ROSELETTEN PENKKI

Roseletten penkki on sellaisessa paikassa imeläkirsikkapuun takana, että sinne täytyy erikseen kurkistaa. Alue on saanut nimensä ’Roselette’ -pionista.

’Jan van Leeuwen’ ja ’Roselette’

Alue koostuu isosta pionipenkistä, jonka keskellä on valkoisia tiikerililjoja. Väreinä alueella ovat valkoinen, kirkkaankeltainen ja aniliininpunainen. 

Valkoisen ’Jan van Leeuwenin’ kirkkaankeltainen keskusta rimmaa hienosti taustalla olevien syyspäivänliljojen kanssa. Se oli puhdas sattuma, mutta ihastuttava sellainen.

Kukinta alkaa hillitysti ja hienostuneesti ’Claire de Lunen’ aloittaessa ensimmäisenä. Sitä seuraavat ’Jan van Leeuwen’, hempeän vaaleanpunainen ’Do Tell’ ja aniliininpunainen ’Roselette’. ’Roselettena’ hankkimieni pionien pitäisi olla yksinkertaisia, mutta osa niistä on täysin röyhelöisiä palloja. Mitä lie mysteerilajiketta.

’Claire de Lune’

Koska ’Claire de Lune’ kuihtuu hyvin näkymättömästi, penkin ilme säilyy siistinä niin kauan kuin toiset pionit kukkivat komeimmillaan.

Pian kuitenkin kaikki menee hurlumhei. Tiikerililjat kasvavat pituutta ja kenottavat miten sattuvat. Aniliinit pionit haalistuvat ja röyhelöpallot saavat ruskeita sävyjä. Terälehdet repsottavat. Kaiken sekasotkun keskellä ’Jan van Leeuwenit’ pitävät kiinni tyylistä.

Kirsikkapuun alla on tunnelmaa.

'Do Tell'

Viimeiset nuppuiset pionit pääsevät maljakkoon ja leikkaan rähjääntyneet kukat pois. Penkin ilme siistiytyy ja vähän ajan kuluttua tiikerililjat saavat vuoron loistaa. Yksinoikeudella.

Tiikerililja ’White Twinkle’

Penkin taustalla on alun perin kasvanut korkeita jaloritarinkannuksia, mutta ne ovat taantuneet ja lopulta hävinneet. En ole jaksanut katsella niiden kuihtuneita kukkavarsia niin kauan, että ne olisivat siementäneet. 

Tämä kuva on vuodelta 2019. Jaloritarinkannukset olivat todellakin ihastuttavia.

Maanpeitekasviksi istutin valkoisen pikkutalvion. Myöhemmin sinne on levinnyt myös ahomansikka. Ahomansikka saa mielellään jatkaa leviämistään, sillä se pitää pikkutalviota paremmin rikkakasveja poissa. Alueen reunalla kasvaa myös muutamia päivänliljoja ja syysleimuja, mutta ne ovat vielä kovin pieniä.

Luulenpa, että minun puolestani

tämä alue saa jatkaa elämäänsä tällaisenaan.

Luulenpa, että minun puolestani tämä alue saa jatkaa elämäänsä tällaisenaan, elleivät liljakukot keksi ikäviä yllätyksiä. Jos niin kävisi, en rupea kukkojen kanssa taistelemaan. Onneksi liljat kasvavat pionien keskellä, eivätkä pienet tuhot välttämättä haittaa. Kevätkukkiin en viitsi satsata, koska ne eivät juuri näy täältä. Syysväriäkin riittää ympärillä. 

Ainoa uudistus, mistä haaveilen, on rikkojen kitkeminen.

Mysteeripioni