PUUTARHAINNOSTUKSENI SIEMEN

Puutarhaharrastukseni on ollut kuin pionin matka siemenestä kukkivaksi kasviksi.

Rakas isäni

Siemenen kylvi nyt jo 81-vuotias isäni. Hän oli innokas puutarhaharrastaja, uuttera ja rohkea kokeilija. Kasvoin kasvuturpeen, taimipottien ja kasvihuoneen kiehtovassa tuoksussa. Opin koulimaan, nyppimään varkaita, harventamaan taimia ja nostamaan perunoita. Opin tuntemaan sinitähtöset, lobeliat, pelargonit, petuniat, ahkeraliisat, orvokit, begoniat, tulilatvat ja samettiruusut. Sain hämmästellä leijonankitoja, revonhäntiä, salkoruusuja ja kalebasseja. Oli elämys poimia kurkkuja, avomaankurkkuja, tomaatteja, paprikoita ja kyssäkaaleja. Ne maistuivat huikean hyville. Olinkohan koskaan saanut jotakin niin herkullista kuin isän kasvattama maissi?

Rakas äitini

Naapurin sokerijuurikaspellolle en päässyt harventamaan. Olin siihen liian pieni, mutta isän puutarhalla sain tehdä vaikka mitä. Pääsin mukaan puutarhamessuille. Sain ajaa puutarhajyrsintä ja tehdä jouluasetelmia.

Puutarhamessuilla oli kaikkea uutta ja jännittävää.

Haaveilin Florida-lasikasvihuoneesta. Sitten aikuisena ostan sellaisen...

Sain seurata isäni oppilaiden auringonkukan ja keräkaalin kasvatuskilpailuja. Isäni oli kansalaiskoulun johtaja ja asuimme koululla. Alle kouluikäisenä olin kansalaiskoulun oppitunneilla kuin kotonani. Isä innosti oppilaitaan puutarhan ihmeelliseen maailmaan.

Tipun kehitys munasta kanaksi lienee oppitunnin aiheena.

Minusta näytti siltä, että isä osasi kaiken. Kaalikärpäset eivät syöneet hänen keräkaalejaan eivätkä toukat nakertaneet hänen kukkakaalejaan. Sellainen kuva minulla oli, mutta ehkä se ei ollut aivan totta. Kasvihuoneen lämmityksessä oli kova työ ja isäni joutui monta kertaa yössä käymään kasvihuoneella, etteivät koulitut taimet paleltuisi kevätöinä. Sitä minä en tiennyt. Minä olin silloin nukkumassa.

Isän ensimmäinen kasvihuone

Kylvöstä kasteli Eveliina-mummoni, isäni äiti. Hän kertoi mielenkiintoisia tarinoita iiriksestä ja Ihumalaköynnöksestä. Hän hämmästytti minut kertomalla miten saintpaulian pehmeästä, karvaisesta lehdestä, yhdestä ainoasta, saadaan uusi kasvi. Hän opetti tuntemaan soilikit ja posliinikukat. Ei ihme, että viihdyin isovanhempieni luona kotini naapurissa.

Sitten oli kylmäkäsittelyn aika. Opiskelijana mielenkiintoni suuntautui muihin asioihin kuin kasveihin. Ostin sentään vähillä rahoillani pelargoneja parvekkeelle. Sisälle ostin muutamia viherkasveja ja perehdyin vesiviljelyyn. Kesäisin sormeni kaipasivat multaa ja kasvatin jotakin pientä aina siellä missä voin.

Sitten tulivat ne täyteläiset vuodet, jolloin elämäni täyttyi lasten äänistä, lastenrattaista, kuravaatteista, pyykistä, allergiaruuista, neuvoloista ja työstä omassa yrityksessä. Syli oli varattu vatsakipuiselle vauvalle sekä pienille ja isommille rakkaille. Työstä ja vaivasta huolimatta ne olivat hyvin onnellisia vuosia. Puutarha ei juuri käynyt mielessäkään.

Lapsia hoitaessani katselin usein ikkunasta mieheni aikoinaan istuttamaa rungollista aroniaa. Tuosta kauniista puusta tuli minulle hyvin tärkeä. Oli meillä myös päivänliljoja ja vuorenkilpiä sekä nurmikko, mutta ei minulla ollut aikaa niiden hoitamiseen.

Ensimmäiset puutarhaharrastuksen hennot sirkkalehdet puhkesivat Seinäjoen kodissamme kun koiramme, Olivia ja Natalia, kuolivat. Perustin niiden haudalle, läheiselle lemmikkieläinten hautausmaalle, pienen puutarhan. Istutin maksaruohoja, neilikoita sekä punaisia tulppaaneja ja tein surutyötäni. Olen onnellinen, että minulla edelleen kasvaa jakopaloja noista kasveista.

Isäni kylvämä puutarhainnostuksen siemen varttui taimeksi. Kun rakennutimme ensimmäisen yhteisen talomme Vesilahdelle, perustin sinne puutarhan. Olin kasvanut puutarhurin tyttärenä, mutta silloin oivalsin, miten vähän puutarhanhoidosta lopulta tiesin. Olin täydellinen tumpelo. Olin kuitenkin innokas oppimaan ja nyt lasten ollessa jo vähän omatoimisempia, minulla oli mahdollisuus yrittää, erehtyä ja onnistua.

Poukantien puutarhassa

Juuret kasvoivat yhä syvemmälle muhevaan maahan ja taimi puhkesi vihdoin kukkaan Katajakujan puutarhassa. Rakennutimme tänne toisen yhteisen talomme ja aloin innolla perustaa uutta puutarhaa. Onneksi olin oppinut perusasiat eikä minun tarvinnut tehdä samoja virheitä uudestaan. Oppimista riittää jatkuvasti, se pitää kipinää yllä.

Sydämelliset onnittelut omalle rakkaalle isälleni,

lasteni isälle ja puolisolleni

sekä kaikille isille

tänään isäinpäivänä!

Tämän jutun innoittajana oli Valkoista salviaa -blogin Heidi. Osallistuessaan blogissani pidettyyn arvontaan hän kysyi: ”Miksi juuri puutarhaharrastus? Mikä siinä sinua viehättää ja vetää puoleensa? Miten sait siihen kipinän?” Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaan jutussa, jonka otsikko on Puutarhahulluus harrastuksena.

Tästä samasta aiheesta olen kirjoittanut aiemmin jutuissa Tarttuuko tämä? ja Mietin syntyjä syviä. Voit lukea ne klikkaamalla värillistä otsikkoa.