lauantai 1. joulukuuta 2018

LUUKKU 1.

AVOIMIN MIELIN

Aion katsella tämän vuoden jokaisena päivänä
kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa
— varsinkin pieniä asioita.

— Paulo Coelho

Tänään teen jo uuden vuoden lupauksen seuraavaksi vuodeksi eteenpäin. Turha odottaa vuoden loppuun, sillä monta iloista asiaa voi kokea jo nyt. Itse en lupaa katsoa kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, mutta jos edes yhtä asiaa päivässä oppisi katsomaan lapsen silmin. Ei ihan helppoa sekään. Olen kokeillut.

Kuinka täydellisinä sinikämmenen lehdet puhkeavatkaan!

Mihin se hohto hävisi?

Kuinka mukavaa olikaan, kun lapsena tiskasin käsin tai vispasin kakkutaikinaa. Kiipesin hämärälle vintille sovittamaan vanhoja vaatteita. Katselin isoa tietokirjasarjaa maapallon eri osista ja ihmettelin. Kuvat olivat tuolloin ihmeellisen ihania ja kiehtovia. Todellisuudessa kuvien laatu oli niin heikko, että alkeellisimmallakin kännykkäkameralla saa parempia kuvia. Mihin se hohto hävisi?

Morsiusleinikin kukat ovat pieniä, mutta ihmeellisen ihania. Mikään kukista ei sittenkään ole samanlainen kuin toiset.

Mielenkiintoista joulukuuta!

6 kommenttia:

  1. Avoimin mielin näkee enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kannattaa pyristellä, ettei juuttuisi vanhoihin kaavoihin ;)

      Poista
  2. Näpsäkkää tekstiä, olen samaa mieltä. Kaunista joulukuun ensimmäistä päivää sinne. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Kiitos samoin sinulle! Ihanaa kun aurinko paistaa :)

      Poista
  3. Kun pysähtyy katselemaan, näkee usein paljon kauneutta ympärillään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Harmainkaan taivas ei ole kauttaaltaan yhtä harmaa, vaan lopulta aika mielenkiintoinen kun pysähtyy katselemaan tarkasti ilman ennakkoluuloja :)

      Poista