UNELMIA

Minulla on paljon puutarhaunelmia, pieniä ja isoja. Pienet ovat sellaisia kuten: kunpa saisin leikattua tuon juurimaton reunan siistiksi. Voin toivoa, että saisinpa siistittyä tämän ja tuon penkin reunan. Se voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin polun kiven oikaiseminen. Polkukivi on saattanut häiritä jo pitkään, mutta sen muistan ainoastaan silloin kun touhukkaana astelen tekemään jotakin aivan muuta – toteuttamaan toista unelmaani.

Yhtenä päivänä vain ottaisi asiakseen

ja leikkaisi juurimaton reunat,

kitkisi voikukat ja valvatit,

levittäisi katteet, siistisi nurkan jos toisenkin.

Asia olisi hyvin yksinkertainen, jos pieniä unelmia olisi vain vähän. Yhtenä päivänä vain ottaisi asiakseen ja leikkaisi juurimaton reunat, kitkisi voikukat ja valvatit, levittäisi katteet, siistisi nurkan jos toisenkin. Aika ja voimat eivät vain riitä kaikkien pikku-unelmien toteuttamiseen. Kun yhden saa toteutettua, on tullut jo kaksi lisää. Kun sitten sellaisen pitkään odottaneen homman saa tehdyksi, on sitäkin tyytyväisempi mieli.

Olen jo ainakin pari vuotta haaveillut, että saisin täytettyä tuon oikealla näkyvän kokon maanpeitekasveilla. Ei muuten ole ainoa kolo tässä puutarhassa!

Minulla on myös kasviunelmia. Viime aikoina minua ovat alkaneet kiehtoa hoikat pilarikuuset. En ole keksinyt niille paikkaa, sillä ne toivoisivat puolivarjoisan paikan. Kuusista kirjoittelinkin otsikolla Surun laaksosta onnen kukkuloille.

Toivoisin saavani sateenvarjojalavan,

sillä jänikset söivät entisen.

Toivoisin saavani sateenvarjojalavan, sillä jänikset söivät entisen. Ne rouskuttelivat pari omenapuutakin ja päärynäpuu ’Pepi’ kuoli muuten vain. Onhan näitä puuhaaveita… Makeakirsikka tuottaisi paremman sadon toisen makeakirsikan kaverina. Amerikanpihlajalle olisi tilausta vanhan, lahoavan pihlajan vieressä. Kun vanha puu joudutaan kaatamaan, olisi sitten nuori jo hyvässä kasvussa.

Tämä Gårdebo-kirsikka olisi kaveria vailla.

Haaveilen puksipuista. Minulla on yksi kartioksi leikattu ja tahtoisin sille pyöreän kaverin. Itse asiassa kaksi erikokoista palloa olisi kiva. Nyt syksyllä keksin aivan vahingossa, että tarvitsin myös sisääntuloterassille tuollaisen kartio & pallo – pariskunnan. Siirsin ainokaiseni keittiön terassilta toiseen paikkaan, etten unohtaisi nostaa sitä varastoon pakkasten tullessa. Huomasin, että puksipuu sopi vanhan perunalaatikon päälle loistavasti. Parhaat ideat syntyvät näköjään vahingossa. Meillä on iso ja melko monimuotoinen puutarha ja olen kokenut, että tällaiset säntilliset elementit tuovat hyvää ryhtiä.

Mielessäni olen jo monta kertaa

kieputtanut pätkän kanaverkkoa lieriöksi

pensaan leikkaamista varten.

Haaveilen leikatusta pensaasta. Esimerkiksi lieriö olisi kiva jossain matalan pensasaidan lähettyvillä. Mielessäni olen jo monta kertaa kieputtanut pätkän kanaverkkoa lieriöksi pensaan leikkaamista varten. Kuoppaa en sentään ole kaivanut, kun en tiedä minne sen pensaan istuttaisin ja mikä pensas olisi paras. Kiiltotuhkapensas on kaunislehtinen läpäisevän maan kasvi. Se olisi riittävän korkea. Syysväri on loistavan punainen – ei hassumpaa! Toinen vaihtoehto olisi taikinamarja. Se viihtyisi varjossakin.

Kanadalainen ruusu 'Morden Blush' kukkii pitkään ja runsaasti.

