GRÖNLANTI

Grönlannin istutusalueen nimeä ei tarvinnut kaukaa hakea. Ytimekäs nimi tulee tietenkin grönlanninhanhikeista, joita alueella pääosin kasvaa. Alue sattuu vielä sopivasti olemaan pohjoisin istutusalue puutarhassamme.

Grönlanti on pitkänomainen, kapea alue autotallin terassin ja Muotopuutarhan välissä. Alueen toisessa päässä, Betonipystin vieressä, on mehikasvien alue.  

Jouduin tekemään koko mehikasvien puoleisen päädyn uusiksi tänä kesänä, sillä kortteet olivat päättäneet valloittaa koko alueen. Ei auttanut muu kuin vaihtaa koko kasvualusta ja istuttaa mehitähdet juurimaton päälle. Myöhemmin sain vinkin Sammal pois -lannoitteesta, jolla kortteet saa kuriin. Kokeilin. Reunoilla se toimii oikein hyvin, mutta en tiedä olisiko se toiminut mehikasvien tiiviissä väleissä. Tuskinpa.

Alueen välissä on polku ja polun varrelle olen istuttanut viiruhelpiä sekä ’Rozanne’ -kurjenpolvia. 

Alueen toisessa päässä kasvaa ruusu, joka tosin ei näy kuvassa.

Aurinkoisen autotallin terassin eteen, routaeristeen päälle, ohueen kasvualustaan oli hieman vaikea keksiä sopivia kasveja. Istutin grönlanninhanhikkia, joka alkoi hyvin menestyä siinä. Nopeasti se täytti alueensa ja vähän enemmänkin. Sitä on riittänyt jaettavaksikin.

En osannut päättää, pidänkö siitä vai en.

Mietin pitkään hanhikille kaveria. Alueen toiseen reunaan, syvään kasvualustaan, istutin ’Schneewittchen’ -ruusun ja sen juurelle vähän mirrinminttua. Luonto hoiti loput puolestani. Eräänä keväänä maasta nousivat akileijat, jotka olivat kylväytyneet entisestä puutarhastamme salamatkustajana tulleesta akilejasta. Tuo hyvin tummasävyinen lehtoakileija ’Black Barlow’ piileskeli pitkään koivuangervoaidassa. En osannut päättää, pidänkö siitä vai en, joten joskus säästin sen ja joskus leikkasin sen poikki.

Nyt tiedän, että todellakin pidän tuosta itsepäisestä akileijasta. Olen myös hyvin kiitollinen: en olisi itse osannut suunnitella tuollaista istutusta. Saan olla kiitollinen monesta muustakin asiasta, esimerkiksi siitä, että tämä alue ylipäätään on olemassa. Laitan tähän katkelman muistiinpanoistani vuodelta 2014.

”Olin koko kesän laittanut pihaa kuntoon. Autotallin (joka tässä vaiheessa tarkoitti ainoastaan perustuksia) ympäristö jäi viimeiseen vaiheeseen. Otin erään syksyisen maanantaipäivän tavoitteeksi ajaa täytemaat autotallin edustalle.

Kun kiviä nostaa, vääntää,
kantaa ja heittelee koko päivän,
tuntee tehneensä.

Asia olisi ollut yksinkertainen, jos olisin voinut Avantilla vain hakea kauhallisen kerrallaan ja käydä kippaamassa sen. Niin helpostihan se ei mene. Maa oli täynnä kiviä, isoja ja painavia. Kivet piti nostaa yksitellen ja viedä joko polun tekoa varten etupihalle tai tontin rajalle. Lukematon määrä kiviä tuntui selässä. Kun kiviä nostaa, vääntää, kantaa ja heittelee koko päivän, tuntee tehneensä. Lannan ja hiekan kuskaaminen sentään kävi helposti.

Neljän aikoihin virta oli vähissä. Lapiomies tuli oma-aloitteisesti lapioimaan ja tasaamaan, joten mentävä minunkin oli. Se tarkoitti lisää kiviä ja kivistystä selässä. Avantilla ajokaan ei ole lepoa, sillä kyyti on melkoista röykkyytystä ja vähän väliä pitää hypätä kyydistä ja nostaa kiviä.

Toivoin totisesti, että alkaisi sataa.

Toivoin totisesti, että alkaisi sataa. Pääsisin suihkuun ja vähän lepäämään. Siinä vaiheessa aloimme kuitenkin saada todella näkyvää aikaan. Autotallin terassi hahmottui, piha sai muotoa ja siistiytyikin vähän. Sitten alkoi toivomani sade enkä malttanutkaan mennä sisälle. Vaatteet märkinä ajoin lisää soraa, maata, hiekkaa, lantaa, kiviä. Apulaiseni lapioi ja tasoitti. Minä poimin kiviä. Piha siistiytyi ja minä nautin.”

Vihdoinkin pihapiiri alkaisi siistiytyä
– sen jälkeen, kun se ensin perusteellisesti sotketaan!

Seuraavana vuonna ei tällä alueella tapahtunut mitään. Vuonna 2016 Jouko innostui rakentamaan autotallia. Olimme siitä hyvin innoissamme. Vihdoinkin pihapiiri alkaisi siistiytyä – sen jälkeen, kun se ensin perusteellisesti sotketaan! Koko alue muuttui lautavarastoksi, jotka oli peitetty tietysti silmiä särkevän rumilla muoveilla ja pressuilla. Vasta seuraavan vuoden syksyllä autotallin terassikin oli valmis, ja pääsin toteuttamaan istutussuunnitelmiani. 

Grönlanninhanhikki ’NUUK’ on toiminut isona alueena oikein hyvin. Se pitää aika kivasti puolensa rikkoja vastaan.

Söpösti se levittäytyy kivien ja laattojen väleihin.

Se kukkii valkoisena mattona ja saa upean syysvärin.

Hanhikin kukintaa kesäkuun lopulla

Mitään uusia suunnitelmia minulla ei tälle alueelle ole. Tänä syksynä istutin polkujen väliseen kolmioon pieniä kevätsipulikukkia. Toivottavasti niistä tulee pitkäaikainen ilo.