HÄÄPUKUPENKKI

Olen esitellyt Katajakujan puutarhaa useassa jutussa. Tällä kertaa pysymme vielä koillispihalla.

Pioni ’Jan Van Leeuwen’ on yksi suosikeistani.

Heinäkuussa 2019 kirjoitin blogissani näin: ”Kävin mieheni kanssa Avoimet puutarhat – tapahtumassa, josta sain paljon inspiraatiota. Karholanhelmi oli hillityn tyylikäs. Itselläni on taipumus lähteä rönsyilemään, joten puutarhan vähäeleisyys teki vaikutuksen. Kaikki oli hyvin harkittua ja viimeisteltyä. Sellaista toivoisin omaan puutarhaanikin, edes palasen.

Näkymä Karholanhelmen puutarhasta

Olin valmistellut kanatarhan eteen penkin kahdeksalle pionille ja kolmelle jaloritarinkannukselle. – Miksen voisi tehdä siitä valkoista ryhmää, ideoin. Aloin haaveilla yksinkertaisista tai puolikerrotuista valkoisista pioneista: ehkä ’Jan van Leeuwenia’, ’White Wingsiä’ tai jotain muuta, vaikkapa vihertäväkukkainen ’Green Halo’ …

Tuli kuin hääpuku:

 jotain uutta, jotain vanhaa,

jotain lainattua ja jotain sinistä.

Ei tullut suunnitelluksi valkoista penkkiä. Tuli kuin hääpuku: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Pionit tilaan uusina, ehkä kokeilen uutta lajikettakin. Maanpeitekasviksi tulee vanha tuttu valkoinen rönsyleimu omasta pihasta. Idean lainasin Karholanhelmestä. Suunnittelemaani valkoista pionipenkkiä täydentävät taivaansiniset jaloritarinkannukset ’Summer Skies’. Rakastan niiden heleää väriä.

Kolmas kerta toden sanoo. Ihailen valkoisia puutarhoja muilla, mutta omaan puutarhaan lisään valkoisen seuraksi jotain väriä, ainakin vähän.”

Hääpukupenkin takana on muuri ja sen päällä ruusuja. Muurin edessä kasvaa metsäkuusia, jotka aion leikata alaosasta paljaiksi niin, että muuri jää näkyviin. Penkin vasemmalla puolella kasvaa pensashanhikkia, edessä tertturuusu ’Schneewittchen’.

Ei tullut alun perin suunnittelemaani penkkiä.

Ei tullut alun perin suunnittelemaani penkkiä. Ei tietenkään, sillä suunnitelmani muotoutuvat aina sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mikä sattuu menestymään. Ja mitä uutta pulpahtaa mieleen.

Istutin valkoisia pioneja, mutta jätin tilaa myös vaaleanpunaisille. Kaunis rönsyleimu vaihtui maksaruohoksi, koska sitä oli paljon saatavana. Jaloritarinkannukset jäivät miettimisen asteelle, sillä ne vaatisivat jakamista melko usein, eikä minulla ole ollut aikaa siihen. Ympärille istutin vaaleansinisiä iiriksiä. Sen jakopaloja oli niin paljon, että niillä olisi täyttänyt kokonaisen puutarhan.

Eräänä talvena näin kuvan piikkiputkesta pionipenkissä. Sellainenhan oli sitten saatava. Halusin kokeilla, vaikka tiesin, ettei paikka olisi sille kaikkein parhain. Se on edelleen elossa, mutta ei ole kukkinut kertaakaan.

Keväällä penkissä kukkivat pääasiassa Darwin-tulppaanit. Toivottavasti ne ilmaantuvat myös ensi keväänä.

Pionit ovat nuoria, mutta ’Jan Van Leeuwen’ kukkii jo upeasti. Vaaleanpunaiset pionit puuttuvat vielä. Toivoisin vaaleanpunaisten olevan yksinkertaisia, kuten ’Jan Van Leeuwenit’ ovat. Yksinkertaisia, hempeän vaaleanpunaisia on aika vähän.

Luonto oli sitä mieltä, että tarvitsen penkkiin lisää valkoista. Minä olin eri mieltä ja kiskoin apilat pois. Keltaistakin luonto tarjoilisi: voikukkia ja leinikkiä. Olen tylsä ja kiskoin nekin pienet auringot pois.

Pioni ’Jan Van Leeuwen’ kukkii pitkään ja kauniisti. Se kuihtuu ehkä kauniimmin kuin mikään muu.

Jään odottamaan, millainen penkistä aikanaan tulee. Mieli muuttuu ja luontokin järjestää mielellään yllätyksiä. Siitä kuitenkin olen aika varma, että pionit ovat tulleet jäädäkseen. Voi käydä niinkin, että ne vain lisääntyvät…