KAIVO

Kaivolla on lyhyt ja ytimekäs nimi, tylsäkin, mutta käytännöllinen. Kyse on maalämpökaivosta ja sen ympärillä olevasta istutusalueesta. 

Tylsä oli alkukin: suuri betonirengas kansineen piti saada piiloon. Paikka ei ollut mitenkään keskeinen eikä minulla ollut suuria tai lennokkaita suunnitelmia sen suhteen. Oli paljon innostavampaa suunnitella eteläpihaa ja Potageria kuin ryhtyä verhoamaan kaivon kantta.

Muualla puutarhassa kuoppia kaivaessa tuli käyttökelpoista multaa kärryllinen silloin ja toinen tällöin. Alue alkoi rakentua vaivihkaa, sillä täytemaat piti kipata johonkin. Menin nettiin etsimään inspiraatiota.

 

Löysin kiinnostavan kuvan. Oli kasvilistakin valmiina: ”kannen päälle ruukkuistutus, kivistä väännettyyn kohopenkkiin istutettu maljakatajaa, marjakuusi, kärhöä, pionia, liljoja...” Upeaa! Siitä vain kopioimaan…

En tietenkään sellaisenaan kopioinut. Poimin idean kivillä tuetusta kohopenkistä sekä ruukkuistutuksesta ja rohtokatajasta. Viereen istutin kärhön, pioneja ja liljoja.

Pioniryhmään sain idean

leikkokukkakimpusta.

Pioniryhmään sain idean leikkokukkakimpusta. Minulla on ollut tapana poimia puutarhasta pioneita, lisätä siihen jättipoimulehteä ja tuoda terää mustapäivänhatulla. Nämä istutinkin, mutta harmikseni ’Green Wizzard’ -päivänhattu menehtyi viime talvena. 

Toisaalla on myös pari ’Sarah Bernhardt’ -pionia. Vakavasti harkitsin, voisinko yhden alueen jättää ilman pioneja, mutta en voinut.

Minulla sattui olemaan ylimääräisiä taimia, joten Kaivolle päätyi maatiaispäivänliljoja, kuunliljoja, iiriksiä (kuvassa), viiruhelpiä ja japaninakileija.

Maanpeitekasveina on rönsyakankaalia, grönlanninhanhikkia ja kaukasianmaksaruohoa. 

Valeangervon istutin sen kauniiden lehtien takia. Muistan elävästi sen raastavan epävarmuuden tunteen, kun istutin valeangervon tähän hieman liian aurinkoiseen paikkaan. Hyvin se on silti pärjännyt.

Istutin jossain vaiheessa myös vähän erikoisempaa ’Brillant’ -syysmaksaruohoa, valkoista vuorenkilpeä ja sinilaukkaa, mutta ne eivät menestyneet.

Rohtokataja on kaiken keskiössä. Istutin sen läheisyyteen päivänliljoja ja kuunliljoja, jotka jäivät katajan jalkoihin jo heti alkuunsa. En voinut käsittää, että tuo kataja peittää noin neljän neliömetrin alueen muutamassa vuodessa. Sen suojiin peittyivät niin kaivonkansi kuin jalallinen ruukkukin. Enää ei siis ole huolta siitä, mitä ruukkuun istuttaisin.

Alueen pohjoispuoli oli pitkään mietinnän alla. Viime aikoina olen istuttanut siihen pari ruusua: ranskanruusu ’Cuthbert Grant’ ja tertturuusu ’Schneewittchen’.

Imeläkirsikka ’Gårdebo’ muodostaa istutusalueelle kivan taustan varsinkin nyt, kun se on kasvanut suureksi. Toisella puolella taustan muodostaa suuri kataja, joka oli tontilla jo ennen meitä.

Yksi Kaivon juhlahetkistä on keväällä, kun imeläkirsikka ’Gårdebo’ kukkii.

Tämän alueen tulevaisuuden suunnitelmat ovat täysin luonnon armoilla. Jos ruusut eivät pärjää, istutan niiden tilalle pioneita, kuinkas muuten. Pionit eivät petä koskaan. ’Green Wizzard’ -päivänhatun jättämään koloon olisi ihana saada joku korkea, joko samanlainen päivänhattu tai esimerkiksi punalatva. Alun perin istuttamani kärhö ’Miss Bateman’ oli vuosia poissa, mutta nyt se on kiivennyt uuteen tukeen. Toivon sille menestystä.