Mietin, että tuo taikinatiinu kuvastaa hyvin minun puutarhaharrastukseni lähtökohtaa. Sen juuri on peräisin jo siltä ajalta kun mummo näytti minulle soilikkeja ikkunalaudalla. Katkaisi minulle saintpaulian lehden, jotta voisin juurruttaa siitä oman kasvini. Esitteli iiristen hauskoja lehtiä puutarhassa. Kertoi köynnöshumalasta terassin pielessä.
En tiedä kuinka vanha mummoni taikinajuuri oli, mutta minun puutarhaharrastukseni juuret ulottuvat varhaiseen lapsuuteen. Tepastelin isän vierellä kun isä jyrsi kasvimaata. Kevät tuoksui turpeelta. Keltaisten turvepaalien päällä oli hauskaa kiipeillä. Ja oli ihanaa kun sai täyttää turveruukut kasvuturpeella ja koulia niihin taimia. Orvokkeja. Samettiruusuja. Begonioita. Sinitähtösiä.
Kesä tuoksui kasvihuoneelta. Tomaatilta. Kurkulta. Muovihuoneessa oli kuuma. Kattoluukut narisivat auetessaan.Opiskelijana hoitelin pelargonioita parvekkeella. Sormet piti saada multaan aina kun siihen vähänkin oli mahdollisuus - paitsi että huonekasvini kasvatin jo tuolloin vesiviljelyssä. Luin Annemarta Borgenin kirjaa Minun yrttini ja värjäsin risoton keltaiseksi kehäkukan terälehdillä.
Mentyäni naimisiin elämä täyttyi perheestä ja työstä omassa yrityksessä. Asuimme Joukon rakentamassa talossa, jonka pihassa oli jo valmiina nurmikko, rungollinen marja-aronia, omenapuu, päivänliljoja, vuorenkilpiä ja mansikkamaa. Ne riittivät minulle. Lapset olivat pieniä ja taikinajuuri sai odotella tiinun reunoilla.
Kun sitten rakennutimme ensimmäisen yhteisen talomme ja pihapiiri oli tasainen ja paljas, aloin laittaa puutarhaa. Taikinatiinuun laitettiin siis haaleaa vettä ja ruisjauhoja. Kun sitten muutimme uuteen taloon, taikina alkoi kohota ja kuplia. Oli unelmien tontti. Kaikki mahdollisuudet avoinna. Intoa ja unelmia. Vähän jo kokemustakin.
Tämän kortin sain nelivuotiaana Lohikoskentien serkuiltani.
Tekemisen ilo, kasvun ihmeen seuraaminen ja kauneuden kaipuu ovat ne jauhot tässä minun puutarhaharrastuksessani. On ihanaa puuhailla ulkona. Tuntea kesätuulen kosketus iholla. Kuulla lintujen liverrys. Saada kasvin juuret multaan. Nähdä työnsä jälki. Kokea kevään vaihtuminen kesäksi. Nauttia raukeasta olosta päivän puutarhapuuhien jälkeen. Vaikuttua kurkien ja joutsenten lähdöstä etelään. Katsella vihreyden muuttumista ruskaksi. Kuulla kohmeisten lehtien rapsahdukset kun ne putoavat puista.
Luovuus, kokeilunhalu ja löytämisen riemu ovat harrastukseni suola.
Kun itse olen tehnyt osani, luonto hoitaa loput. Leipä paistetaan uunissa. Ah, mikä tuoreen ruisleivän tuoksu! Voin kanssa nautittuna maku on taivaallisen ihana!
Tämän jutun innoittajana oli rakas puolisoni Jouko. Hän kysyi: "Mikä on saanut sinut hurahtamaan puutarhaharrastukseen?" Kiitos ja halaus! Oli mukava pohtia syntyjä syviä ja vastata kysymykseesi.
Ensi kerralla vastaan Rannanpihassa-blogin Ullan kysymykseen inhokkikasveista.
Lämpimästi tervetuloa blogini lukijaksi, Rouva Viherrilli! Toivottavasti saat iloa jutuistani ja kuvistani!
Ihana tarina ja niin kivasti kirjoitettu!
