POTAGER

Potager on ollut minun murheenkryynini. Aina olen toiveikkaana istuttanut tai kylvänyt jotakin. Lupaavan alun jälkeen kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän myttyyn.

Potagerista piti tulla kasvimaan ja kukkatarhan yhdistelmä, niin kuin potagerit yleensä ovat. Istutin monivuotisia hyötykasveja ja niiden kanssa olen pärjännyt hyvin. Sen sijaan yksivuotisten hyötykasvien kasvattaminen on kariutunut helteisiin. 

Alun perin keskellä Potageria oli pyöreä suihkulähde. Sen ympärillä oli neljä lohkoa, joihin suunnittelin viljelykierron.

Katsotaanpa ensin, mitä kaikkea Potagerissa kasvaa tai on kasvanut.

Minun kasvimaaltani löytyy pääasiassa monivuotisia kasveja – hyötykasveja ja kukkia. Olen haaveillut kasvattavani porkkanoita, herneitä, kesäkurpitsoja, punajuuria ja kaikkea muutakin ihanaa. Keväällä on vain kovin vaikea löytää aikaa kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Samaan aikaan pitäisi kylvää, kitkeä, jakaa ja vaikka mitä. Syyskylvöt helpottaisivat kevään kiireitä. En vain saa itseäni enää syksyllä kylvöhommiin.

Punajuuri 'Cylindra' kasvaa näppärän pitkulaksi. Kasvatin sitä jonakin kesänä.

Totesin, ettei näin aurinkoinen kasvimaa ole minua varten.

Joskus olen kylvänyt porkkanoita, herneitä, punajuuria ja jopa quinoaa työllä ja vaivalla, mutta helteiden tultua kasvimaan kitkeminen on jäänyt hunningolle. En jaksa kyykkiä kitkemässä porkkanarivejä auringon porottaessa niskaan. Aamuisin kukonlaulun aikaan ja iltamyöhällä voisin kitkeä, mutta silloin on paljon muitakin alueita kitkettävänä. Totesin, ettei näin aurinkoinen kasvimaa ole minua varten.

Onneksi on paljon monivuotisia hyötykasveja, joiden eteen ei tarvitse nähdä juuri mitään vaivaa.

Potagerin eteläreunalla kasvaa rivi parsaa. Riittää kun sitä lannoittaa ja leikkaa varret syksyisin.

Parsarivin takana etelärinteessä on mansikkamaa. Iso mansikkamaa on työläs. Se on saanut vielä olla. Länsireunalla on herukka-aidanne: mustia, vihreitä ja vaaleanpunaisia. Ne eivät paljoa mitään vaadi – oksien leikkauksen ja vähän lannoitusta. Pohjoispuolella on rivi pensasmustikoita. Nekin kasvavat aivan itsekseen, kunhan virittelee verkon talveksi. Idässä Potageria suojaa kivimuuri. Sitä vasten kasvaa viiniköynnös, ihana 'Somerset Seedless'. Yritän opetella sen leikkaamista.

Potagerin laidoilla on kasvanut pellavaa ja kalpeankeltaisia kehäkukkia. Pidän niistä valtavan paljon.

Minulla on myös kolme raparperia, karviaispensas, lipstikka, sitruunamelissaa, ruohosipulia, ilmasipulia ja kiinansipulia. Uusin hankintani on köynnöspinaatti. Sille pitäisi loihtia jostakin korkea köynnöstuki. 

Lipstikkaa täytyy vähän vahtia, vaikka olenkin istuttanut sen juurimaton sisään. Sitruunamelissakin on yllättävän voimakaskasvuinen. Se kasvattaa niin vahvat juuret, että niiden kaivamiseen vaaditaan miesvoimaa. Lisäksi se siementää aika reippaasti, muttei onneksi kovin kauas.

Parin lohkon reunalla kasvaa ruohosipulia. Olen pulassa sen kanssa, koska ruohosipuli siementää aivan mahdottomasti. Ruohosipuli vaatii enemmän hoitoa kuin moni muu monivuotinen kasvi. Se ei pidä puoliaan rikkaruohoja vastaan, joten kasvusto pitää istuttaa uudelleen melko usein. Ja tosiaan ne kukat pitäisi muistaa leikata ajoissa.

Luovuttuani yksivuotisten hyötykasvien kylvämisestä, satsasin kukkiin. Puolet lohkoista kasvoikin loistavasti. Toisella puolella kasvoivat loistavasti ainoastaan ohdakkeet. En tiedä, mitä oli tapahtunut. Kaiken kaikkiaan maa on ollut vaikea rikkakasvien suhteen.

Jos joskus vielä kasvatan porkkanoita, herneitä ja sen sellaisia, teen sen kasvilavoissa puhtaassa mullassa toisessa paikassa. Kukatkin kasvavat paremmin laareissa. Potagerin lohkoja varten minulla on uusi suunnitelma.

Päätös oli vaikea, mutta

nyt olen innoissani uudesta suunnitelmastani.

Olen luopunut vesialtaasta. Se oli tehty allasmuovia käyttäen, ja joka talvi siihen tuli reikiä. Kyllästyin, ja täytin kuopan mullalla. Päätös oli vaikea, mutta nyt olen innoissani uudesta suunnitelmastani. Haluan säilyttää Potagerin rakenteen tiilipolkuineen. Tiilien rakosiin olen istuttanut grönlanninhanhikkia. Se tykkää sellaisista paikoista. Porkkanoiden sijaan istutan leikattavia pensaita. Keskiympyrään haaveilen saavani katseenvangitsijan. Ja ehkä kasvatan vähän niitä kukkiakin.

Mansikkamaan tilalle etelärinteeseen aion jossain vaiheessa istuttaa pensaita: suuria ryhmiä erivärisiä matalia lajikkeita. Marja-aronioita voisi olla muutama. Ne toisivat maltillista korkeutta ja räväkkää syysväriä. Niiden lisäksi ainakin matalia ruusuja ja pensasangervoja. Keltakoivuangervon limenvihreät lehdet toisivat vaihtelua kesällä. Ruskan aikaan olisi erityisen hienoa, jos olisi esimerkiksi ruusuangervoa (valkoista ja punaista) sekä keiju- ja koivuangervoa. 

Tämän jutun inspiroijana oli Erika, joka kirjoitti jonakin syksynä arvontaan osallistuessaan: ”Mitä kaikkea löytyy kasvimaaltasi?” Kiitos, Erika, hyvästä aihe-ehdotuksesta! Samalla jatkoin Katajakujan puutarhan esittelyä.