MUOTOPUUTARHA

Parhaat ratkaisut näyttävät yksinkertaisilta ja helpoilta. Kun katson Muotopuutarhaa talon pohjoispuolella, tuntuu kuin se olisi ollut aina siinä ja sellaisenaan. Mutta oikeasti sen eteen on tehty hirveä työmäärä.

Kun talo alkoi olla muuttokunnossa ja kevät kutkutteli jo rinnassa, tämä alue alkoi poltella mielessä. Jännä, miten alue aivan vaati tulla suunnitelluksi. Haaveilin sisäänkäynnistä, jossa olisi muodollisuutta ja avaruutta: pyöreä kukkapenkki, kaunis pysti, penkki ja sen sellaista. Piha ei kuitenkaan taipunut moiseen. Onneksi.

Tässä olisi vähän perennapenkin ja betonipystien paikkaa valmiina. Kuva on kesältä 2014.

Veivasin kysymystä:

leikattu aita vai rönsyilevä reuna?

Aloin haaveilla, että taloon johtaisi käytävä ja sen molemmin puolin olisi kaksoiskukkapenkki, samanlainen molemmin puolin. Suunnittelin vaikutelmaa portin pylväistä, jonka voisivat luoda pallopäisiksi leikatut pensaat tai betonipystit. Veivasin kysymystä: leikattu aita vai rönsyilevä reuna? Lopulta päädyin matalaan, muotoon leikattuun koivuangervoaitaan. 

Lopullisen inspiraation sain tästä kuvasta. Leikatun aidan sisään tulisi kartio ja pari palloa sekä korkeita perennoja.

Porttimaista vaikutelmaa luomaan hankin suuret betoniruukut. Niiden tarina on jo toisen jutun arvoinen.

Kartioksi aurinkoiseen paikkaan valitsin pilarikatajan ’Suecica’ ja kaksi pallotuijaa ’Globosa’. Niiden ympärille tuli näyttävälehtisiä kuunliljoja, viiruhelpi ja valeangervo. 

Kesän kukkijoiksi valitsin kaikki suosikkini:

 pionit, syysleimut ja iirikset.

Kesän kukkijoiksi valitsin kaikki suosikkini: pionit, syysleimut ja iirikset.  Iiris tuo muotoakin. 

Syysmaksaruoho antaa ilmettä syksyyn ja on myös hyvä täytekasvi väleihin. 

Kevätkukkijoiksi valitsin helmililjat, jotka myöhemmin vaihdoin sinililjoihin. Tulppaanejakin kokeilin, mutta niille löytyy parempia paikkoja muualta. Maanpeitekasviksi valikoitui peittokurjenpolvi.

Leikatun aidan ulkopuolelle istutin kevätkaihonkukkaa, mehitähtiä, ’Baby Doll’ -vuorenkilpeä, grönlanninhanhikkia sekä euroopansorvarinpensasta. Kaareviin osiin ajattelin ruukkuistutuksia kausikukista.

Sitten tuntui, että olin valinnut ne liian harkitsemattomasti.

Aika nopeasti poimin mieluisat kasvit ja sitten tuntui, että olin valinnut ne liian harkitsemattomasti. Tämä on niin tärkeä alue, että sen halusi tehdä kymppiplussan arvoisesti. 

Jälkeenpäin olen huomannut, että valinnat osuivat yllättävän hyvin kohdilleen. Vain yksi pionilajike on täytynyt värin takia vaihtaa ja keijunkukat siirsin toisaalle. En pitänyt helmililjan kukinnan jälkeisestä vaikutelmasta, joten sen vaihdoin. 

Käytävälle mietin monia eri vaihtoehtoja: sora vai laatat, kuvioilla vai ilman.

Käytävälle, laattojen väleihin haaveilin matalaa kasvia, mutta ei siinä mikään viihdy. On liian märkä talvella. Singeli on hyvä.

