan väki Viuhtia myöten oli innokkaasti hommassa mukana.

Tipu taitaa olla Lyydia. Kuva on vuodelta 2019.

Lainaus päiväkirjastani heinäkuussa 2019: "Mieheni rakensi tarhan niin tunnollisesti, että kanaparven voi huoletta jättää ulos. Ne pääsevät vapaasti kulkemaan sisään ja ulos, paitsi öisin. Ja kanat toden totta nauttivat tarhasta. Eräänä iltana menin sulkemaan luukkua puoli kymmeneltä. Kaikki muut olivat jo menossa nukkumaan, mutta Floora seisoi luukulla ja katseli ulos. Ymmärrän. Kauniina kesäiltana ei millään malttaisi mennä nukkumaan."

Lainaus päiväkirjastani lokakuussa 2019: "Kanalaan on tullut syksy. Eräänä maanantaina kanat olivat lopettaneet hautomisen. Vanhemmat kanat – Myy, Milli ja Floora – olivat hautoneet superinnokkaasti jo keväällä ja saattaneet maailmaan kukon ja kolme kanaa. Se taisi olla niin hienoa, että ne päättivät ruveta hautomaan heti uudestaan, kun tiput oli vierotettu. Meinasivat kai, etteivät tästä kanalasta saa tiput loppua. Eivätkä ne olisikaan loppuneet, ellen olisi puuttunut asiaan. Parhaimmillaan pesästä rosvottiin parikymmentä munaa. Huh!

Nuoret kanat, Lilli ja Lyydia, olivat nekin innolla touhussa mukana. Enimmillään samassa pesässä hautoi neljä kanaa, joista yhdelle ei ollut tilaa, niin se makasi kaikkien kolmen päällä. Mikään maanittelu ei saanut niitä luopumaan aikeistaan, kunnes yhtenä aamuna oli kylmä ja hoksasivat syksyn saapuneen."

Seuraavana vuonna kanat hautoivat taas. Kuudesta munasta kuoriutui kolme: Roosa, Minette ja Lumikki. Kaikki kuoriutuneet olivat olleet Flooran alla, mutta Lyydian alla olevat munat jäivät kehittymättä. Lyydiasta tuli tiputon. Lyydialla oli kova halu hoitaa tipuja, mutta Floora ei halunnut Lyydian hoitavan niitä. Lopulta Lyydian sitkeys palkittiin.

Floora, Lyydia ja tiput yöpuulla 2020

Lainaus päiväkirjastani: "Noeli tulee pyytämään kameraa. Juoksen kanalaan hänen perässään. Lyydia on vihdoin saanut tiput alleen pesään. En tiedä millä ilveellä se on sen tehnyt, mutta siellä ne nyt ovat. Jotta Floorakin saisi hoitaa tipuja yön, se on käynyt makuulle Lyydian päälle. Tiput kurkistelevat Lyydian höyhenten alta. Minä nauraa hekotan."

Elokuun 10. päivänä 2020: "Aamulla käväisen puolipukeissa kanalassa. On kirpeä ilma, hiukan kostea. Tuntuu elokuuta. Kanalassa näyttää vähän tyhjältä. – Missäs se Floora nyt on, kummastelen. Oi ei, se on keksinyt taas ruveta hautomaan!"

Pikku Myyn kuoltua vuonna 2020, Floorasta tuli kanalan kuningatar. Se sai syödä ensimmäisenä, valita parhaan yöpaikan ja olla kukon suosiossa. 

Floora 2022

Syksyllä 2023 rakas kukkomme, Viuhti, kuoli. Kanojen piti pärjätä omin nokkineen, ja pärjäsiväthän he. Floorasta tuli parven johtaja, rauhallinen ja peloton.

Floora, kanalan kuningatar 

Lumikki, Floora ja Lilli 2024. Floora oli Lumikin sydänystävä.

