Nyt kaikki on niin kuin Reetan mielestä pitää ollakin.
Heti tonnikala-aterian jälkeen löydän kissan Avillan
sängystä. Nyt kaikki on niin kuin Reetan mielestä pitää ollakin. Tytön huone on
kiva silloin kun Avillakin on siellä. Yksin Reetta ei siellä viihdy.
Tällä kertaa Onnelikin halusi Avillan sänkyyn.
Sanotaan, että kissa kiintyy paikkaan, ei ihmisiin.
Kissanomistajat tietävät, että tuo ei ole koko totuus. Kissat ovat persoonia.
Onneli on tasapuolisesti kaikkien kaveri, mutta hyvin itsenäinen metsästäjä. Onneli päättää itse kenen syliin se menee ja milloin. Reettakin kehrää kaikille, tervehtii kaikkia ja viihtyy kaikkien sylissä milloin vain.
Kuitenkin Avilla on sille kaikki kaikessa.
Reetta nukkuu mielellään Avillan huoneessa. Kun Avilla
lähtee huoneesta, Reettakin lähtee – ellei sitten nuku niin sikeästi, ettei
huomaa tytön lähtöä.
Kun tätä jatkui ja jatkui,
se alkoi käydä jo kaikkien hermoille.
Eräänä päivänä Avilla tuli tavallista myöhemmin koulusta, illansuussa
vasta. Oli sateinen ja tuulinen sää, joten kissat eivät halunneet ulos. Onneli
nukkui vakiopaikallaan nojatuolissa, mutta Reetta oli levoton. Kerta toisensa jälkeen se pyysi ulos,
kävi terassilla ja halusi takaisin sisään. Lapset silittelivät, pyysivät
viereensä ja Reetta ottikin silitykset vastaan, mutta ei rauhoittunut. Kun tätä
jatkui ja jatkui, se alkoi käydä jo kaikkien hermoille, vaikka tiesimmekin,
että Reetalla oli syynsä.
Kun sitten Avilla lopulta tuli ovesta, Reetta kävi
tervehtimässä hänet. Pyöri hetken Avillan jaloissa ja asettui sitten
nojatuoliin rauhallisesti nukkumaan. Rauha oli jälleen palannut taloon.
Reetta, Avillan ikioma kissa ♥
Tämän jutun kirjoitin Cherin (blogista Autuas olo) aihevinkin
innoittamana. Arvontaan osallistuessaan hän kirjoitti: ”Karvaisten
puutarha-apulaisten edesottamukset maustavat minusta mukavasti jokaista blogia.”
Kiitos, Cheri, aihevinkistä! Eläimistä on aina hauska kirjoittaa.
Ihana Reetta, Avillan kissa!
VastaaPoistaMinulla oli Avillan ikäisenä ihan vastaava kissa, joka odotti minua koulusta joka päivä ja pyöri jaloissani ja sylissäni juuri noin. <3
Marraskuun lempeitä tuulia sinne teille!
Ihana, että sinullakin on ollut tuollainen oma suloinen kaveri ♥ Olemme onnellisia, että Avilla valitsi omaksi kissakseen juuri Reetan, joka on luonteeltaan sylikissa :) Siinä vaiheessa emme vielä tienneet niiden luonteista.
PoistaKiitos samoin oikein mukavaa marraskuuta sinnekin!
Ihana Reetta ja Avillan :) Kisulla oli kova hätä, kun aikataulu oli myöhässä. Kyllä ne ovat viisaita eläimiä.
VastaaPoistaNiinpä. Joskus Avillalle tulee aamulla kiire kouluun, kun Reetta vain haluaisi huomiota Avillalta :)
PoistaOn ne karvakaverit aika ihania :)
VastaaPoistaNii-in. Niissä riittää ihailemista joka päivä :)
PoistaIhanaa, yksi parhaita asioita lapsuudessa on lemmikit ja juuri tuollaiset Reetan kaltaiset kissat. Meillä on nuorimmalla oma kissa joka ei nuku muualla kuin pojan sängyssä tai kainalossa, puhummekin että Jalo on kuopuksen oma terapiakissa joka tajuaa milloin toinen tarvitsee hiljaista kuuntelijaa.
VastaaPoistaJa pakko kommentoida, että onpa tyttärellä kaunis nimi!
♥ Ihana Jalo, jolla on myös tärkeä tehtävä! Olemme niin onnellisia kun allergiat vihdoin väistyivät ja pystyimme toteuttamaan lasten eläinhaaveet. Eläimet tosiaan ovat yksi parhaista asioista lapsuudessa.
PoistaKiitos, Katja!
ihania.me kun aikanaan muutettiin naapuritaloon 200 metriä.kissa siirsi vain reviiriään saman verran.toisen talon ympäriltä toisen ympärille.vanha talo jäi siis reviirin reunalle.
VastaaPoistaOlipa kaikkien kannalta ihana, että muutitte niin lähelle. Ei tarvinnut kissankaan kovin paljon ihmetellä :)
PoistaIhanaa ystävyyttä. Jos on kaunis nimi tyttärelläsi, niin on kaunis myös tyttö itse.
VastaaPoistaJuuri eilen puhuimme siitä, miten onnellisia kissat ovat, kun aina saavat niin paljon huomiota kuin haluavat. Jos yksi ei ehdi huomioida, niin aina voi käpertyä toisen kainaloon.
PoistaKiitos kauniista sanoistasi!
