keskiviikko 5. lokakuuta 2022

POTAGER

Potager on ollut minun murheenkryynini. Aina olen toiveikkaana istuttanut tai kylvänyt jotakin. Lupaavan alun jälkeen kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän myttyyn.

Potagerista piti tulla kasvimaan ja kukkatarhan yhdistelmä, niin kuin potagerit yleensä ovat. Istutin monivuotisia hyötykasveja ja niiden kanssa olen pärjännyt hyvin. Sen sijaan yksivuotisten hyötykasvien kasvattaminen on kariutunut helteisiin. 

Alun perin keskellä Potageria oli pyöreä suihkulähde. Sen ympärillä oli neljä lohkoa, joihin suunnittelin viljelykierron.

Katsotaanpa ensin, mitä kaikkea Potagerissa kasvaa tai on kasvanut.

Minun kasvimaaltani löytyy pääasiassa monivuotisia kasveja – hyötykasveja ja kukkia. Olen haaveillut kasvattavani porkkanoita, herneitä, kesäkurpitsoja, punajuuria ja kaikkea muutakin ihanaa. Keväällä on vain kovin vaikea löytää aikaa kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Samaan aikaan pitäisi kylvää, kitkeä, jakaa ja vaikka mitä. Syyskylvöt helpottaisivat kevään kiireitä. En vain saa itseäni enää syksyllä kylvöhommiin.

Punajuuri 'Cylindra' kasvaa näppärän pitkulaksi. Kasvatin sitä jonakin kesänä.

Totesin, ettei näin aurinkoinen kasvimaa ole minua varten.

Joskus olen kylvänyt porkkanoita, herneitä, punajuuria ja jopa quinoaa työllä ja vaivalla, mutta helteiden tultua kasvimaan kitkeminen on jäänyt hunningolle. En jaksa kyykkiä kitkemässä porkkanarivejä auringon porottaessa niskaan. Aamuisin kukonlaulun aikaan ja iltamyöhällä voisin kitkeä, mutta silloin on paljon muitakin alueita kitkettävänä. Totesin, ettei näin aurinkoinen kasvimaa ole minua varten.

Onneksi on paljon monivuotisia hyötykasveja, joiden eteen ei tarvitse nähdä juuri mitään vaivaa.

Potagerin eteläreunalla kasvaa rivi parsaa. Riittää kun sitä lannoittaa ja leikkaa varret syksyisin.

Parsarivin takana etelärinteessä on mansikkamaa. Iso mansikkamaa on työläs. Se on saanut vielä olla. Länsireunalla on herukka-aidanne: mustia, vihreitä ja vaaleanpunaisia. Ne eivät paljoa mitään vaadi – oksien leikkauksen ja vähän lannoitusta. Pohjoispuolella on rivi pensasmustikoita. Nekin kasvavat aivan itsekseen, kunhan virittelee verkon talveksi. Idässä Potageria suojaa kivimuuri. Sitä vasten kasvaa viiniköynnös, ihana 'Somerset Seedless'. Yritän opetella sen leikkaamista.

Potagerin laidoilla on kasvanut pellavaa ja kalpeankeltaisia kehäkukkia. Pidän niistä valtavan paljon.

Minulla on myös kolme raparperia, karviaispensas, lipstikka, sitruunamelissaa, ruohosipulia, ilmasipulia ja kiinansipulia. Uusin hankintani on köynnöspinaatti. Sille pitäisi loihtia jostakin korkea köynnöstuki. 

Lipstikkaa täytyy vähän vahtia, vaikka olenkin istuttanut sen juurimaton sisään. Sitruunamelissakin on yllättävän voimakaskasvuinen. Se kasvattaa niin vahvat juuret, että niiden kaivamiseen vaaditaan miesvoimaa. Lisäksi se siementää aika reippaasti, muttei onneksi kovin kauas.

Parin lohkon reunalla kasvaa ruohosipulia. Olen pulassa sen kanssa, koska ruohosipuli siementää aivan mahdottomasti. Ruohosipuli vaatii enemmän hoitoa kuin moni muu monivuotinen kasvi. Se ei pidä puoliaan rikkaruohoja vastaan, joten kasvusto pitää istuttaa uudelleen melko usein. Ja tosiaan ne kukat pitäisi muistaa leikata ajoissa.


Luovuttuani yksivuotisten hyötykasvien kylvämisestä, satsasin kukkiin. Puolet lohkoista kasvoikin loistavasti. Toisella puolella kasvoivat loistavasti ainoastaan ohdakkeet. En tiedä, mitä oli tapahtunut. Kaiken kaikkiaan maa on ollut vaikea rikkakasvien suhteen.

Jos joskus vielä kasvatan porkkanoita, herneitä ja sen sellaisia, teen sen kasvilavoissa puhtaassa mullassa toisessa paikassa. Kukatkin kasvavat paremmin laareissa. Potagerin lohkoja varten minulla on uusi suunnitelma.

Päätös oli vaikea, mutta
nyt olen innoissani uudesta suunnitelmastani.

