VAAPUKAT MIELESSÄ

Monta vuotta minulla oli vadelmaongelma. Haaveilin herkullisista marjoista, mutta en keksinyt paikkaa noille piikikkäille puskille. Olin jo luopumassa toivosta. Toivoin vain, että jonakin aamuna heräsin mielessäni kirkas ajatus siitä mihin tuon vadelmarivin istuttaisin.

Sitten eräänä iltana

kun olin jo sängyssä,

se tapahtui.

Sitten eräänä iltana kun olin jo sängyssä, se tapahtui. Keksin, että voisin istuttaa vadelmat Potageriin. Siellä minulla kasvaa puoli riviä parsoja. Rivin toinen pää on tyhjä, sillä en ole vielä saanut hankituksi loppuja parsan taimia. Voisin istuttaa vadelmat parsarivin jatkeeksi. Siinä ne olisivat sopivasti käden ulottuvilla.

En meinannut saada unta, kun niin innostuin. Olisi pitänyt heti päästä mittailemaan, kuinka monta vadelman tainta riviin mahtuisi. Valitsemaan parasta lajiketta. Suunnittelemaan niiden istuttamista ja kattamista.

Paikka on aurinkoinen ja ilmava ja voin istuttaa taimet kohopenkkiin niin kuin parsatkin. Vesi ei jää juurille seisomaan. Savimaata voin keventää hiekalla ja mullalla. Silloin se on varmasti runsasravinteinen, mutta läpäisevä. Kalkkia tarvitaan myös. Onneksi maa on ollut pitkään katteen alla, niin se on rikkaruohoista puhdas.

Ajattelin hankkia astiataimet. Ne voi istuttaa milloin vain. Istutusleikkausta ei tarvitse tehdä. Vadelmat leikataan seuraavana keväänä. Istutusalue on hyvä kattaa vaikkapa kankaalla ja laittaa hake päälle. Kastelusta täytyy tietysti muistaa huolehtia, jotta kasvit pääsevät juurtumaan kunnolla. Jatkossakin vadelma hyötyy raakilevaiheessa kastelusta kuivina kausina. Kastelu parantaa satoa.

Lajikkeeksi ajattelin 'Maurin Makeaa' tai 'Takalan Herkkua'.

Ne molemmat ovat matalia pensasvadelmia eikä niitä siksi tarvitse tukea.

Lajikkeeksi ajattelin 'Maurin Makeaa' tai 'Takalan Herkkua'. Ne molemmat ovat matalia pensasvadelmia eikä niitä siksi tarvitse tukea. Hyvä juttu! Siinä tapauksessa vadelmapensaille voi hyvinkin löytyä lisää paikkoja. Kunhan nyt pääsen alkuun.

'Maurin Makea' on FinE-kasvi. Se on kestävä ja terve ja yhtä satoisa kuin muutkin. Marjat ovat hyvin makeita. Sen etuna on, ettei sitä tarvitse juuri tukea. Kun versot ovat 50–70 cm korkeita, latva katkaistaan. Silloin se haarautuu ja pensas pysyy matalana.



Takalan Herkku' on melko uusi lajike ja muistuttaa 'Maurin Makeaa'. Nämä molemmat pensasvadelmat istutetaan 30 cm välein ja pari senttiä aiempaa syvempään.

Tarjolla olisi myös keltaisia ja sinisiä vadelmia, mutta aloitan nyt näillä punaisilla. Keltaiset ovat maultaan miedompia kuin punaiset. Sinisiä puolestaan sanotaan hapokkaammiksi. Aika monet niistä ovat myös punaisia arempia. Suomessa hyvin talvehtivat mustavadelmat eli karhunvatut 'Siperialainen karhunvadelma' ja 'Sonja' ovat makeita, mutta kovin piikikkäitä. Punaiset vievät siis voiton.






Vadelmat leikataan joka vuosi, jotta ne tuottavat satoa. Marjat kehittyvät vähintään kaksi vuotta vanhoihin versoihin. Versot tuottavat marjoja vain yhden kerran. Satoa tuottaneet versot leikataan maata myöten seuraavana keväänä ennen lehtisilmujen puhkeamista. Ne voi leikata myös syksyllä, mutta on hyvä antaa marjoneiden versojen kuihtua rauhassa, jolloin niiden ravinteet palautuvat kasvin käyttöön. Se parantaa talvehtimistakin.

Leikkaamaton vadelmapuska

on aikamoinen pöheikkö.

Suositellaan myös, että vanhojen versioiden lisäksi poistetaan rivin ulkopuolelle levinneet ja kaatuneet versot sekä osa nuorista versoista. Tämä on helppo ymmärtää, sillä leikkaamaton vadelmapuska on aikamoinen pöheikkö. Versot tarvitsevat tilaa kasvaa, valoa ja ilmavuutta.

Aion lannoittaa vadelmiani kompostilla tai muulla luonnonmukaisella lannoitteella. Syyslannoitus ei ole välttämätön, mutta ei siitä haittaakaan ole. Tuhka sopii vadelmalle hyvin.






Koska minulla ei vadelmia vielä ole, käytin Pixabayn kuvia.


Tämän jutun kirjoittamiseen minut innosti manna, joka kysyi viime syksyn arvontaan osallistuessaan näin: ”Olisiko vadelmapensas parempi leikata syksyllä vai keväällä?”

Kiitos, manna, hyvästä kysymyksestä! Olet varmasti jo ehtinyt leikkaamaan vadelmapensaasi jompanakumpana ajankohtana. Ehdotonta vastaustahan tuohon kysymykseen ei ole, mutta itse kallistun kevätleikkauksen puolelle. Tai kukapa tietää, vaikka leikkaisin osan versoista syksyllä ja viimeistelisin homman keväällä jänisten jälkeen.

Tässä vain aprikoin, kuinka helppoa marjoneiden versojen tunnistaminen keväällä on. Jossakin mainittiin, että ne tunnistaa helposti vaaleasta väristä. Joissakin kuvissa vanhat kannat näyttivät olevan paikoillaan. Joka tapauksessa vanhat versot vaikuttavat kuivilta ja ränsistyneiltä. Nuorimmat versot ovat ruskean kiiltäviä. Vanhat versot suositellaan poltettaviksi, jotta mahdolliset taudit eivät leviä.

Tuskin maltan odottaa pääseväni istutuspuuhiin.