En osannut ottaa huomioon sitä,

että kaivetut maat pitää saada jonnekin.

Oli helppo suunnitella muotopuutarhaan aidat, kasvit ja muut hienoudet. Toteutus olikin sitten toinen juttu. Olin suunnitellut kaivuujärjestyksen, mutta en osannut ottaa huomioon sitä, että kaivetut maat pitää saada jonnekin. Niitä oli hirveästi ja osa oli kovaa savijankkoa. Ne piti siis kärrätä pois. Ja minähän kärräsin. Kun Jouko täytti toista, minä keräsin kivet ja kuljetin täyden kottikärryn pois. Ei tarvinne selittää, että homma otti voimille. Kärry toisensa jälkeen täyttyi ja tyhjeni.

Alueelle oli tuotu järeimmät kivenlohkareet,

jotta alue kestäisi betoniauton, nosturin ja muitten koneiden painon.

Erityisen vaikeaksi ja hitaaksi kaivuuhomman teki se, että alueelle oli tuotu järeimmät kivenlohkareet, jotta alue kestäisi betoniauton, nosturin ja muitten koneiden painon. Lopulta alue oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä, kuten Jouko asian ilmaisi. Kun oli kaivettu ojanteet pensasaitoja varten ja kuopat puille ja pioneille, ei paljoa jäänytkään jäljelle. Katsoin myllinkiä ja ajattelin, että toiselle puolelle pitää vielä tehdä sama homma. Ajattelin, ettei kukaan puutarhasuunnittelija suostuisi suunnittelemaan keltanokille moista, sillä hän tietäisi etukäteen miten valtava homma siinä on. Minä en onneksi tiennyt.

Jalat tuntuivat niin raskailta,

että en olisi millään jaksanut jatkaa.

Tekaisin välillä nakkikeiton ja söimme. Jalat tuntuivat niin raskailta, että en olisi millään jaksanut jatkaa. Kun kaivuuta oli metrin verran jäljellä, haaveilin lepäämään pääsystä. Menisin aikaisin suihkuun ja rentoutumaan.

– Mitäs nyt tehdään, Jouko kysyi, kun toinen puoli oli valmis. Heitin, että ei muuta kuin kaivetaan toinen puoli. – Jos vain jaksat, leukailin itse puolikuolleena. Jouko sanoi, että mikäs siinä. Otettiin mitat ristimittoineen kaikkineen, pantiin linjakepit ja -langat. Taas kaivettiin. Innostuin ja väsymys unohtui, kun ajattelin, että nyt ollaan jo yli puolen välin. Maa oli upeaa. Jankkoa oli yllättävän vähän, kohtuullisen kokoisia kiviä siellä täällä. Uomasta tuli siisti ja työ eteni. Kun bensa loppui, päätimme lopettaa. Lapset olivat jo iltapuuhissa. Ukkonenkin jyrähti sopivasti.

Seuraavana päivänä Jouko ja pojat lähtivät leirille Tervajärvelle. Minä jäin kunnostamaan Muotopuutarhaa. Taisi siinä muotoutua niin tekijä kuin pihakin. Aloitin lapioimalla. Poimin kiviä ja savipaakkuja. Jyrsin ojien ja kuoppien pohjat ja reunat ja sitten ihan koko alueen. Jyrsiminen ei ollut helppoa eikä kevyttä, mutta oli mukava nähdä, miten hienoa multaa kuoppiin lopulta valui. Ajelin kuopasta toiseen ylös ja alas. Alue alkoi mukavasti tasoittua ja työ helpottui koko ajan.

Olin kuin puolukassa ja punttisalilla yhtä aikaa.