Näen toiveunia ruusuista. Sieluni silmin näen suuria ruusuryhmiä Kesäkeittiön takana, Tien mutkassa ja Länsireunalla. Vaaleanpunaisia ’Morden Blush’ -kanadanruusuja, valkoisia ’Schneewittchen’ -tertturuusuja ja joitakin vähän korkeampia pensasruusuja, ehkä jopa vaaleankeltaista ’Aichaa’. Niitä kaikkia meillä jo on ja uuttakin olisi kiva kokeilla, ainakin hempeää ’Ritausmaa’.

Näen mielessäni kestäviä yksinkertaisia pensasruusuja muurin päällä. Vaaleanpunaista, valkoista, aniliinia. Sen projektin olen jo aloittanutkin.

Tuettu vadelmarivi on haasteellinen sijoitettava.

Unelmoin vadelmista. Minulla ei koskaan ole ollut puutarhavadelmia, vaikka ne olisivat herkullisia. Olen yrittänyt keksiä niille paikkaa, mutta tuettu vadelmarivi on haasteellinen sijoitettava. Se kun ei mielestäni ole mikään pihan kaunistus.

Olisi ihana saada toinen ’Somerset Seedless’ –viiniköynnös kiipeilemään kanatarhan verkkoa pitkin. Yksi meillä on jo muurilla. Siitä voisi ohi kulkiessaan saada suunsa makeaksi. Kanatkin saisivat alaoksilta osansa.

Haavelistalla ovat myös valkoinen kyläkurjenpolvi ’Laura’, ihanan vaaleansininen jaloritarinkannus ’Guardian Lavender’ sekä vaaleankeltainen Amerikankullero. Vaaleanpunainen kärhö 'Jan Pawel 2' olisi kaunis ja ilmeisen kestäväkin. Blogiystäväni vinkkasi siitä.

'Somerset Seedless' on pärjännyt talvet hyvin muurin kupeessa.

Sitten on vielä suurempia haaveita. Olisi upeaa saada polttopuille siisti säilytyspaikka. Sellainen on mietinnässä. Kesäkeittiökin olisi ihana. Sille on jo perustus valmiina, mutta sen rakentamisella ei ole kiirettä. Rakkaalla miehelläni on muutenkin niin paljon hommaa, etten odota kesäkeittiötä moneen vuoteen. Olen tyytyväinen, että voin istuttaa sen ympäristön valmiiksi tietäen, ettei maata tarvitse enää myllätä. Eikä olisi yhtään hullumpi juttu, jos lammen saisi valmiiksi. Lampi on ollut mieheni unelma. Se on nyt koekäytetty ja odottaa seuraavaksi kangasta ja hiekkaa.

Nyt täytyy olla tarkkana zoomin kanssa,

etteivät kaikki rytöläjät tule kuviin.

On minulla myös aivan mahdottoman suuria unelmia. Olisi huikeaa saada puutarha niin valmiiksi, ettei siellä olisi aukkopaikkoja. Puutarha näyttäisi rehevältä ja täyteläiseltä. Mustat muovit rikkojen peittona olisivat enää vain muisto. Runsaasta kasvillisuudesta huolimatta minulla olisi mahdollisuus kokeilla uusia kasveja ja täydellisiä kasviyhdistelmiä, puuhailla hyötykasvien parissa ja valokuvata laajalla zoomilla. Nyt täytyy olla tarkkana zoomin kanssa, etteivät kaikki rytöläjät tule kuviin.

Muotopuutarha on lähimpänä valmista, mutta ei sekään vielä valmis ole.

Kaikista suurin puutarhaunelmani on, että pysyisin niin terveenä, että voisin kyykkiä puutarhassa, istuttaa, kastella, leikata ja lannoittaa…

SALAMAVALOISSA

Paparazzi sattui sopivasti paikalle kun täällä oli kesäkauden juhlat ylimmillään. Tässä näet sykähdyttävimmät parit.

Kärhö 'Arabella' kyykistyi isorikon kainaloon.

Hillityt kuningatarkurjenmiekka ja valeangervo näyttivät hyviltä yhdessä.

Kullero 'New Moon' ja jaloritarinkannus 'Summer Skies' olivat kesän yllätyspari.

Sinipellava ja vaaleankeltainen kehäkukka 'Snow Princess' täydensivät toisiaan.

Päivänliljan lehdet toivat kontrastia tuoksumataraistutukseen.

Pioni 'Jan van Leeuwen', jolla on keltaiset heteet, sopi ihanasti keltaisen päivänliljan kumppaniksi.

En lakkaa ihastelematta tätä komeaa paria: valkoinen jaloritarinkannus ja sininen 'Summer Skies'.

Vaaleankeltainen päivänlilja 'Gentle Shepherd' seurusteli räväkänpinkin syysleimu 'Ellin' kanssa.