Flooraa ei hätkäyttänyt kukaan eikä mikään. Se suhtautui uusiin ihmisiin  ja kukkoihin tyynen rauhallisesti, johdatteli toiset uusien asioiden äärelle ja katsoi rauhallisena sivusta, kun toiset olivat säikähtäneet jotakin ja kotkottivat kuorossa. Aina kun avasin ulkotarhan oven, tuo vikkelä vanhus viipotti ovelle ensimmäisenä saadakseen tepastella muutaman askeleen kynnyksen yli. Seikkailemaan piti päästä. Yhtä nopeasti se pinkaisi seikkailulta kotiin herkkujen perään.

Poppius oli ihana kukko, joka kuoli nuorena. Kun kukko tuli meille, muiden ujostellessa reipas Floora esitteli sille ruuat, paikat ja talon tavat.

Poppius II Pieni jäi myöskin lyhytikäiseksi. Kuva on vuodelta 2025.

Ihmisiä kohtaan Floora oli tuttavallinen ja luottavainen. Se oli kovasti kauranjyvien perään ja osasi pyytää kauraa kattilasta. Se seisoi edessäni ja katsoi minua niin kauan, että taivuin ja annoin jyviä pienestä leikkikattilasta. Siitä oli hauskaa valikoida parhaat jyvät ja viskellä muut pehkuille.

2025

Kesällä 2025 Lyydia hautoi Stellan, Meelikin, Alicen, Celesten ja Elmerin, mutta Floora ei enää hautonut. Se oli kyllä hengessä mukana.

Yläorrella ystävykset Lumikki ja Floora. Alaorrella Stella, Meelik, Aliisa, Lyydia ja tasolla Celeste marraskuussa 2025.

Vanhemmiten Floora alkoi vetäytyä syrjään. Se ei enää välittänyt nahistella Lyydian kanssa ykköspaikasta ruokapöydässä tai muualla. Sen aktiivisuus väheni muutenkin. Kun toiset ryntäsivät ulos, se saattoi jäädä ikkunaluukun päälle tai pesän astinlaudalle katselemaan. En tiedä, eikö se viitsinyt vai eikö jaksanut pitää kiinni arvoasemastaan. Aloin lelliä Flooraa ja antaa sille erikoisherkkuja toisten selän takana. 

Meelik ja Elmeri rouviaan palvelemassa toukokuussa 2026. Floora on kuvassa oikealla.

Floora elokuussa 2026

Flooran perhe kesällä 2026

Pesäpuuhat olivat lähellä Flooran sydäntä.

Tämä jäi viimeiseksi kuvaksi Floorasta (keskellä).

Syyskuun 25. päivänä 2026: "Floora ei tänään ole oma itsensä. Se seisoo ylätason nurkassa ja näyttää väsyneeltä. Välillä se valpastuu ja katselee ympärilleen. Nostan kanan pesään pehmeille heinille. Tarjoan ruokaa ja vettä, mutta Flooran ei tee niitä mieli.  

Minulla on huono olo. Nytkö Floora on lähdössä? Olen osannut odottaa tätä, mutta silti tuntuu, että nytkö jo. Olen jonkin verran tottunut kanojen kuolemaan, mutta nyt on kyse Floorasta, ihanasta mummokanasta. Ei siihen ole voinut tottua.

Silittelen Flooran uneen. Käyn vähän väliä tarkistamassa, että kanalla on hyvä asento eikä sillä näytä olevan kipuja. Se on syvässä unessa ja hengittää rauhallisesti. Täynnä ihmetystä hyvästelen rakkaan Flooran."

Syyskuun 26. päivänä 2026: "Aamulla kiirehdin kanalaan. Floora näyttää nukkuvalta. Katson tarkkaan ja huomaan, että tuo rakas kana on nukkunut pois. Itken, mutta samalla olen onnellinen, että Floora sai kauniin kuoleman.

Leikkaan puutarhasta vaaleanpunaisia ruusuja, muutamia syysvuokkoja sekä yhden vaaleankeltaisen kehäkukan Flooran muistoksi. Kannan kevyeksi käyneen kanan haudalle. Kyyneleeni tipahtelevat Flooran höyhenille. Jouko sytyttää kynttilän. Alkaa hiljalleen sataa."