Jyrsin poukkoili sinne tänne ja minä sain tehdä töitä voimieni äärirajoilla saadakseni sen pysymään aisoissa. Kiviä oli mahdottomasti. Ne piti tietysti kerätä sitä mukaa pois ja heitellä alueelta. Olin kuin puolukassa ja punttisalilla yhtä aikaa. Välillä jyrsin meni aivan päinvastaiseen suuntaan, minne itse olin sitä ohjaamassa. Alla olevat kivet ja kivikova savi määräsivät kulkusuunnan. Välillä jyrsin oli keikallaan ja kiskoin sitä pystyyn. Välillä se jäi kuopan pohjalle ja jouduin peruuttamaan jyrkkää kuopan reunaa ylös. Hoin mielessäni ”irti – irti”, jotta huomaisin irrottaa käden kaasulta oikealla hetkellä. Välillä nimittäin käsi tuntui automaattisesti puristavan kaasua. Se aivan kuin jäykistyi kahvan ympärille.

Nähdessäni alueen hiljalleen edistyvän sain voimia jatkaa, vaikka olin aivan poikki. Puoli viideltä sitten tuli stoppi. Jyrsimestä napsahti jalka poikki. Oli pakko lopettaa ja vasta silloin tajusin miten väsyksissä olin. Aioin mennä istuttamaan ruusuleimuja, mutta ei siitä mitään tullut. Nautin Sinellan tekemistä tuulihatuista. Olin aivan pökkyrässä.

Savimaa alkoi sateiden jälkeen tulla

aina vain sakeammaksi puuroksi,

jossa oli hidasta ja raskasta edetä.

Seuraavana arkipäivänä jatkoin jyrsimistä. Voi että, miten sitä riitti. Kaksi ja puoli päivää jyrsin vielä ja savimaa alkoi sateiden jälkeen tulla aina vain sakeammaksi puuroksi, jossa oli hidasta ja raskasta edetä. Välillä jyrsintä ei saanut liikkumaan lainkaan, vaikka kuinka väänsin. Piti peruuttaa ja jatkaa toisesta kohdasta. Välillä työ tuntui toivottomalta, välillä olin intoa täynnä. Työ eteni, mutta sitä oli uskomattoman paljon.

Seuraavana päivänä aloin istuttaa havuja. Pettymyksekseni huomasin sijoittaneeni paikat puoli metriä väärään paikkaan. Ei auttanut muu kuin pyytää Joukoa kaivamaan uudet kuopat. Onneksi maa oli jo paljon pehmeämpää kuin aiemmin eikä maata tarvinnut kärrätä pois. Iltapäivällä pääsin vihdoin istuttamaan. Ensin kataja, sitten tarkasti sijoitellen tuija ja toinenkin.

Olin istuttanut kolme ensimmäistä puuta vääriin kohtiin.

Menin istuttamaan toisen puolen havuja. Vedin linjalangat ja mittasin. Silloin huomasin, että olin istuttanut kolme ensimmäistä puuta vääriin kohtiin. Olin mitannut puolivälin väärältä kepiltä! Kyllähän se vähän tökki.

Puiden (uudelleen)istutuksen jälkeen oli kulkuväylän laatoituksen vuoro. Olin suunnitellut kulkuväylän betonilaatoista, joita Jouko oli tehnyt ylijäämäbetonista. Väleihin laitettiin rivi tiiliä.

Väliaikaiseksi sen tarkoitin, mutta sittemmin olen alkanut pitää siitä yhä enemmän, enkä enää näe tarvetta vaihtaa sitä toiseen.

Huhtikuussa 2015 istutin kahdeksankymmentä koivuangervon aitatainta. Aidasta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Siitä innostuneena istutin kuusi vuotta myöhemmin vielä toisen koivuangervoaidan Liikenneympyrään, mutta siitä kerron myöhemmin lisää.

2021

Uusia suunnitelmia minulla ei Muotopuutarhan suhteen ole. Pidän siitä juuri tällaisenaan. Vaivat ovat unohtuneet eikä Muotopuutarhan hoidossa työtä juurikaan ole, paitsi leikkaaminen. Ja sekin on kivaa puuhaa.