KOTIHIIRI MATKOILLA

Nuorena matkustelin maailman ääriin ja mitä eksoottisempi paikka, sitä parempi. Halusin käydä Kuala Lumpurissa, koska sillä oli hauska nimi eikä siitä siihen aikaan tiedetty paljoakaan. Haaveilin junamatkasta Kiinaan ja vaikka minne. En voinut käsittää sitä, että jotkut viihtyvät vain kotona tai kotimaassa. – Mihin sitä kotoaan lähtisi, sanoivat. Maailmahan on täynnä mitä mielenkiintoisimpia paikkoja: viidakkoja, suurkaupunkeja, pikku kyliä, aavikoita...

Nyt käsitän.

Minusta on tullut kotihiirien kotihiiri.

Nyt käsitän. Minusta on tullut kotihiirien kotihiiri. Jossain sentään käyn, mutta nautin kotiaskareista, maaseudun rauhasta, hiljaisuudesta. 

Kesäaikaan saatamme tehdä päiväretkiä lähiseudulle. Kohteena on usein jokin siirtolapuutarha, kartanon puutarha tai taimiston näytepuutarha. Silloin tällöin saamme kutsun juhliin.

Nautin siirtolapuutarhojen sadunomaisesta tunnelmasta.

Perheen kanssa teemme viikon lomareissun. Silloin tarvitaan kotimies, joka hoitaa niin koiran, kissat, kanat kuin kaninkin ja pitää taloa pystyssä. Pyrimme järjestämään hänelle mahdollisimman lokoisat olot. Lähtiessämme siivoamme talon keittiön kaappeja myöten, jotta olisi viihtyisää. Toivomme tänne suosiollisia säitä. Puutarhassa ei tarvitse tehdä muuta kuin korkeintaan kastella ruukkukukat ja laittaa sadettimet päälle, jos sattuu olemaan helteistä. Robotti hoitelee nurmikon leikkuun. Huonekasvit pärjäävät viikon omin päin.

Renki aloittaa työt minuutilleen sovittuna aikana.

Kitken enimmät sieltä täältä.

Kaikkea en edes yritä, se olisi liian iso urakka.

Viikon aikana puutarhassa ehtii tapahtua paljon. Kotiin palaajia on vastassa yhä vihreämpi puutarha, uusia kukkia, mutta myös rikkojen armeija. Se ei minua haittaa, se kuuluu asiaan. Sitä paitsi, on taas ihanaa olla kotona ja päästä puutarhaan. Kun matkatavarat on purettu, heilun puutarhassa pari päivää ämpärin kanssa. Kitken enimmät sieltä täältä. Kaikkea en edes yritä, se olisi liian iso urakka. Sitten on taas hyvä jatkaa siitä, mihin ennen reissua jäin.

Etualalla kukkivat Ranskantulikukka ja loistosalvia.

Between Rikkaruohoelämää -blogista kysyi: ”Kuka hoitaa puutarhaa silloin, kun sinua ei huvita, et ehdi tai olet matkoilla tms. vai siedätkö hoitamatonta puutarhaa?”

Hoidan isoa puutarhaamme pääasiassa yksin, joten minun on vain siedettävä hoitamatonta puutarhaa, ellen itse jaksa huhkia. Useimmiten huvittaa kyllä, mutta ellei huvita, niin sitten ei. Toisena päivänä sitten. Onneksi mies auttaa kastelemisessa, niin mitään katastrofia ei ehdi tapahtumaan, vaikka aina en puutarhaan ehtisikään. Ja se ruohonleikkuurobotti, minun renkini, on helpotus ihan parhaasta päästä.

Pioni 'Jan van Leeuwen' kuten muutkaan pionit eivät onneksi tarvitse mitään palveluja.

Kiitos, Between, kivasta  kysymyksestä! Siihen oli mukava vastata.

Sydämellisesti tervetuloa, Vilma, Kivisen Vilman piha -blogista! On aina ilo saada uusia lukijoita. Toivottavasti viihdyt täällä.