maanantai 3. lokakuuta 2022

ROSELETTEN PENKKI

Roseletten penkki on sellaisessa paikassa imeläkirsikkapuun takana, että sinne täytyy erikseen kurkistaa. Alue on saanut nimensä ’Roselette’ -pionista.

’Jan van Leeuwen’ ja ’Roselette’

Alue koostuu isosta pionipenkistä, jonka keskellä on valkoisia tiikerililjoja. Väreinä alueella ovat valkoinen, kirkkaankeltainen ja aniliininpunainen. 

Valkoisen ’Jan van Leeuwenin’ kirkkaankeltainen keskusta rimmaa hienosti taustalla olevien syyspäivänliljojen kanssa. Se oli puhdas sattuma, mutta ihastuttava sellainen.

Kukinta alkaa hillitysti ja hienostuneesti ’Claire de Lunen’ aloittaessa ensimmäisenä. Sitä seuraavat ’Jan van Leeuwen’, hempeän vaaleanpunainen ’Do Tell’ ja aniliininpunainen ’Roselette’. ’Roselettena’ hankkimieni pionien pitäisi olla yksinkertaisia, mutta osa niistä on täysin röyhelöisiä palloja. Mitä lie mysteerilajiketta.

’Claire de Lune’

Koska ’Claire de Lune’ kuihtuu hyvin näkymättömästi, penkin ilme säilyy siistinä niin kauan kuin toiset pionit kukkivat komeimmillaan.



Pian kuitenkin kaikki menee hurlumhei. Tiikerililjat kasvavat pituutta ja kenottavat miten sattuvat. Aniliinit pionit haalistuvat ja röyhelöpallot saavat ruskeita sävyjä. Terälehdet repsottavat. Kaiken sekasotkun keskellä ’Jan van Leeuwenit’ pitävät kiinni tyylistä.

Kirsikkapuun alla on tunnelmaa.

'Do Tell'

Viimeiset nuppuiset pionit pääsevät maljakkoon ja leikkaan rähjääntyneet kukat pois. Penkin ilme siistiytyy ja vähän ajan kuluttua tiikerililjat saavat vuoron loistaa. Yksinoikeudella.

Tiikerililja ’White Twinkle’

Penkin taustalla on alun perin kasvanut korkeita jaloritarinkannuksia, mutta ne ovat taantuneet ja lopulta hävinneet. En ole jaksanut katsella niiden kuihtuneita kukkavarsia niin kauan, että ne olisivat siementäneet. 

Tämä kuva on vuodelta 2019. Jaloritarinkannukset olivat todellakin ihastuttavia.

Maanpeitekasviksi istutin valkoisen pikkutalvion. Myöhemmin sinne on levinnyt myös ahomansikka. Ahomansikka saa mielellään jatkaa leviämistään, sillä se pitää pikkutalviota paremmin rikkakasveja poissa. Alueen reunalla kasvaa myös muutamia päivänliljoja ja syysleimuja, mutta ne ovat vielä kovin pieniä.

Luulenpa, että minun puolestani
tämä alue saa jatkaa elämäänsä tällaisenaan.

Luulenpa, että minun puolestani tämä alue saa jatkaa elämäänsä tällaisenaan, elleivät liljakukot keksi ikäviä yllätyksiä. Jos niin kävisi, en rupea kukkojen kanssa taistelemaan. Onneksi liljat kasvavat pionien keskellä, eivätkä pienet tuhot välttämättä haittaa. Kevätkukkiin en viitsi satsata, koska ne eivät juuri näy täältä. Syysväriäkin riittää ympärillä. 


Ainoa uudistus, mistä haaveilen, on rikkojen kitkeminen.

