SAISIKO OLLA ORANSSIA?

Opiskeluaikanani vuokra-asunnossani oli kirkkaanoranssi lankapuhelin. Puhelin oli opiskelijalle ihana ylellisyys, ei itsestäänselvyys. Silti inhosin sen räikeää väriä. Yhtä paljon inhosin myös kirkuvanoranssia haitariovea. Fiskarsin sakset, ne oranssipäiset, sai sentään laatikkoon piiloon.

Fiskarsin sakset, ne oranssipäiset,

sai sentään laatikkoon piiloon.

Kun viimeksi ostin uudet silmälasit, myyjä ojensi niille kuuluvan kotelon. Kotelon yläpuoli oli voimakkaan pinkki ja alapuoli oranssi. Olin jo kysymäisilläni toisen väristä koteloa, mutta sitten ajattelin: ”Väriä elämään!” Aloin pitää siitä kotelosta.

Terveellistä oranssia.

Ensimmäisenä oranssista tulevat mieleeni tietyöt ja varoituskartiot sekä Osuuspankki, Posti, halpiskaupat ja Hankkijan lippis. On vaikea ajatella oranssia rakkauden tai onnellisuuden värinä kuten Itä-Aasiassa. Sen sijaan jos heitän nuo mielikuvat sivuun ja katselen kirkkaanoransseja kukkia, väri viestiikin elämäniloa. Voisin melkein kuulla niiden iloista naurua. Läheltä liippaa onnellisuutta, sittenkin.

Värien sävyillä ja voimakkuudella sanotaan olevan suurempi merkitys kuin sillä, mikä väri on kyseessä. Tämä siperianunikon pehmeä, juuri ja juuri erottuva oranssi sopisi mielestäni hyvinkin rakkauden väriksi.

Tiikerililjat halusin ehdottomasti valkoisina.

Yleensä olen vain ohittanut oranssit kukat ajattelematta mitään. Ne eivät ole käyneet juuri edes mielessä. Tiikerililjat halusin ehdottomasti valkoisina. Yksi oranssi perenna meillä kuitenkin on: päivänlilja ’Kartano’, jonka ostin vahingossa luullen sitä vaaleanpunaiseksi. Se saa lähtöpassit. Edellisessä puutarhassani kasvatin kehäkukkia siemensekoituksesta, jossa oli myös oransseja sävyjä.

Kehäkukat kylväytyivät mielellään.

Meni vuosia, ennen kuin huomasin puutarhamme olevan täynnä oranssia. Huomasin jopa nauttivani siitä. Se tapahtui tänä syksynä. Rusokirsikka, marja-aronia, pihlajat, Grönlanninhanhikit, lamohietakirsikat, kurjenpolvet ja amerikkalaiset pensasmustikat leiskuivat oranssin sävyissä. Ahmin niiden kirkkaita sävyjä.

Kurjenpolvi

Oranssien kukkien sanotaan sopivan vaaleanvihreän tai kellanvihreän seuraan, esimerkiksi siperianunikot ja kultatyräkki ovat sopusointuinen pari.* Sitä ajatellessa tekee ihan mieli kokeilla. Samoin oranssi kirkkaankeltaisen ja valkoisen seurassa alkaa vaikuttaa houkuttelevalta. Vaaleanpunainen niiden seurana toisi kiinnostavan lisän. Olen nähnyt tuon kolmikon tulppaanikimpuissa ja yhdistelmä todellakin toimii. Sen sijaan oranssi vastavärinsä sinisen tai lilan seurassa ei saa minua innostumaan, vaikka oranssin sanotaan siinä seurassa näyttävän erityisen heleältä.*

Voi käydä niinkin, että jonakin syksynä löydän itseni istuttamasta

oranssien, keltaisten, valkoisten ja vaaleanpunaisten tulppaanien sipuleita.

Eiköhän syksyn kellanoranssi värikylpy riitä vuoden tarpeisiin. Oransseja perennoja tuskin tarvitsen – ellei sitten muutamia unikoita… En sano, etten koskaan hanki oransseja kukkia. Koskaan ei voi tietää. Voi nimittäin käydä niinkin, että jonakin syksynä löydän itseni istuttamasta oranssien, keltaisten, valkoisten ja vaaleanpunaisten tulppaanien sipuleita. Tai jospa keväällä ostaisin pussillisen siperianunikoiden siemensekoitusta.

Kehäkukka

Tämä tuli mieleeni kun mietin Riitin kysymystä: ”Suositko tietyn värisiä kukkia pihassasi, onko joku väri ihan no-no?” Kysymyksen alkuosaan palaan myöhemmin. Kiitos, Riiti, ihanasta kysymyksestä! Jännä nähdä, mitä puutarhassani vielä tulee tämän jutun myötä tapahtumaan.

Tervetuloa lukijakseni, Luomulaakson Maria! Toivottavasti saat iloa jutuistani ja kuvistani.

*Jouko Rikkisen kirjasta nimeltä Värien puutarha. Teos käsittelee puutarhan kasveja huomattavan monipuolisesti. Se on yksi puutarhakirjojeni käytetyimmistä teoksista.