KÖYNNÖSIKKUNA

Kuluneena kesänä Köynnösikkunalla ’Hagley Hybrid’ -kärhö avasi ihastuttavat, vaaleanpunaiset kukkansa. Tie tähän on ollut kivinen.

Kaiken kukkuraksi se oli täytetty kivenmurikoilla ja tehty hyvin kantavaksi

betoniautoa, nostureita ja muita rakennusajan vempeleitä varten.

Maa oli alun perin huonohkosti läpäisevää hiesusavimaata. Kaiken kukkuraksi se oli täytetty kivenmurikoilla ja tehty hyvin kantavaksi betoniautoa, nostureita ja muita rakennusajan vempeleitä varten. Maa oli painunut erittäin tiiviiksi ja kovaksi.

Rakennuskesänä ja vielä seuraavanakin koko reuna oli rakennustarvikkeiden ja maakasojen peitossa. Juuria ja kiviä täynnä oleva maakasa toki siirrettiin ja tehtiin mullaksi, mutta valmis multa siirrettiin takaisin levittämistä varten. Syksyllä 2014 kasa oli vihdoin poissa.

Huhtikuun loppupuolella 2015 Jouko sanoi tarvitsevansa vähän tuuletusta paperitöiden jälkeen. Hän siis ilmoittautui kaivuuhommiin. Olihan minulla. Pyysin kaivamaan kuopan köynnöstuen perustuksia varten.

Hän ei silti suoranaisesti vastustanut.

Aluksi Jouko epäröi. Hän ei silti suoranaisesti vastustanut, sillä hän on jo oppinut luottamaan makuuni. Entisen huvimajamme seinäpalat järjesteltäisiin uudelleen. 

Mallasimme kehikkoa yhdessä ja ajatukseni vain vahvistui – juuri tuosta olen haaveillut jo pitkään. Sitten kun Jouko näki saman mitä minä olin nähnyt mielessäni, hän oli täysin myyty. Kehikosta tulisi todella kaunis.

Kaivettava maa oli täynnä

isoja kivenmurikoita.

Luulin, että kuoppa kaivetaan tuosta noin vain. Loppu jäisi sitten minun huolekseni. Ei se ihan niin mennyt. Projekti kesti pari-kolme päivää, sillä välillä haettiin Avantiin bensaa, välillä kehikko kaatui eikä sitä voinut pystyttää kauheassa tuulessa ja tietysti kaivettava maa oli täynnä isoja kivenmurikoita. Mutta Jouko teki työtä koko sydämellään ja sai homman valmiiksi istutuksia vaille.

Nyt kehikon ympärillä oli siis syvä kasvualusta: itse tehtyä puutarhamaata hevosenlannalla täydennettynä. 

Jo alusta asti haaveilin kärhöistä Köynnösikkunan päätyihin. En kuitenkaan ollut kasvattanut kärhöjä koskaan, niin en uskaltanut heti kalliita kasveja hankkia. Kokeilin ruusunätkelmää, mutta en onnistunut. Tuoksuherneetkin jäivät vain haaveeksi.

Innostuin ’New Dawn’ -köynnösruusuista, mutta en onnistunut niidenkään kanssa. Eräänä keväänä tökkäsin maahan pavun, mutta yksivuotisena ilo siitä oli lyhyt. Meni pitkä aika, etten kokeillut mitään köynnöstä.

Minulla oli visio soikioiden keskeltä nousevista korkeista kukista. Köynnösikkunan edessä kasvoi milloin gladioluksia, kyläkurjenpolvea ja milloin mitäkin. Gladiolukset olivat kauniita, mutta liian työläitä. Kesällä minua kadutti, kun olin nähnyt vaivaa gladiolusten kasvattamisessa. Syksyllä ihastuin kukintaan ja istutin seuraavana keväänä uudelleen.

Sen siementaimia kitken edelleen monen vuoden jälkeen.

Valkoinen kurjenpolvi kasvoi liiankin kanssa. Se muodosti hassun valkoisen muurin, joka peitti alleen kaiken muun. Sinne peittyivät tulppaanit ja akileijat. Kyläkurjenpolvi oli aivan mahdoton siementämään. Sen siementaimia kitken edelleen monen vuoden jälkeen.

Haaveilin lamohietakirsikasta ja ostinkin ne, mutta huonon kasvualustan pelossa istutin ne toisaalle. Vaikka maata oli parannettu, tien vierustan kasvualusta ei tullut kovin kummoiseksi. Istutin tien puolelle sellaisia kasveja, joiden menettämisestä ei ollut huolta. Alueelle päätyi loistosalviaa ja jättipoimulehteä. Muutama iiriksen jakopalankin sinne tökkäsin, kun niitä sattui olemaan ylimääräisiä. Lieriöksi muotoiltavan tuijan leikkaus on vielä kesken.

Köynnösikkunan eteläpuolen kasvillisuus on edelleenkin arvoitus.

Köynnösikkunan eteläpuolen kasvillisuus kehikon ja pensasaidan välissä on edelleenkin arvoitus. Tällä hetkellä siinä on kokoelma hempeitä, pastellisia sävyjä: ’Rosetta’ -purppuratulikukkaa, ’Bright Eyes’ -syysleimua ja niiden kanssa yhteensopivaa hopealehtistä villanukkajäkkärää sekä japaninakileija ’Cameleo Lightred White’. Istuttamatta alueelle on ilmaantunut kaukasianmaksaruoho, rentoakankaali ja suikeroalpi. 

Alussa mainitsemani ’Hagley Hybrid’ -kärhö nousee yläilmoihin, mutta vain toisessa reunassa. Istutin samanlaiset kärhöt aivan yhtä huolellisesti kehikon molempiin päätyihin, mutta vain toinen nousi talven jälkeen. 

Ja ellei toinen kärhö
hartaasta odottelusta huolimatta nouse,
saatan kokeilla istuttaa uuden.

Nähtäväksi jää, kuinka monta kertaa kasvivalikoima tässä paikassa vielä vaihtuu. Voi olla, että vielä joskus innostun istuttamaan tänne tulppaaneja tai muita kevätkukkia. Ja ellei toinen kärhö hartaasta odottelusta huolimatta nouse, saatan kokeilla istuttaa uuden. Toisaalta epäsymmetrisyys on kaunista ja kiinnostavaa. Ehkäpä lieriöksi leikattu tuija kehikon päädyssä riittää.

Nuori purppuratulikukka ’Rosetta’