Syysmaksaruoho ja viiruhelpi näyttivät viihtyvän yhdessä.

Syksyn hätkähdyttävin pari oli purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja syysvärin saaneet kuunliljat.

HARRASTUKSENA PUUTARHAHULLUUS

10 HYVÄÄ SYYTÄ HARRASTAA PUUTARHANHOITOA

Pioni 'Jan van Leeuwen'

1. Voi ympäröidä itsensä kauneudella.

Minulle kaunis ja viihtyisä ympäristö on hyvin tärkeä. Olen aina rakastanut vanhaa arkkitehtuuria, vanhoja kaupunkeja ja puutalokortteleita sekä puistoja ja puutarhoja. Yrittäjänä vietän paljon aikaa kotona ja siksi kodin miljööllä on erityinen merkitys. Minulla on voimakas kauneuden kaipuu, jota puutarha parhaimmillaan tyydyttää.

2. Saa käyttää luovuuttaan.

Olen luonteeltani ideoija. En tiedä mitään hauskempaa työtä tai harrastusta kuin sellainen, jossa saa luoda jotakin uutta. Onneksi minulla on molemmat.

3. Puutarhaharrastukseen on luontevaa yhdistää kirjoittaminen, valokuvaus ja matkailu.

Bloggaaminen on tuonut aivan uuden ulottuvuuden puutarhaharrastukseeni. Omia juttuja on hauska lueskella ja kuvia katsella jälkeenpäin kuin päiväkirjaa. Oi, niitä aikoja kun puutarha oli vasta alkutekijöissään…!

Matkailen vähän, mutta puutarhamatkailu on lähellä sydäntäni. Onneksi miehenikin pitää puutarhakohteista.

Kuva on Hatanpään arboretumista Tampereelta.

4. Tulee kuntoiltua aivan huomaamatta.

Olen hyötyliikunnan ystävä. On tosiseikka, että ilman puutarhaa moni lihastreeni jäisi tekemättä. Huomasin puutarhan arvon erityisesti tänä kesänä. Makasin viime talvena kahdeksan viikkoa petipotilaana pitkänsitkeän flunssan kourissa. Olin sen jälkeen kuin rotan raato, mutta puutarhatyöt tekivät tehtävänsä ja sain pian lihakseni takaisin.

5. Saa tuntea vuodenajat kaikin aistein.

Tavallisesta, arkisesta päivästäkin saa paljon irti kun elää aistit avoimina; antaa tuulen henkäyksen, puutarhan tuoksujen, mullan muhevuuden ja joutsenten huudon mennä sydämeen asti.

Syksyllä puutarhaan voi mennä kuin värikkääseen maalaukseen.

6. Monipuolisuus kiehtoo.

Puutarha-ala on niin monipuolinen ja puutarha alati muuttuva, että se on loputon inspiraation lähde. Aina löytyy uusia asioita, joista innostua ja innostaa, onnistua ja oppia.

7. Saa nauttia kotoilusta.

Viihdyn kotona ja on perheellekin mukavaa kun äiti ja puoliso on tarvittaessa lähellä. Sekin monesti riittää, että toinen vain on olemassa. Minua aina sykähdyttää kun mieheni tulee puutarhaan luokseni. – Ai, täällähän sinä olet, hän sanoo. – Ei minulla mitään asiaa, halusin vain nähdä sinut, hän jatkaa.

On ekologista kun voi harrastaa kotona.

8. Voi jakaa harrastuksen perheen ja puutarhaystävien kanssa.

Mieheni ei ole puutarhahullu kuten minä, mutta saan hänestä silloin tällöin seuraa puutarhapuuhiin. Suunta on selkeästi ollut innostumaan päin, sillä hän on juuri toteuttamassa unelmaansa pihalammesta ja sen kauniista ympäristöstä.

Minulla on muutamia ystäviä, joihin olen tutustunut juuri puutarhan kautta. Vaikka teenkin puutarhaa vain itselleni ja perheelleni, tuntuu ihanalta kun joku haluaa nähdä juuri minun puutarhani, on kiinnostunut puutarhani kasveista ja haluaa jakaa puutarhan iloja kanssani. Sekin on hienoa kun saan tutustua heidän puutarhoihinsa ja nähdä mistä he ovat innostuneet.

Oli ihanaa käydä tyttäreni kanssa siirtolapuutarhoilla.

Sitten on vielä tämä ihana blogiystävien joukko, joka ymmärtää kaikenlaisia hullutuksia, innostaa ja inspiroi, kannustaa ja rohkaisee.