Lapsillekin karvakaverit on todella tärkeitä. Meilläkin kun aikuistuneet lapset tulevat kotiin, niin kyllä lapsuuden karvaystävät tervehditään perusteellisimmin :D Ja ikävä näyttää aina olleen molemminpuoleista :D
VastaaPoistaAivan varmasti niin. Äitiä ei meillä enää koulusta tullessa halata (paitsi nuorin onneksi vielä), mutta kissat kyllä :D
PoistaKauniit kuvat Avillasta! Minäkin olisin halunnut pienenä kissan... Nyt viettelen kissanpäiviä ilman kissoja ja koiria ;) Ja puutarhatta:))) Joskus on ikävä pihaa, muttei sitä työtä.
VastaaPoistaKiitos, Leena! Kissasta on haaveillut varmasti moni pikku tyttö ja poika – ja isompikin. Kauniita kissanpäiviä sinulle ♥ Puutarhahan voi olla vaikka yksi lilja maljakossa tai pionikimppu, jos satut käymään meillä niiden kukinnan aikaan :)
PoistaIhanat ystävykset :)
VastaaPoistaKiitos, Navettapiika!
PoistaSöpöset!
VastaaPoistaKiitos, Nettimartta!
PoistaKiva postaus kiitos sinulle.
VastaaPoistaKiitos itsellesi, Nila!
PoistaIhanat kissat ja onnellinen tytär!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste, mikäli haluat sen vastaanottaa.
https://kottikarrynkaantopiiri.blogi.net/blog/35/viisi-puutarhamuistoa-kesalta-2018/
Kiitos, Päivi, mukavasta kommentistasi ja haasteesta! Minä tykkään haasteista ja mielelläni tuohonkin vastaan :)
PoistaSuloisia kuvia kaunokaisista. Se on muuten jännä, miten eläimet kiintyvät saman tien johonkin ihmiseen. Koiramme tuli meille vuoden vanhana ja suhtautui aluksi varautuneesti kaikkiin uusiin ihmisiin, paitsi veljeeni, jonka luokse meni saman tien häntä heiluen. Siitäkin huolimatta, että veljelläni oli mustat moottoripyörävarusteet päällä, kypärä kainalossa ja iso laukku toisessa kädessä. Minun mummostani taas ei ole yksikään vanhempieni koirista tai meidän Karo koskaan välittänyt. Eivät pelkää, mutta muistavat aina haukkua mennen tullen eivätkä mene syliin, vaikka muuten ovat oikeita sylinvaltaajia. Sen kun tietäisi, mitä lemmikkien päässä kulloinkin liikkuu :) Iloista alkuviikkoa!
VastaaPoistaKiitos, Minna! Mukava kuulla tarinasi lemmikeistä. Olisi tosiaan hauska tietää mitä lemmikit mietiskelevät. Mietin sitä usein kun katselen niiden touhuja. Usein Rose saa jonkin idean ja toteuttaa sen sitkeästi loppuun asti. Esim. se lähtee olohuoneesta toimistoa kohti hakeakseen juuri tietyn lelun ja ellei saa sitä itse, vinkuu niin kauan kunnes joku tulee auttamaan. Ja korin päällimmäinen lelu ei välttämättä ole se mitä on lähdetty hakemaan. :)
PoistaKiitos samoin sinulle mukavaa alkanutta viikkoa!
Kyllä olen samaa mieltä, että kissa ei kiinny vain paikkaan vaan myös ihmisiin. Meidän vanharouvakissa tuli meille talokauppojen myötä, vanha omistaja halusi, että kissa saa pitää tutut ympäristönsä ja kissa jäi meille.
VastaaPoistaMeni useampi vuosi välissä, kun tuo entinen omistaja sitten piipahti meillä kylässä. Jessi-kissa oli juuri pinkaisemassa samasta ovenraosta ulos entisen omistajan astuessa sisään ja tutun äänen kuullessaan pysähtyi kuin seinään. Ja sitten sitä kieputtiin entisen omistajan jaloissa kuin pitkän ajan jälkeen kuulumisia vaihtaen. Kyllä kissakin muistaa. :)
Oi, miten liikuttavan ihana tarina vanhasta kissarouvasta ♥ Ihan liian usein eläinten tunteita aliarvioidaan. Nähtyään tuollaisen tapauksen, kukaan tuskin kehtaa väittää kissojen kiintyvän vain paikkaan. Kerrassaan mahtava tarina :) Kiitos siitä!
PoistaYstävyys <3 Eläinten osoittamassa ystävyydessä ja kiintymyksessä on vielä jotain hyvin erityistä. Se on aina aitoa ja välitöntä. Teeskentelemätöntä. Kaunista. Rakkaita ovat, karvaiset ystävämme. Ja osaavat myös omalla tavallaan rakastaa takaisin <3
VastaaPoistaKiitos, Heidi, ihanasta kommentistasi! Juuri noin. Ja vielä se, että ne osoittavat kiintymystään joka päivä. Niillä ei ole huonoja päiviä, jolloin ystävyyden osoittaminen olisi vaikeampaa (siis, jos ovat terveinä). Häntä heiluu tai väpättää yhtä iloisesti joka päivä :)
PoistaEläinkaverit ovat ihania ja lapsille tärkeitä "tunteiden ilmaisukanavia".
VastaaPoistaNiin. Olen onnellinen, ettei meillä enää ole allergioita, jotka estäisivät lemmikkien pidon.
Poista