ETELÄRINNE

Tonttimme itäreunaa rajaava kivimuuri päättyy pieneen, luonnolliseen kosteikkoon. Muurin edessä on muutama ruusu. Etelärinteessä on myös vanha, ränsistynyt mansikkamaa, josta jo mainitsinkin Potagerin esittelyn yhteydessä. Alue on muutosten edessä ja sen työnimenä on tällä hetkellä Etelärinne.

Kaikki alkoi osmankäämeistä.

Osmankäämit kasvoivat juuri sopivasti muurin päädyssä tien reunan ojassa. Vähän matkan päässä kasvoi vielä komea saniainen. Olin onnellinen, että nyt minulla olisi yksi paikka kosteikon kasveille.

Kuopat on kaivettu aidan tolppia varten.

Niin kuin kaikki muutkin puutarhamme kolkat, aloitin tämänkin työstämisen ihan nollasta. Aitaa tehtäessä siirsimme joitakin kiviä ja yksi järkäle sattui tippumaan pahimmoikseen ojaan – ja juuri osmankäämien päälle. Siinä menivät kauniit osmankäämit siltä vuodelta. Kivi jäi vähän ikävään paikkaan, mutta Avant oli liian kevyt sitä nostamaan syvältä ojasta. Onneksi osmankäämit eivät siitä suuttuneet. Seuraavana kesänä ne kasvoivat miehen korkuisina. Kaikki kesät eivät kuitenkaan ole olleet yhtä suotuisia. Kuivina kesinä kosteikko pääsee kuivahtamaan ja osmankäämit jäävät pieniksi.

Muurin pääty oli kovin hankala työstettävä: ojan takana kivikkoinen ja rikkaruohojen täyttämä alue, johon oli hyvin vaikea päästä millään vehkeellä. Päätin kattaa alueen ja sillä tavalla päästä alkuun. 

Myöhemmin istutin kolme tarhakurtturuusua – kaksi ’Lac Majeau’ ja yhden ’Morden Blush’. Mielessäni oli, että kaunis kukkaryhmä peittäisi näkyvyyttä naapuriin ja ruusu olisi tarpeeksi voimakas estämään villivadelmien pääsyn meille.

Kosteikkoon istutin ’Yellow Tail’ -iiriksiä ja tien puolelle jättipoimulehteä.

Länsipuolella alue rajoittuu pikkuportille johtavaan polkuun. Sen läheisyydessä on kataja, jonka juurella muutamia kaukasiantörmäkukkia, nukkapähkämöitä ja myskisalviaa.

Tällaista oli alkuaikoina.

Ne toisivat maltillista korkeutta ja räväkkää syysväriä.

Esittelin alueen muutossuunnitelman jo Potagerin kohdalla. Kirjoitin: ”Mansikkamaan tilalle etelärinteeseen aion jossain vaiheessa istuttaa pensaita: suuria ryhmiä erivärisiä matalia lajikkeita. Marja-aronioita voisi olla muutama. Ne toisivat maltillista korkeutta ja räväkkää syysväriä. Niiden lisäksi ainakin matalia ruusuja ja pensasangervoja. Keltakoivuangervon limenvihreät lehdet toisivat vaihtelua kesällä. Ruskan aikaan olisi erityisen hienoa, jos olisi esimerkiksi ruusuangervoa (valkoista ja punaista) sekä keiju- ja koivuangervoa.”

Jotain tällaista...

Voi-voi, miten minä unohdinkaan pionit! Jos on näin herkullinen alue täytettävänä, niin eihän pioneja voi jättää pois. Yksinkertaiset olisivat parhaita siinä mielessä, että ne kuihtuvat kauniisti eikä niitten kuihtuvia kukkia tarvitse siksi poistaa. Sitä paitsi pidän yksinkertaisten pionien muodosta todella paljon.

Nyt on koko talon itäpuolen puutarha esitelty.  Seuraavaksi esittelen talon pohjoispuolen puutarhaa.