9. Puutarhasta saa luonnonmukaiseesti tuotettua ruokaa.

En väitä, että puutarhastamme saamamme ruoka olisi edullista. Jos vähäänkään palkkaa laskisi, kurkun tai tomaatin hinta hipoisi pilviä, mutta herkullista se ainakin on. Ihan gourmet-luokkaa niin maun kuin hinnankin puolesta.

Viiniköynnös hankkii hintansa nopeasti ja rypäleet ovat todella herkullisia. Meillä lajike on 'Somerset Seedless'.

10. Puutarhaan voi käyttää rahaa sen verran kuin haluaa tai olla käyttämättä.

Puutarhaharrastus maksaa juuri sen verran kuin siihen haluaa varojaan käyttää. Kaikkea ei tarvitse saada yhdellä kertaa ja puutarhan vanhetessa jakopaloja alkaa tulla muillekin jaettaviksi.


Tämän jutun innoittajana oli Valkoista salviaa -blogin Heidi. Osallistuessaan blogissani pidettyyn arvontaan hän kysyi: ”Miksi juuri puutarhaharrastus? Mikä siinä sinua viehättää ja vetää puoleensa?”

Kiitos, Heidi, mukavasta kysymyksestä! Tätä oli hauska miettiä.

PUUTARHAINNOSTUKSENI SIEMEN

Puutarhaharrastukseni on ollut kuin pionin matka siemenestä kukkivaksi kasviksi.

Rakas isäni

Siemenen kylvi nyt jo 81-vuotias isäni. Hän oli innokas puutarhaharrastaja, uuttera ja rohkea kokeilija. Kasvoin kasvuturpeen, taimipottien ja kasvihuoneen kiehtovassa tuoksussa. Opin koulimaan, nyppimään varkaita, harventamaan taimia ja nostamaan perunoita. Opin tuntemaan sinitähtöset, lobeliat, pelargonit, petuniat, ahkeraliisat, orvokit, begoniat, tulilatvat ja samettiruusut. Sain hämmästellä leijonankitoja, revonhäntiä, salkoruusuja ja kalebasseja. Oli elämys poimia kurkkuja, avomaankurkkuja, tomaatteja, paprikoita ja kyssäkaaleja. Ne maistuivat huikean hyville. Olinkohan koskaan saanut jotakin niin herkullista kuin isän kasvattama maissi?

Rakas äitini

Naapurin sokerijuurikaspellolle en päässyt harventamaan. Olin siihen liian pieni, mutta isän puutarhalla sain tehdä vaikka mitä. Pääsin mukaan puutarhamessuille. Sain ajaa puutarhajyrsintä ja tehdä jouluasetelmia.

Puutarhamessuilla oli kaikkea uutta ja jännittävää.

Haaveilin Florida-lasikasvihuoneesta. Sitten aikuisena ostan sellaisen...

Sain seurata isäni oppilaiden auringonkukan ja keräkaalin kasvatuskilpailuja. Isäni oli kansalaiskoulun johtaja ja asuimme koululla. Alle kouluikäisenä olin kansalaiskoulun oppitunneilla kuin kotonani. Isä innosti oppilaitaan puutarhan ihmeelliseen maailmaan.

Tipun kehitys munasta kanaksi lienee oppitunnin aiheena.

Minusta näytti siltä, että isä osasi kaiken. Kaalikärpäset eivät syöneet hänen keräkaalejaan eivätkä toukat nakertaneet hänen kukkakaalejaan. Sellainen kuva minulla oli, mutta ehkä se ei ollut aivan totta. Kasvihuoneen lämmityksessä oli kova työ ja isäni joutui monta kertaa yössä käymään kasvihuoneella, etteivät koulitut taimet paleltuisi kevätöinä. Sitä minä en tiennyt. Minä olin silloin nukkumassa.

Isän ensimmäinen kasvihuone

Kylvöstä kasteli Eveliina-mummoni, isäni äiti. Hän kertoi mielenkiintoisia tarinoita iiriksestä ja Ihumalaköynnöksestä. Hän hämmästytti minut kertomalla miten saintpaulian pehmeästä, karvaisesta lehdestä, yhdestä ainoasta, saadaan uusi kasvi. Hän opetti tuntemaan soilikit ja posliinikukat. Ei ihme, että viihdyin isovanhempieni luona kotini naapurissa.

