lauantai 3. marraskuuta 2018

PUUTARHATTA

Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan. Niinhän se menee kasvukaudella, useimmiten. Puutarhaksi, puutarhoineen… Entäpä sitten kun tullaan abessiivimuotoon: puutarhatta? Sitäkin olen joskus miettinyt. Jos tulee sellainen aika, että pitäisi olla ilman puutarhaa. Ettei ole mahdollisuutta puuhailla puutarhassa. Menee selkä tai voimat tai joku muu.

Entäpä sitten kun tullaan
abessiivimuotoon: puutarhatta?

Piparminttu heitti minulle tähän liittyvän kysymyksen osallistuessaan arvontaan blogissani. Kysymys kuului: ”Miltä tuntuisi tai mitä tekisit, jos joutuisit jostain syystä luopumaan puutarhastasi ja puutarhuroinnista?”

Asia tuli lähelle kesällä kun huomasin, että lihasvoimani olivat heikentyneet. Nyt onneksi tiedän sen liittyvän Hashimoton tautiin ja tilanne on menossa parempaan päin. Ehdin kuitenkin jo miettiä, mitä tekisin, jos voimani heikkenisivät vuosi vuodelta.

Pioni 'Angel Cheeks'

Istuttaisin pioneita. Istuttaisin pioneita niin paljon kuin ikinä. Ne pärjäävät vuosikausia ilman hoitoa ja kukkivat kauniisti. Loput alueet täyttäisin muilla helppohoitoisilla kasveilla.

Jonakin päivänä huomaan ehkä olevani oikeasti vanha.

Oikeastaan otin jo askeleen siihen suuntaan, vaikka nyt en olekaan huolissani lihasvoiman heikkenemisestä. Tosiasiassa kuitenkin vanhenen joka päivä. Jonakin päivänä huomaan ehkä olevani oikeasti vanha. Silloin olen onnellinen, että puutarhani on helppohoitoinen. Voi olla, että näkökin heikkenee sopivasti niin, ettei enää huomaa kaikkia rikkoja.

Suunnittelin uuden pioniryhmän tai tarkalleen ottaen yhden ison ja kaksi pienempää ryhmää. Osittain sen jo toteutinkin. Laadin – blogini lukijoiden ihanalla avulla –  luettelon oikeasti helpoista kasveista ja lisäsin niiden osuutta puutarhassamme.

Pionit 'Jan van Leeuwen' ja 'Sarah Bernhardt' sekä päivänliljat selviävät pitkät ajat ilman hoitoa.

Voisin kuvitella, että jos joutuisin ihan kokonaan luopumaan puutarhasta ja puutarhapuuhista, suuntaisin huomioni entistä enemmän kirjoittamiseen ja kuviin – jos ne olisivat mahdollisia.

Haluan kohdata väistämättömät ikävätkin asiat suoraan ja puhua niistä.

Olen luonteeltani sellainen, että haluan kohdata väistämättömät ikävätkin asiat suoraan ja puhua niistä. Siksi näitäkin asioita on joskus hyvä miettiä. Lähestyn asioita käytännönläheisesti ja mietin konkreettisia ratkaisuja. Sitten jatkan taas toiveikkaana ja luottavaisena. Luottaen siihen, että asiat menevät niin kuin niiden pitää mennä ja niin on hyvä.

Kiitos, Piparminttu, ajatuksia herättäneestä kysymyksestä!

18 kommenttia:

  1. Niin, jos joskus ei olisi pihaa hoidettavana, tilalla olisi jotain muuta. Miten se olikaan sanonta niistä suljetuista ja uusista aukeavista ovista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Itsekin luotan siihen, että jos joku ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu - tai ainakin ikkuna.

      Poista
  2. Minä olen puolestaan panostanut puuvartisiin. Monet niistäkin kukkivat komeasti, eivätkä ne tarvitse juuri yhtään hoitoa. No mun ruusut kyllä työllistävät, mutta nyt olen istuttanut vaivattomia pensasruusuja. Pioneitakin kyllä löytyy ihan mukavasti, mutta puutarhani on kyllä muuten turhankin työläs. Joka vuosi koitan helpottaa työmäärää, sillä minä kärsin ajan puutteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuvartisiin on järkevää panostaa joka tapauksessa. Ovat ne niin helppoja ja näyttäviä. Iso puutarha ja rajallinen määrä aikaa ei ole helpoin mahdollinen yhtälö. Pensasruusuja minulle onkin tullut tasaiseen tahtiin ja lisää on suunnitteilla.

