IHANAA ISÄINPÄIVÄÄ!

Minun piti odottaa puolisoani ja tulevaa lasteni isää aika kauan. Hyvää kannatti odottaa.

Siihen aikaan minulla oli monta lemmikkieläintä – koiria, kissoja, vuohia ja hevonen. Eläimet sitoivat eikä niiden luota helposti lähdetty. Ystäväni olivat huolissaan ja sanoivat, etten koskaan löydä miestä kun olen niin paljon vain kotona.

Onneksi satuin olemaan kotona juuri silloin kun Jouko tuli. Siitä on nyt aikaa pian yhdeksäntoista vuotta.

Olen valinnut tähän juttuun kuvia kukista, joita olen istuttanut erityisesti Joukoa varten. Hän pitää  syvänpunaisista kukista.

Hyvää miestä ei noin vain oteta, se annetaan. Ihan lahjaksi. Tuosta lahjasta olen niin kiitollinen, etteivät sanat riitä sitä kertomaan.

Olemme kuin oranssi ja indigo. Miten kaksi näin erilaista ihmistä voikaan sopia niin hyvin yhteen! Eräänä kesäpäivänä tulin kaupungilta ja ensimmäisenä mielessäni oli päästä vessaan, saada tavarat autosta, syödä kun en ollut koko päivänä syönyt juuri mitään, ehkä vähän huokaistakin. Sitten voisin alkaa miettiä jotain muuta. Mutta mieheni on toisenlainen. Hän oli minua auton ovella vastassa ja ennen kuin ehdin saada jalkaani maahan, hän jo pyysi katsomaan betonimyllyn paikkaa. Oli saanut idean ja tehnyt tilaa ja nyt olisi vielä hyvä saada vaimon mielipide asiaan.

Onneksi vastakohdat täydentävät toisiaan. Liian harmoninen puutarha olisikin tylsä. On kuitenkin hyvä, että rakkautemme puutarhasta löytyy runsaasti myös harmonisia värisävyjä. Elämän tärkeimmät arvot, rakkaus lapsiin ja kotiin, suhtautuminen työhön ja vapaa-aikaan sekä monet muut asiat sointuvat keskenään.

Hoidettuna rakkauden puutarha kaunistuu vuosi vuodelta aivan kuin puutarhat talojen ympärillä. Siellä lastenkin on hyvä kasvaa, kukoistaa ja tuoda omia sävyjään yhteiseen maisemaan.

Mieheni hoitaa sitä tekemällä pieniä, suuria palveluksia. Hän tietää, että tulen onnelliseksi kun astianpesukone on tyhjennetty ja aamun astiat laitettu koneeseen ennen kuin ehdin edes herätä.

Hän tietää,  että vääntämällä pionitukia, rakentamalla kanalan ja varaston tai lyömällä lusikoita litteiksi, hän saa minut niin onnelliseksi, etten tiedä miten päin olisin. Hän tietää, että kuuntelemalla oloni helpottuu – eikä tarjoa ratkaisuja. Häneltä löytyy tarpeen tullen turvallisia, helliä, kauniita, kannustavia ja rohkaisevia sanoja. Hän välittää. Hän tietää, että hieronta puutarhapäivän jälkeen on ihan parasta. Hän tietää miten puutarhahöperön vaimon saa onnelliseksi.

Ja minähän olen onnellinen! Kiitos, Jouko!

Onnellista isäinpäivää!

P.S. Omasta isästäni kerroin viime isäinpäivänä otsikolla Onnellista isäinpäivää!