Sitten oli kylmäkäsittelyn aika. Opiskelijana mielenkiintoni suuntautui muihin asioihin kuin kasveihin. Ostin sentään vähillä rahoillani pelargoneja parvekkeelle. Sisälle ostin muutamia viherkasveja ja perehdyin vesiviljelyyn. Kesäisin sormeni kaipasivat multaa ja kasvatin jotakin pientä aina siellä missä voin.

Sitten tulivat ne täyteläiset vuodet, jolloin elämäni täyttyi lasten äänistä, lastenrattaista, kuravaatteista, pyykistä, allergiaruuista, neuvoloista ja työstä omassa yrityksessä. Syli oli varattu vatsakipuiselle vauvalle sekä pienille ja isommille rakkaille. Työstä ja vaivasta huolimatta ne olivat hyvin onnellisia vuosia. Puutarha ei juuri käynyt mielessäkään.

Lapsia hoitaessani katselin usein ikkunasta mieheni aikoinaan istuttamaa rungollista aroniaa. Tuosta kauniista puusta tuli minulle hyvin tärkeä. Oli meillä myös päivänliljoja ja vuorenkilpiä sekä nurmikko, mutta ei minulla ollut aikaa niiden hoitamiseen.

Ensimmäiset puutarhaharrastuksen hennot sirkkalehdet puhkesivat Seinäjoen kodissamme kun koiramme, Olivia ja Natalia, kuolivat. Perustin niiden haudalle, läheiselle lemmikkieläinten hautausmaalle, pienen puutarhan. Istutin maksaruohoja, neilikoita sekä punaisia tulppaaneja ja tein surutyötäni. Olen onnellinen, että minulla edelleen kasvaa jakopaloja noista kasveista.

Isäni kylvämä puutarhainnostuksen siemen varttui taimeksi. Kun rakennutimme ensimmäisen yhteisen talomme Vesilahdelle, perustin sinne puutarhan. Olin kasvanut puutarhurin tyttärenä, mutta silloin oivalsin, miten vähän puutarhanhoidosta lopulta tiesin. Olin täydellinen tumpelo. Olin kuitenkin innokas oppimaan ja nyt lasten ollessa jo vähän omatoimisempia, minulla oli mahdollisuus yrittää, erehtyä ja onnistua.

Poukantien puutarhassa

Juuret kasvoivat yhä syvemmälle muhevaan maahan ja taimi puhkesi vihdoin kukkaan Katajakujan puutarhassa. Rakennutimme tänne toisen yhteisen talomme ja aloin innolla perustaa uutta puutarhaa. Onneksi olin oppinut perusasiat eikä minun tarvinnut tehdä samoja virheitä uudestaan. Oppimista riittää jatkuvasti, se pitää kipinää yllä.

Sydämelliset onnittelut omalle rakkaalle isälleni,

lasteni isälle ja puolisolleni

sekä kaikille isille

tänään isäinpäivänä!

Tämän jutun innoittajana oli Valkoista salviaa -blogin Heidi. Osallistuessaan blogissani pidettyyn arvontaan hän kysyi: ”Miksi juuri puutarhaharrastus? Mikä siinä sinua viehättää ja vetää puoleensa? Miten sait siihen kipinän?” Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaan jutussa, jonka otsikko on Puutarhahulluus harrastuksena.

Tästä samasta aiheesta olen kirjoittanut aiemmin jutuissa Tarttuuko tämä? ja Mietin syntyjä syviä. Voit lukea ne klikkaamalla värillistä otsikkoa.

LEMPIPAIKKANI PUUTARHASSA

Millainen on lempipaikkani puutarhassa?

A. Siellä on jotakin mielekästä tekemistä, kuten kitkemistä, istuttamista, siivoamista tai mitä tahansa, jonka lopputuloksena on ennemmin tai myöhemmin jotakin kaunista.

B. Siellä on sopivan viileää. Aurinko ei porota suoraan tai ainakin tuuli pääsee vilvoittamaan ihoa.

C. Pieni sade ei haittaa kunhan ei sada kaatamalla. Kaatosateella on hyvä olla katto pään päällä.

Keskeneräiset projektit kutsuvat.

Aamulla mielipaikkoja on helppo löytää. Keskeneräiset projektit kutsuvat. Niitä on paljon ja kaikkialla. Voi valita mieluisimman.

Tänä kesänä jatkoin vuosi sitten aloittamaani Ameriikan valloitusta.

Helteisenä päivänä mielipaikkani on talon pohjoisseinustalla. Varjossa kasvaa isoina alueina rönsytiarellaa. Hellejakson jälkeen nuo alueet on kitketty paremmin kuin mitkään muut.

