SUNNUNTAIKUVAT

Sunnuntai. Mikä ihana syy pitää lepopäivä! Ei pyykkejä. Ei paljon tiskejäkään. Ei siiivousta. Ei edes puutarhanhoitoa, niin kivaa kuin se onkin.

Ei siis rikkoja. Ei lerpattavia mustia muoveja. Ei aukkopaikkoja.

Niiden sijaan valokuvia. Vain kaikkea ihanaa ja kaunista, sillä kaikki keskeneräisyydet on rajattu kuvista pois. Puutarhapuuhien sijaan kuvia ja sanoja. Ihmisiä. Muutakin kuin puutarhaelämää.

Sellainen on minun sunnuntai.

Tarhakurtturuusu 'Sävel'

Aloitan sunnuntain yleensä valokuvaamalla puutarhassa. Olen kuin orava, joka kerää pähkinöitä talven varalle. Otan kuvan sieltä ja täältä – sieltäkin, mistä ei arkena edes huomaa valokuvata.

Arkipäivisin juoksen kuvaamaan juuri puhjenneet iirikset, pionit ja päivänliljat. Sadepäivän pienenä poutaisena hetkenä kuvaan vasta kukkansa aukaisseet ruusut ja kärhöt. Kun aurinko kurkistaa hetken raskaan pilviverhon takaa, kiirehdin – saan juuri ja juuri napattua kuvan kalvakankeltaisesta lempikullerostani. Lapio ja talikko odottavat. Ehdin harvoin etsiä uusia kuvakulmia, kuvata itsestäänselvältä tuntuvia asioita, joiden ohi tulee kuljettua sen enempää ajattelematta niitä. Sellaisia kuten maahumala, kivellä kasvava jäkälä tai vanha kuusi.

Kivilläkin on elämää. Eivät ne pysy aina samanlaisina.

Sunnuntai on erilainen päivä. Kierrän rauhassa puutarhan jokaisen kolkan. Kuljen jokaisen polun. Kurkistelen kivien takaa, puiden oksien alta. Kumartelen. Linssin läpi näen asioita vähän eri tavalla. Huomaan toki rikkoja ja odottavia hommia, mutta saan myös oivalluksia.

Miltä viime toukokuussa näyttikään? Siitä on jo pitkä aika. 

Usein sunnuntaina paistaa aurinko. On mukava kuvata, tulee kauniita kuvia. Usein ei paista. Sadepäivänäkin voi kuvata. Tai sitten ei tarvitse edes kuvata, voi katsella ja järjestellä kuvia.  Voi miettiä ja suunnitella. Sadekuurojen välissä voi juosta muistilehtiön kanssa pihalle ja piirtää suunnitelman pohjan alulle. Tai sitten voi seistä ikkunan edessä miettimässä olisiko 'Schneewittchen' -ruusu parempi tuon kiven oikealla vai vasemmalla puolella.

Ruusu 'Schneewittchen'

Harmaimmankaan päivän kuvat eivät mene hukkaan. Talvella niistä on paljon apua kun miettii mihin jäikään aukkopaikkoja. Mihin  saisin sopimaan sen ihanan kalpeankeltaisen kirahvinkukan? Sopisikohan silkkiyrtti kaivolle päivänliljojen taakse?

Nyt on aika käydä pähkinäpiilossa puun kolossa. Kuoria muutama, napostella. Ai-jai, miten  herkullisilta ne maistuvatkaan koleana talvipäivänä! Onneksi niitä vielä on jemmassa toisessakin puun kolossa. Ensi kesänä aion kerätä niitä vielä enemmän.


Tämän jutun innoittajana oli 8-vuotiaan Noelin kysymys: "Miks sää otat joka sunnuntai kuvia?" Kiitos ja halaus ihanalle Noelille!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Seuraavaksi on vuorossa Rannanpihassa-blogin Ullan puutarhani suunnittelua koskeva kysymys.