VastaaPoistaMeidänkin mummolla oli sininen taikinatiinu ja sieltä juonta juurensa myös rakkaus puutarhaan. Nuorena en ymmärtänyt, miksi kaikki piti tehdä niin vaikeasti, leipoa leipä alusta asti ja kasvattaa kasvit itse puutarhassa. Nyt ihailen mummoani. Ja olen löytänyt oman tapani hoitaa puutarhaa, juuri minulle sopivassa mittakaavassa, kuitenkin mummoni ja vanhempieni esimerkillä.
Kauniita päiviä ja leiväntuoksua!
Riina, kiitos ihanasta palautteesta taas kerran! <3 Se on kuin auringonpaistetta marraskuisena päivänä :) Kiva kuulla sinunkin ajatuksiasi suhteessa mummolaan ja puutarhanhoitoon.
PoistaMinä ihailin kaikkea mitä mummo teki. Mummolassa kaikki oli niin jännittävää ja kivaa. Voi, kunpa muistaisin enemmän mitä kaikkea mummo opetti ja näytti minulle. Suklaat sentään muistan. Niitä oli aina kaapissa odottamassa ja jännitti missä vaiheessa mummo ottaa pussin esiin.
Kiitos samoin, ihanaa marraskuuta sinullekin!
Suloinen tarina! Siitä tulikin mieleeni, että leivinuunin päällä odottaa puinen taikinatiinu. Se on ollut käyttämättä pari vuotta. Vieläköhän siinä olisi pöhinää jäljellä? Taikinaa on kuivuneena reunoihin, mutta säilyyköhän se kuinka pitkään?
VastaaPoistaKiitos mukavasta palautteesta, Tita!
PoistaHienoa, että sinulla on taikinatiinu! On varmasti kaunis ja patinoitunut. Harmi, että taikinajuuri ei taida enää herätä henkiin. Olen kuullut, että pari kertaa vuodessa pitäisi leipoa, jotta juuri säilyisi toimivana :(
Mukavan tarinan kirjotit! Ja sopi kun nenä nuamaan, huomenna on meillä leivänpaisto päivä.
VastaaPoistaLapsena se monen asian siemen kylyvetään, niinkuin puutarha harrastuksenkin, assiit vuan loksahtelloo kohilleen ajankanssa. Mummot on monneen assiiseen esimerkkinä!
Puutarhan hoito on piäosin mukavoo hommoo ja onnistumisen kautta into vuan kasvaa!
Mie sain kansakoulussa kammon sukan neulomiseen, nyt kun oon kahellu muihen bloggaajien hienoja sukkia, on kynnet käyny syyhyymään siihen hommaan.
Kiitos, Ulla, mieltä lämmittävästä palautteesta!
PoistaNiin, kaikella on aikansa. Eivät ne monet puun siemenetkään idä heti seuraavana tai edes sitä seuraavana keväänä. Voi mennä vuosia ja pitää olla oikeat olosuhteet :)
Minä ihailin mummoa - itse asiassa molempia isoäitejäni - joka asiassa ja jotkut asiat ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.
Joo, olen ihan samaa mieltä, että into puutarhanhoitoon tuntuu vain kasvavan. Muutama takapakki ei lannista kun jossain aina onnistuu :)
Ei ihme, että olet sukan neulomista miettinyt. Kyllä niin taidokkaita sukkia blogeissa näkee.
Mummot on mahtavia ja uskon että sieltä monen muunkin, niinkuin sinun ja minun puutarhaharrastus on saanut alkunsa! Ennen elämä oli juurevaa kuin taikinan juuri ja omin käsin alusta loppuun tekeminen oli itsestään selvää. Ihanaa, kun miehesi kysyi asiasta, sait taas niin toden tuntuisen muistelon jaettavaksi meille!
VastaaPoistaKiitos, Sirkku! Mummojen sanoilla ja esimerkillä on aivan hirveän suuri painoarvo. Minä ihailin kaikkea mitä he tekivät. Kunpa itsekin ehkä sitten joskus osaisi olla yhtä hyvänä esimerkkinä :) Sitä aina ihmettelen, että miten he ehtivät tehdä kaiken sen työn, jota siihen aikaan oli. Ei sitä millään käsitä.
Poista