Olen luopunut vesialtaasta. Se oli tehty allasmuovia käyttäen, ja joka talvi siihen tuli reikiä. Kyllästyin, ja täytin kuopan mullalla. Päätös oli vaikea, mutta nyt olen innoissani uudesta suunnitelmastani. Haluan säilyttää Potagerin rakenteen tiilipolkuineen. Tiilien rakosiin olen istuttanut grönlanninhanhikkia. Se tykkää sellaisista paikoista. Porkkanoiden sijaan istutan leikattavia pensaita. Keskiympyrään haaveilen saavani katseenvangitsijan. Ja ehkä kasvatan vähän niitä kukkiakin.

Mansikkamaan tilalle etelärinteeseen aion jossain vaiheessa istuttaa pensaita: suuria ryhmiä erivärisiä matalia lajikkeita. Marja-aronioita voisi olla muutama. Ne toisivat maltillista korkeutta ja räväkkää syysväriä. Niiden lisäksi ainakin matalia ruusuja ja pensasangervoja. Keltakoivuangervon limenvihreät lehdet toisivat vaihtelua kesällä. Ruskan aikaan olisi erityisen hienoa, jos olisi esimerkiksi ruusuangervoa (valkoista ja punaista) sekä keiju- ja koivuangervoa. 


Tämän jutun inspiroijana oli Erika, joka kirjoitti jonakin syksynä arvontaan osallistuessaan: ”Mitä kaikkea löytyy kasvimaaltasi?” Kiitos, Erika, hyvästä aihe-ehdotuksesta! Samalla jatkoin Katajakujan puutarhan esittelyä. 

6 kommenttia:

  1. Potagerisi muoto ja keskellä oleva vesiaihe ovat todella ihastuttavat, mutta ymmärrän, että suihkulähteen hoitotoimet ovat työläitä. Se on syy, miksi en ole koskaan itse ryhtynyt puuhaamaan suihkulähdettä (vaikka ihailen niitä kovasti). Maassa kasvavia juurikasveja ei tarvitse niin paljon kastella, mikä helpottaa hoitoa, mutta täytyy sanoa, että laatikoissa kasvattaminen on sopinut minulle hyvin. Varsinkin suuremmat laatikot tuottavat tosi helpolla upeita porkkanoita, punajuurta, herneitä yms, yms. Siemenet on helppo laittaa jo kylväessä melko sopiville etäisyyksille toisistaan (jos lavan korkeus on yli 50 cm selkä pääsee helpomalla). Kasvukaudella lähinnä kastelin laatikoita, kitkemistä ei ollut kuin hyvin vähän ja sato oli hyvä. Mutta suuri laatikko vie multaa aika tavalla, se on hyvä ottaa huomioon, toisaalta suuri multatila ei myöskään kuivu niin nopeasti.
    Toisaalta kukat ovat ihania, eikä kaikkien tarvitse hoitaa kasvimaata, jos se ei ole itselle niin mielekästä 😊.
    Odotan innolla, millainen alue tuosta kehittyy muutosten myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Nyt, kun meillä on iso lampi, oli aiempaa helpompi tehdä päätös luopua vesialtaasta. En tiedä, mikä allasmuovin talvisin rikkoi, mutta en ruvennut sitä enää paikkaamaan. Harmi, että nyt sammakot joutuvat etsimään uuden paikan itselleen.

      Minulla on kahden lavakauluksen korkuiset laarit, joten ne ovat kohtuullisella korkeudella. Kastelu hoituu ehkä helpommin kuin rikkojen kitkeminen. Ei tarvitse monivuotisten rikkojen kanssa taistella.

      Isä kasvatti aikanaan laarissa porkkanoita. Nyt minulla kasvoi samassa paikassa uudessa laarissa kukkia. Ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Jouko huolehti kastelusta. 😊

      Annoit hyviä huomioita laatikoissa kasvattamisesta. Huomaan, että olet tehnyt sitä hommaa. Kiitos vinkeistä! Multaa tosiaan menee yllättävän paljon, mutta ei sitä varmaan tarvitse kokonaan aina vaihtaa. Jos vaikka lannoittaisi ja lisäisi vähän vajentuneen tilalle uutta multaa. Olisikohan se hyvä niin?

      Ehkä vielä ensi kesänä ei ole alueelta raportoitavaa, mutta jospa jo seuraavana kesänä olisi. Toivotaan! 😊

      Poista
    2. Multaa ei tosiaan tarvitse vaihtaa, tai minä en ole ainakaan vaihtanut. Ihan aluksi laitoin tyhjien laatikoiden pohjalle komostoituvaa materiaalia (pieniä oksia, lehtiä, ruukkumullat, hevosenkakkaa jne.) Syksyllä jätän porkkanannaatit ym. laatikoiden pintaan ja pistän päälle kompostia. Keväällä multa on yleensä painunut jonkun verran, joten lisään pintaan uutta multaa ennen kylvöjä. Hyvin on toiminut tähän asti 😊.

      Poista
    3. Kiitos hyvistä neuvoista! Taidan tehdä tuon nyt jo olemassa oleville kukkalaareilleni. 😊

      Poista
  2. Meilläkin oli aikoinaan isohko allas puutarhassa, jonka huoltaminen kävi työlääksi ja raskaaksi. Poistimme altaan ja enpä ole kertaakaan katunut sen hävittämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan allas tosi työläs. Minulla on toinenkin pieni vesiallas, joka on tehty valmisaltaaseen. Sen kanssa pärjään, mutta tuo allasmuovi oli ihan mahdoton. Päätöksen tehtyäni en minäkään ole allasta kaivannut.

      Poista