Tiarella pitää hyvin puolensa rikkoja vastaan, mutta uudet reuna-alueet minun on vielä toistaiseksi kitkettävä.

Kun hellepäivänä väsyn kitkemiseen, löydän mielipaikkani puutarhavarastosta. Se on sopivan viileä ja aina löytyy jotakin pikku puuhaa.

Kaatosateesta on hauskinta nauttia kasvihuoneessa.

Lämmin kesäsade on ihanaa ja silloin mielipaikkoja on kaikkialla. Kaatosateesta on hauskinta nauttia kasvihuoneessa.

Kasvihuoneessa viihdyn iltaisin ja sateella. Auringonpaisteella en sinne mene.

Ilta-aurinko kultaa puutarhan länsipuolen. Silloin mielipaikkani löytyvät Ameriikasta, Sokeritoppakuusen katveesta tai Keittiön terassilta. Keittiön terassin penkki onkin ainoa istuin puutarhassa, jota käytän. Illalla puutarhatöistä väsyneenä on ihanaa istahtaa penkille ja katsella auringon kultaamaa puutarhaa. Muistella päivän töitä ja suunnitella uusia.

Joskus istuskelen  tässä puksipuun kaverina.

Tähän juttuun sain inspiraation Kukkia ja Haaveita -blogin Sirkulta. Viime syksynä arvontaan osallistuessaan hän kirjoitti: ”En tiedä, oletko joskus tehnyt postauksen tähän liittyen, mutta mikä on sinun lempipaikkasi puutarhassa ja miksi?”

Kiitos kivasta kysymyksestä, Sirkku! Olen kirjoittanut lempipaikastani ennenkin, mutta minusta oli mukava kirjoittaa samasta aiheesta uudelleen. Puutarha muuttuu ja lempipaikat sen mukana. Vai muuttuvatko? Voit lukea jutun Mielipaikkani tästä linkistä.

SÄTEILEVÄ PUUTARHURI

Viime syksynä järjestämäni arvonnan yhteydessä Marja-Liisa kysyi parantavista kasveista. Kiitos hyvästä kysymyksestä, Marja-Liisa!

Tiedän aiheesta hyvin vähän. Listani on kovin lyhyt. Valkosipuli ja nokkonen ovat kuuluisia monista hyvistä vaikutuksistaan. Karpalomehua suositellaan virtsatietulehdusten ehkäisyyn ja mustaherukkamehua flunssaoireisiin. Kaalinlehtiä suositellaan edelleen vierihoito-osastoilla ainakin joissakin Suomen sairaaloissa pakottavien rintojen / rintatulehduksen hoitoon synnytyksen jälkeen. Niitä olen itsekin aikoinaan käyttänyt.

Pakastamme mustaherukat kokonaisina ja syömme ne sellaisinaan. Herkullista ja terveellistä!

Perheemme ykkössuosikki on Pycnogenol. 

Näiden lisäksi minulla on hyviä kokemuksia parantavista kasveista aromaterapiassa sekä luontaistuotteissa. Perheemme ykkössuosikki on männystä, tarkemmin sanottuna männyn kuoresta, valmistettu Pycnogenol. Se tepsii kaikenlaisiin allergiaoireisiin kokemustemme mukaan paljon paremmin kuin mikään allergialääke. Toisin kuin monet lääkevalmisteet, Pycnogenol ei väsytä, vaan päinvastoin. Se poistaa allergian tuoman väsymyksen ja virkistää. Kaiken lisäksi se on antioksidantti. Siitepölyn aiheuttamien allergiaoireiden ehkäisemiseksi valmisteen käyttö kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Akuutteihin oireisiin se tehoaa nopeasti. Esimerkiksi kissoihimme reagoivat, aivastelevat vieraamme ovat saaneet hyvän avun ja antioksidantit kaupan päälle.

Toinen perheemme suosikkivalmiste on kurkumakasvista valmistettu kurkumiini. Laadukas valmiste todellakin tepsii päänsärkyihin ja moniin muihin särkyihin. Laadukas aaloe-juoma on niitä harvoja aineita, joka auttaa vatsakipuihin. Aaloeta tuli käytettyä paljonkin silloin kun vauvat itkivät vatsavaivojaan.

Aivan ehdoton luonnonlääke perheessämme on mustapippuri.

