lauantai 24. syyskuuta 2022

HÄÄPUKUPENKKI

Olen esitellyt Katajakujan puutarhaa useassa jutussa. Tällä kertaa pysymme vielä koillispihalla.

Pioni ’Jan Van Leeuwen’ on yksi suosikeistani.

Heinäkuussa 2019 kirjoitin blogissani näin: ”Kävin mieheni kanssa Avoimet puutarhat – tapahtumassa, josta sain paljon inspiraatiota. Karholanhelmi oli hillityn tyylikäs. Itselläni on taipumus lähteä rönsyilemään, joten puutarhan vähäeleisyys teki vaikutuksen. Kaikki oli hyvin harkittua ja viimeisteltyä. Sellaista toivoisin omaan puutarhaanikin, edes palasen.

Näkymä Karholanhelmen puutarhasta

Olin valmistellut kanatarhan eteen penkin kahdeksalle pionille ja kolmelle jaloritarinkannukselle. – Miksen voisi tehdä siitä valkoista ryhmää, ideoin. Aloin haaveilla yksinkertaisista tai puolikerrotuista valkoisista pioneista: ehkä ’Jan van Leeuwenia’, ’White Wingsiä’ tai jotain muuta, vaikkapa vihertäväkukkainen ’Green Halo’ …

Tuli kuin hääpuku:
 jotain uutta, jotain vanhaa,
jotain lainattua ja jotain sinistä.

Ei tullut suunnitelluksi valkoista penkkiä. Tuli kuin hääpuku: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Pionit tilaan uusina, ehkä kokeilen uutta lajikettakin. Maanpeitekasviksi tulee vanha tuttu valkoinen rönsyleimu omasta pihasta. Idean lainasin Karholanhelmestä. Suunnittelemaani valkoista pionipenkkiä täydentävät taivaansiniset jaloritarinkannukset ’Summer Skies’. Rakastan niiden heleää väriä.

Kolmas kerta toden sanoo. Ihailen valkoisia puutarhoja muilla, mutta omaan puutarhaan lisään valkoisen seuraksi jotain väriä, ainakin vähän.”

Hääpukupenkin takana on muuri ja sen päällä ruusuja. Muurin edessä kasvaa metsäkuusia, jotka aion leikata alaosasta paljaiksi niin, että muuri jää näkyviin. Penkin vasemmalla puolella kasvaa pensashanhikkia, edessä tertturuusu ’Schneewittchen’.

Ei tullut alun perin suunnittelemaani penkkiä.

Ei tullut alun perin suunnittelemaani penkkiä. Ei tietenkään, sillä suunnitelmani muotoutuvat aina sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mikä sattuu menestymään. Ja mitä uutta pulpahtaa mieleen.

Istutin valkoisia pioneja, mutta jätin tilaa myös vaaleanpunaisille. Kaunis rönsyleimu vaihtui maksaruohoksi, koska sitä oli paljon saatavana. Jaloritarinkannukset jäivät miettimisen asteelle, sillä ne vaatisivat jakamista melko usein, eikä minulla ole ollut aikaa siihen. Ympärille istutin vaaleansinisiä iiriksiä. Sen jakopaloja oli niin paljon, että niillä olisi täyttänyt kokonaisen puutarhan.

Eräänä talvena näin kuvan piikkiputkesta pionipenkissä. Sellainenhan oli sitten saatava. Halusin kokeilla, vaikka tiesin, ettei paikka olisi sille kaikkein parhain. Se on edelleen elossa, mutta ei ole kukkinut kertaakaan.

Keväällä penkissä kukkivat pääasiassa Darwin-tulppaanit. Toivottavasti ne ilmaantuvat myös ensi keväänä.

Pionit ovat nuoria, mutta ’Jan Van Leeuwen’ kukkii jo upeasti. Vaaleanpunaiset pionit puuttuvat vielä. Toivoisin vaaleanpunaisten olevan yksinkertaisia, kuten ’Jan Van Leeuwenit’ ovat. Yksinkertaisia, hempeän vaaleanpunaisia on aika vähän.