Mysteeripioni

14 kommenttia:

  1. Todella onnistuneesti ja ihanasti suunniteltu Roselette- penkki. 'Do Tell' pioni ja 'White Twinkle' tiikerililjat panevat minut huokailemaan ihastuksesta.
    Mukavaa lokakuun jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Joskus kaikki osuu mukavasti kohdalleen. 😊 Tulihan tähänkin vähän yllätystä, kun ’Roselette’ ei ollutkaan sellainen, mikä piti. Onneksi kuitenkin samanvärinen. Joo, ’Do Tell’ on ihana. Niitä saattaa tulla meille vielä lisää.

      Lokakuu jo tosiaankin. Niin se aika vierähtää. Hyvää alkanutta kuuta sinullekin!

      Poista
  2. Kaunista on. Ihania ovat nämä alue-esittelysi, vaikka kaikkia en ehdikään heti lukea. Rikkaruohojen kitkeminen on vähän väliä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Minä innostuin nyt näistä esittelyistä, kun samalla saa ideoita niiden suunnitteluun. Kun kertoo niistä muille, tulee katsottua alueita vähän eri silmin. Kiva, että joskus joku ehtii lukaisemaan jutun. Ei minua kuitenkaan haittaa, vaikka moni ei ehtisikään lukemaan tai kommentoimaan. Minusta on hauska kirjoitella. Onhan se tietysti niinkin, että jos kukaan ei lue tai kommentoi, voi tulla mieleen, että mikähän tässä on vikana. 😊

      Poista
  3. Rikkojen kitkeminen on ikuista, ei lopu koskaan. Aivan mielettömän ihastuttavat pionit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Eihän se kitkeminen lopu, varsinkin kun erehtyy itsekin istuttamaan maanvaivoja… Esimerkiksi kyläkurjenpolvia. 😊

      Poista
  4. Kiitos taas esittelystä. Tuolla alueella on hienoja pioneja. Do Tell on ihastuttava, samoin tietysti kaikki muutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! 😊 ’Do Tell’ on tosiaan ihana väreiltään ja olemukseltaan. Olen erityisesti mieltynyt tällaisiin melko yksinkertaisiin lajikkeisiin.

      Poista
  5. Hiano Roselette-penkki, kaikis versioos. Tuata valakoosta tiikerililijaa on ihan pakko hommata. Kerran oon kokeellukki, muttei ainuttakaa piikkiä noussu. Hyvää lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      No voi harmi, ettei yhtään liljaa noussut! ☹ Ei muuta kuin uudella innolla taas kokeilemaan. Minäkin innostuin valkoisesta tiikerililjasta heti, kun näin sen. Nyt vaan sen tulevaisuus on vaakalaudalla, kun ensimmäiset liljakukot ovat löytäneet meidän puutarhamme. ☹ Kauan saimmekin elää ilman niiden seuraa.

      Kiitos samoin, oikein hyvää syksyn jatkoa sinnekin! ♥

      Poista
  6. Kyllä on kaunista vaan harmi, että ritarinkannukset ovat taantuneet. Entäpä jos heittäisi vain niiden siemeniä penkkiin ja antaisi heidän siten palata takaisin?! Toisaalta pikkutaimet saattaisivat kyllä tulla kitketyksi.
    Pionit on ihania ja niin helppohoitoisia ja kestävät kuivuuttakin niin hyvin. Vieä kun eivät kelpaa öttiäisille eivätkä myyrille tai kauriillekaan, niin ovat kyllä ihan nappi valinta. Istuttelen niitä joka vuosi jokusen lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Onnistuisivatkohan ritarinkannukset ihan vain heittelemällä? Niitä pitäisi varmaankin heitellä nyt heti syksyllä kylmäkäsittelyä varten. Ne olisivat kyllä tosi ihania. Siellä niille olisi paikat valmiina.

      Olen monesti ihmetellyt, että miten niin kaunis kukka voi olla niin helppo. Pionihan ei vaadi mitään muuta kuin kunnon istutuksen. Ja valittavana on muutakin kuin röyhelöpalloja. Itse tykkään tosi paljon yksinkertaisista pioneista. Meillekin siunaantuu niitä harva se vuosi lisää, vaikka monesti olen ajatellut, että eivätköhän ne jo riitä. 😊

      Poista