Aivan ehdoton luonnonlääke perheessämme on mustapippuri. Jos tuntuu, että vatsatauti on tulossa, lapset ottavat kuusi ja aikuiset 8-10 kokonaista mustapippuria veden kanssa. Toimii! Saimme tämän vinkin eräältä äidiltä kun pieni lapsemme yllättäen oksensi lattialle tilaisuudessa, jossa oli paljon ihmisiä. Oli aika noloa, mutta eipähän ole sen tilaisuuden jälkeen oksennustauteja tarvinnut sairastella.

Viimeisenä, vaikkakaan ei vähäisimpänä, mainitsen kasvien parantavan vaikutuksen mielialaan. Siihen sopivat ihan kaikki kasvit, joista pitää. Lainaan päiväkirjastani katkelman ehkä vuodelta 2015. Sairastuin tuolloin käsien vapinaan, jonka syytä selviteltiin. Onneksi mitään sairautta ei löydetty ja harmilliselle vaivalle annettiin nimi essentiaalinen vapina.

Kuva on vuodelta 2015.

”Voi, minun ihana puutarhani! Tänään tarvitsen sitä erityisesti kun säteilen. En valitettavasti säteile onnea, vaan ihan aitoa radioaktiivista säteilyä. Olin nimittäin isotooppikuvauksessa, jota varten minulle pantiin radioaktiivista ainetta. Jouko sai tulla hieromaan jalkapohjiani ja pitämään 45 minuutin yksinpuhelua. Onneksi Jouko keksi ruveta lukemaan jotakin vanhaa Kodin kuvalehden puutarhanumeroa. Se helpotti vähän.

Sattui olemaan juhannusaatto.

Nyt illalla olen ihan puhki poikki. Ikävä kokemus pyörii mielessä ja mieliala on apea siitä huolimatta, että tutkimus on nyt ohi. Ikäväksi kokemuksen teki se, että sattui olemaan juhannusaatto ja tutkimuksen tehnyt hoitaja olisi ilmeisesti halunnut olla ihan muualla kuin töissä tai sitten hän oli töihin lähtiessään tapellut miehensä kanssa.

Tähän ei auta mikään muu kuin puutarha: paneudun perennojen kasvun seurantaan ja uusien alueiden suunnitteluun. On ihme, jos se ei auta! Onneksi minulla on oikean puutarhan lisäksi sisäpuutarha: nämä puutarhatiedostot. Nyt nimittäin sataa kaatamalla. On kylmää ja koleaa. Vaikka olenkin puutarhahullu, tänään en nenääni ulos pistä. Uppoudun ihaniin kasvikuviin.”

Tätä lääkettä olen käyttänyt hyvällä menestyksellä vaivaan kuin vaivaan. Voi annostella tarpeen mukaan eikä haittavaikutuksia ole.

Mitkä ovat sinun suosikkisi parantavista kasveista?

JUTTUIDEA-AUTOMAATTI

Valitin miehelleni, että minulla on sellainen ongelma, että juttuideoita tulee aivan liikaa. Hitaat käteni eivät millään pysy perässä ja kärsin siitä, etten pysty riittävästi toteuttamaan kirjoittamisen vimmaani saatikka kommentoimaan blogiystävieni juttuja.

Menin vielä hölmöyksissäni heittämään bensaa liekkeihin. Tulin keksineeksi juttuidea-automaatin. Mieheni tokaisikin, että kumpikohan on vaikeampaa: elää vilkkaan mielikuvituksen kanssa vai elää vähemmän vilkkaan mielikuvituksen kanssa.

Minulla on edelleen vastaamatta osaan blogissa järjestämäni arvonnan yhteydessä saamiini kysymyksiin. Kysymykset olivat aivan valtavan hyviä. Olen edelleen tosi innoissani niistä. Luonnokset kansiossa on kymmeniä kuvia vaille valmiita juttuja ja tiedostoissani raakileita lisää. Aion vastata ihan jokaiseen kysymykseen, mutta vähän kestää.

Juttuidea-automaatti toimii siten, että kirjoitetaan hakukoneeseen jokin sana, ihan mikä tahansa, ja katsotaan mitä linkkejä kone tarjoaa. Kirjataan niistä syntyvät ideat muistiin. Linkkejä ei siis avata, luetaan vain ja otetaan ideoista koppi.

Kirjoitin hakusanaksi ensimmäisen mieleen juolahtaneen sanan ja se oli ”pari”.

Kone tarjosi ensimmäiseksi linkin: Pa-Ri Materia Oy – Uusi kanava hankkia kalusteita. Pa-Ri takaa erittäin edulliset hinnat sekä ekologisen ja kestävän kierrätyskanavan kalusteille. Varastossa kymmeniä... 