      Poista
  3. Oon ollu yhyren kesän iliman puutarhaa. Silloon puutarha oli purkiis.
    Tulevaasuures tuloo kuitenki eneneväs määrin jotaki remppoja ja on varmasti pakko palata perusvarmoohi kasviihi, jokka päriää iliman ylimääräästä hyysäämistä. Pahimmas tapaukses isäntä hoitaas etukuarmaajalla tasauksen. Silloon olis varmasti asiat jo nii huanosti, ettei puutarha kiinnostaasisi enää pätkääkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarha purkissa on yksi vaihtoehto, parempi kuin ei puutarhaa ollenkaan.

      Hui! Toivottavasti asiat ei koskaan niin hurjalle mallille mene. Joo, sitä minäkin olen ajatellut, ettei tässä ikisesti nuoria olla, joten hyvä, jos ainakin suurin osa puutarhasta on helppohoitoista.

      Poista
  4. Hyvä kysymys, mitä sitä olisi puutarhatta. Luulen että siinä kohtaa kun kunto ei riitä haluan kerrostaloon. Toivottavasti on vielä vuosia jäljellä puutarhan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, mutta minusta ei taitaisi olla kerrostaloon. Sitähän sitä toivoo, että olisi vielä paljon vuosia puutarhan parissa - vaikka köppäisenäkin, mutta kuitenkin.

      Poista
  5. Tuo kysymys ja sana puutarhatta tulevat iän myötä yhä useammin mieleen. Pionit ovat hyvä vaihtoehto silloin, kun voimat puutarhapuuhissa vähenevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän on tosiasia, että kaikki me vanhenemme. Harvoin voimat iän myötä lisääntyvät :) Se on jännä, että pionit ovat niin kauniita, mutta niin helppoja.

      Poista
  6. Kaikki riippuu asenteesta ja tilanteesta, kuten sinun vastauksesi kertoo. Olen elänyt monia vuosia ilman omaa puutarhaa, eikä elämä silti ollut tyhjää. Kasvien kauneutta voi aina ihailla jssakin ja kuten sanot, löytää muita elämän alueita. Nyt näinä aikoina saamme kuitenkin elää puutarhan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, elämä olisi erilaista, mutta varmasti rikasta ilman puutarhaakin. Ehkä en jäisi puutarhan puuttumista suremaan, vaan suuntaisin ajatukset muualle. Kipeätä ottaisi, aivan varmasti, mutta eipä loputon murehtiminen ainakaan helpottaisi.

      Nyt tosiaan saadaan olla kiitollisia ja katsoa valoisasti tulevaisuuteen.

      Poista
  7. Hyvä on välillä pohtia elämän haasteita, eihän tässä enää nuorruta. Toisaalta uskon siihen, että puutarha myös pitää peruskuntoa ja lihaskuntoa yllä. Ja kukin voimiensa mukaan - monta kaunista ratkaisua saa suunniteltua helppohoitoisempaan malliin oikeilla kasvivalinnoilla (kuten kirjoitit). Eikä pidä unohtaa puutarhan vaikutusta mieleen, kunhan muistaa asennoitua oikein päin: näkee kauneuden, eikä vain rikkoja tai tekemättömiä töitä.
    Kiitos taas hyvästä näkökulmasta mukavalla tavalla pohdittuna! T. Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaikki on juuri kuten itsekin ajattelen. Puutarhan vaikutus mieleen on niin suuri, että saa olla pää kainalossa ennen kuin malttaa olla sieltä pois. Voisin kuvitella köpötteleväni vielä rollaattorillakin puutarhassa nyppimässä jotain :)

      Kiitos itsellesi, Päivi, hyvästä kommentistasi!

      Poista
  8. Tuo on muuten ajatus, jota en ole vielä pohtinut. Tosin tässä tuli mieleen, että tuskin etukäteen muutenkaan suunnittelisin puutarhaa sellaiseksi, että pärjäisin sen kanssa missä kunnossa tahansa. Muuttaisin varmaan sitä pikkuhiljaa tarpeen mukaa kevyemmäksi hoitaa. Tai jos yhtäkkiä tapahtuisi jotain kamalaa, pakottaisin isännän ohjeideni mukaisiin muutostöihin :D Sitähän varmaan toivoo meistä ihan jokainen, että saisi nauttia mahdollisimman monipuolisesti puutarhailusta ihan sinne loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet vielä niin nuori, ettei tuollaiset käy mielessä. Hyvä onkin elää tätä päivää ja toteuttaa puutarhaunelmiaan. Minä tavoittelen helppohoitoisuutta ihan senkin takia, kun aika ei riitä kaikkeen. Eipä siitä haittaa ole vanhana ja vaivaisenakaan :)

      Toivottavasti saadaan nauttia puutarhoistamme vielä pitkään. Olisi ihanaa saada vielä vanhanakin köpötellä miehen kanssa pitkin puutarhaa - tai edes katsella kun nuoremmat touhuavat.

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus ja kauniit kuvat.

    VastaaPoista