ENSIMMÄISET JA VIIMEISET

Kun valitsen jouluruusua joulun ajan tunnelman luojaksi, sydämessä läikähtää jotakin aivan erityistä. En nyt olekaan valitsemassa mitä tahansa kukkaa, vaan perennaa keskellä talvea. Valitsen sellaisen, jossa on pulleat nuput ja muutama jo auennut kukka. Pulleat nuput jaksavat aueta.

Vaalin jouluruusua erityisellä lämmöllä - tai siis viileydellä. Joulun mentyä etsin sille talon viileimmän ja valoisimman paikan varaston ikkunan edestä. Kun kukinta on ohi, mullasta alkavat työntyä uudet vihreät versot. Tulee jo kevätolo. Ei mene enää kauan kun saan istuttaa sen puutarhaan. 

Jouluruusun nuput alkavat pullistua puutarhassa jo huhtikuun alussa. Tämä kuva on otettu huhtikuun 15. päivänä.

Minun ei tarvitse odottaa kuin suurin piirtein 90 päivää kun huomaan Eteläpihalla jotakin, joka saa minut haukkomaan henkeä. Pudonneiden, ruskeiden lehtien seasta pilkistää aivan kuin värikkäitä siveltimiä. Onko totta, että kevättähdet nousevat jo? Kyllä. Ja tuolta pilkistää virvaliljoja. On maaliskuun loppu. 

Sinisiä siveltimiä? Vai sittenkin kevättähtiä?

Virvaliljan nuput pilkistävät jo maaliskuun lopussa. Nämä virvaliljat on kuvattu huhtikuun 12. päivänä.

Näin hehkeänä kevättähti 'Luciliae Blue' kukkii huhtikuun loppupuolella.

Muutama auringon pilkahdus vielä ja krookukset ovat taas täällä! Krookukset nousevat ujoina, mutta niin kauniina. Päivän paisteessa ne aukaisevat kukkansa niin suuriksi, että keltaiset heteet loistavat kuin pikkiriikkiset auringot. 

Lunta tupsahtaa krookusten ylle. Laihoina ne värjöttelevät lumen keskellä, mutta eipä aikaakaan kun ne taas ilakoivat - kevään airuet.

Krookukset parhaimmillaan huhtikuun loppupuolella.

Kevään ja kesän aikana sydän sykähtää vielä monta kertaa ihastuksesta. Mutta. Heinäkuun kaartuessa loppupuolelle maatiaissyysleimu aukaisee kauniit, tuoksuvat kukkansa. Mielessä häivähtää: joko nyt on syksy? Menikö kesä näin pian? Ehei. Ei mennyt. On vain täyteläisen puutarhan aika.

Kun koulut alkavat, tulee oikea syksy. Kuluu vielä tovi ennen kuin ruska ottaa koko puutarhan syleilyynsä. Kyllä meidän nyt kelpaa!

Ilmat viilenevät. Yöksi on jo ennustettu pakkasta. Ehtivätkö syysmaksaruohot kukkaan näin kylmän kesän jälkeen? Ei huolta, ne ehtivät kyllä. 

Syysmaksaruoho

Syysmaksaruohot lainehtivat marjapuuronpunaisina, vaikka on ollut jo muutamia pakkasaamuja. Ne eivät toki ole ainoita. Kiiltoleimut kukkivat valtoimenaan. Aivan kuin eivät olisi tietävinäänkään pakkasaamuista. Koreakärsämöt ovat täydessä vauhdissa ja kaukasiantörmäkukka ojentelee kaulaansa hehkeänä. Ne ansaitsevat lämpimät kiitokset: ovat kukkineet jo ties mistä  asti, heinäkuusta ainakin.

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta Alba'

Niin ansaitsee kiitokset myös ruusu 'New Dawn'. Nyt se näyttää jo vähän kylmää kärsineeltä, mutta voi hyvin olla, että se aukaisee vielä nuppujansa, jos vähänkään lämpimiä päiviä riittää.

Ruusu 'New Dawn'

Sataa ensilumi. Hämmästyttävää, että lunta tulee paksu kerros yhdellä kertaa ja se pysyy ehkä viikon, kaksikin. Lumi on painavaa. Se on niin painavaa, että vanhan katajan iso oksa rysähtää poikki. Mutta syysmaksaruoho seisoo pystypäin lumen alla juhla-asussaan.

Muistan vanhan värssyn: "Ruusun sulle antaisin, mut mistä mä sen saan, kun halla vei jo kukkaset ja lumi peitti maan." Niin. En voi antaa sinulle ruusua, mutta tulepa katsomaan. Näytän sinulle jotakin. Katso, tuolla lehtien suojissa. Siellä jouluruusun nuput odottavat jo.

Tämän jutun kirjoitin Mama's Garden -blogin Minnan innoittamana. Hänen kysymyksensä kuului: "Puutarhasi aikaisimmat ja myöhäisimmät kukkijat?" Kiitos, Minna, ihanan innostavasta kysymyksestä!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu ensi kerralla mieheni, Joukon, esittämän kysymyksen parissa. Hän kysyi miten olen hurahtanut puutarhaharrastukseen.