keskiviikko 29. marraskuuta 2017

MINÄ PUUTARHANI SUUNNITTELIJANA

Millainen olen puutarhan suunnittelijana? Siihen on helppo vastata. Suunnittelen huolellisesti, toteutan suunnitelmani suurpiirteisesti.

Ai että, miten minä rakastan puutarhan suunnittelua! Kirjoitan ideoita ylös. Perustelen. Piirrän. Haaveilen. Etsin tietoa kirjoista ja netistä. Iltaisin, ennen kuin uni voittaa, mietin kasviyhdistelmiä. Värien harmoniaa. Lehtimuotoja. Korkeuksia. Rytmiä.


Puutarhassa asettelen ämpäreitä ja ruukkuja. Ne saavat mallata puita, pensaita ja perennoja. On niin vaikea kuvitella mielessä tai paperilla kaikkea. 

Vasemmalla seisoo pylväskataja (poikani) ja oikealla kirsikkapuu (veljeni).

Ryhtiä pitää olla. Tarvitaan puu tai köynnös – tai ainakin iso kivi. Onko hyvä tausta? Hmmm... sopivasti muotoa ja kontrastia. Isoja lehtiä, kapeita pitkiä lehtiä, lisäksi pienilehtistä...

Rytmi. Solistit ja säestäjät. Kaikkien pitää passata hyvin yhteen. Värien kolmisoinnut. Harmonia. Liian harmonista ei silti pidä olla, ettei tule suorastaan lattea. Vaaleanpunaista, lilaa, valkoista, ripaus mustaa, jotta tulee vähän särmää. Istutusalueiden väliin rauhallista vihreää.

Onhan nyt koko kesäksi kukkijoita? Syksyyn myös? Miltä tämä talvella näyttää?

Pitkin talvea suunnittelen. Kevään koittaessa suunnitelmat ovat kutakuinkin valmiit. Hienot piirustukset ja kaikki. Muovitaskuissa aivan.


Tulee istutusten aika, mutta juuri se 'Morden Blush' -ruusu on puutarhoilta loppu ja 'Johnson's Blue' -kurjenpolvi tuli istutettua jo toiseen paikkaan. Noo, ei tässä mitään. Vaihdetaan suunnitelmaa lennossa. Iiriksen jakopaloja tulikin parikymmentä, niin sitä tuonne noin... ja vähän tuonne toisaallekin. Kyllähän iirikset kauniita ovat. Saahan ne sitten siirrettyä, jos siltä tuntuu.

Jaahas, meinaa jäädä turhaa tilaa tuonne. Mitäs minulla olisi jo ennestään? Peittokurjenpolvea ainakin. Laitetaanpas sitten sitä. Ja ensihätään vuorenkilpeä, sitähän minulla onneksi riittää...

Lilja 'Josephine' on syyskuun solisti. Kurjenpolvi 'Rozanne' laulaa alaääntä. Kataja laulaa bassona taustalla.

Näin se käytännössä menee ja lopputulos on aina yllätys. Lopputulos olisi yllätys, vaikka toteuttaisin suunnitelmani prikulleen. Luonto antaa loppusilauksen joka tapauksessa.

Kalvakankeltaisen 'New Moon' -kulleron ja sinisen loistotädykkeen yhdistelmä on yksi onnistuneimpia sattumia puutarhassani.

Ainoat alueet, jotka olen istuttanut ihan suunnitelmien mukaan ovat pionipenkit. Niiden suunnittelusta kirjoitin otsikolla Miehen syy.

Ulla Rannanpihassa-blogista kirjoitti: "Kysympä siulta, tietkö suunnitelmat paperille ja totteutatko ne sitten niin!" Kiitos, Ulla! Oli tosi kiva vastata tähän kysymykseesi. Ihan samaa oli mietttinyt myös Keijunkukkanen. Kiitos sinullekin!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu, mutta sitä ennen kerron miksi olen viime päivinä ollut erityisen kiireinen. Niin, jos vain ehdin.

4 kommenttia:

  1. Hienoja yhdistelmiä kukissa. Onhan se osa ihanuudesta tuo suunnittelu. Samoin minulla vaihtuu toteutusvaiheessa. Valkoiseen penkkiin kuinkas ollakkaan vaaleanpunaisia jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hauska kuulla, että jollekin muullekin käy niin :) Minäkin olin suunnitellut yhden valkoisen alueen, vaan kuinkas sitten kävikään... :)

      Poista
  2. Hauskin juttu pylväskataja ja kirsikkapuu. Olen nauranut hiljaa mielessäni!

    VastaaPoista