Luonto oli sitä mieltä, että tarvitsen penkkiin lisää valkoista. Minä olin eri mieltä ja kiskoin apilat pois. Keltaistakin luonto tarjoilisi: voikukkia ja leinikkiä. Olen tylsä ja kiskoin nekin pienet auringot pois.

Pioni ’Jan Van Leeuwen’ kukkii pitkään ja kauniisti. Se kuihtuu ehkä kauniimmin kuin mikään muu.

Jään odottamaan, millainen penkistä aikanaan tulee. Mieli muuttuu ja luontokin järjestää mielellään yllätyksiä. Siitä kuitenkin olen aika varma, että pionit ovat tulleet jäädäkseen. Voi käydä niinkin, että ne vain lisääntyvät…

6 kommenttia:

  1. Minäkin pidän kovasti Jan Van Leuwen pioneista. Sain sinulta inspiration istuttaa niitä ja viime kesänä ne ensimmäistä kertaa kukkivat oikein kauniisti.
    Ei ole aina helppoa saada mielikuvia toteutetuksi, välillä puuttuu sopivat kasvit ja välillä luonto järjestelee suunnitelmia erilaiseksi todellisuudeksi.
    Suunnittelu on kuitenkin aina yhtä hauskaa.
    Ehkä näemme vielä tulevaisuudessa kuvia hääpukupenkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet saanut inspiraatiota jutuistani. Sitä pionia jaksan kyllä hehkuttaa aina vain. Koko syksyn olen ihastellut, miten kauniit siemenkodat siinä on, eikä yhtään rumaa terälehteä.

      Niinpä. Monesti tökkää juuri siihen, ettei kaikkia kasveja löydy. Sitten tulee tehtyä muutoksia tai luonto keksii jotakin yllätystä. 😊 Olenkin joskus sanonut, että rakastan puutarhasuunnittelua niin paljon, että teen monta suunnitelmaa samalle alueelle. Ja istutusvaiheessa vielä yhden lennossa. 😊

      Toivotaan, että istutukset runsastuvat niin, että kehtaan joskus julkaista siitä kuvia.

      Poista
  2. Kuulostaa hyvin samanlaiselle tuo uuden alueen muotoutuminen kuin itsellänikin. Tuohon vielä lisäksi kaikki siemenestä kasvattamani kasvit jotka on syksyllä saatava johonkin koloon istutettua. Nytkin talvipuutarhan penkkiin tuli sitten paljon lamoherukkaa vaikka se ei kyllä talvella taida antaa mitään mielenkiintoa. No, niitä sattui olemaan edullisesti lähitaimistolla😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😊 Kyllä minäkin olen hädissäni tunkenut siementaimia vaikka minne syksyllä. 😊 Ja niitä jakopaloja, joita ei viitsi heittää pois. Minulla sentään syksyllä iskevä laiskuus estää alennusmyyntiostokset. 😊

      Poista
  3. Pionin kukkia näkee hääkimpuissa, miksei siis myös hääpuvuissa! Ja etenkin puutarhassa! Valkoinen pioni on niin kaunis, että sen edessä suorastaan mykistyy! Eivätkä vaaleanpunaiset jää siitä juurikaan jälkeen. Hääpukupenkkisi näyttää todella kauniilta jo nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Ei ole tietenkään mikään uutinen, että minä olen täysin hurahtanut pioneihin. 😊 Ne sopivat erityisen hyvin isoon puutarhaan, jossa pienet kukat eivät näytä oikein miltään. Tai sitten pieniä täytyy olla mahdottoman paljon, että ne näkyvät. Tuo valkoinen on minustakin hurmaava yhdistelmä iloa, huolettomuutta ja tyylikkyyttä.

      Poista