Kappas vain, voisinkin kirjoittaa kierrätyksestä puutarhassani. Se onkin ajankohtainen aihe. Kirjasin ylös muutamia esimerkkejä alkaen kompostista vanhan rikkoutuneen paviljongin kierrätykseen.

Köynnöstuki on jo blogini lukijoille tuttu, mutta voisin kertoa muistakin kierrätysideoista.

Jäin heti koukkuun. Luin: Palokan Riento ry. Ajankohtaista joukkueasiaa. Tervetuloa PaRin B-poikien joukkueeseen! 

Niin, joukkueurheiluahan tämä. Minä, Into, Tarmo, Onni, Rauha ja Ilona sekä tietenkin mieheni Jouko ja Lapiomies.

Jaahas, mitäs Wikipedia sanoo parista? – Pari voi viitata johonkin seuraavista:
pari, kappalemitta
pari, matematiikassa kahden alkion joukko (joko järjestetty tai järjestämätön)
sähköpari, sähkötekniikassa kaksi elektrodia, joiden välille muodostuu jännite… 

Voisinkin koota yhteen puutarhani näyttävimmät parit.

Joskus kirjoittelin puutarhani suloisesta parista: loistotädyke & ’New Moon’ –kullero. Voisinkin koota yhteen puutarhani näyttävimmät parit. Pareja, joiden välillä on sopivaa jännitettä.

Entäs mitä sanoo Wikisanakirja? – Pari on numeraali, likimäärää ilmaiseva sana: pieni lukumäärä; noin kaksi; muutama. Pari on myös substantiivi, kahden muodostama ryhmä tai yksikkö. Esimerkiksi: Älä ota liian monta paria kenkiä mukaan matkalle. 

Pitäisikin kirjoittaa kengistä. Olen nimittäin pari vuotta yrittänyt ratkaista puutarhajalkineongelmaa. Ostin vuosia sitten Hong Kongista kauniit puutarhakengät, kukalliset ja kirkkaanpunaiset. Kun ne menivät rikki, en ole löytänyt mieleisiäni mistään. No, ei siitä nyt enempää. Se on oman postauksen aihe.

Nämä tennarit palvelivat minua tänä kesänä.

Wikisanakirja jatkaa: Pari on kahden yhdessä käytettävän yl. keskenään samankaltaisen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi: Alkuaikoina käytettiin kahta erilaista, nykyisin keskenään yhdenvertaista, suksea parina. Pari on kahden yl. yhdenvertaisen ihmisen muodostama ryhmä… No niin, valitkaa itsellenne pari. Tämän sukan paria ei löydy mistään! Tuo pari näyttää viihtyvän hyvin toistensa seurassa. 

Onhan niitä paripuolia.

Pari-sanan johdos on adjektiivi pariton. Voisinkin kysyä blogiystävien apua parittomien perennojen pulmaan. Kukkiensa painosta kaatuileva saksaniiris kaipaa tukijaa ja amerikanvuokko sopivan hillittyä kumppania. Onhan niitä paripuolia muitakin.

Sitten on mielenkiintoisia yhdyssanoja: aisapari, loppusointupari, nuoripari, parijono, paripuoli, parivaljakko, parivuotias, taistelupari...

Tämä nuoripari oli kesän ihana yllätys: jaloritarinkannus 'Summer Skies' ja kullero 'New Moon'.

Mitkähän olisivat syksyn parhaat loppusointuparit? Kuvittelin jo keksineeni yhden: hortensia ’Praecox’ ja tarhaiiso, mutta hortensiasta tuli varsinainen loppusointu; se otti ja kuoli. Iiso jäi paripuoleksi. 

Tulee mieleen ikuinen taistelupari: korte ja minä.

Tulee mieleen ikuinen taistelupari: korte ja minä. Siitähän voisi säveltää mollisointuisen kuorolaulun. Luulen, etten ole ainoa kortetta vastaan taistelija. Kuorolaisia voisi löytyä muitakin...

Ranskassakin on sana pari. Se tarkoittaa vetoa, vedonlyöntiä ja kuvaannollisesti uhkapeliä. Onko minulla tapana pelata uhkapeliä aroilla kasveilla? Voisin kirjoittaa siitä.

Unkarin kielessä pari merkitsee tasa-arvoa. Mielenkiintoista. Selaan sivuja eteenpäin.

Pari sanaa päihteistä. MirvaAnnaMarian blogi: – Parin selvän viikonlopun jälkeen ei huvitakaan enää samalla tavalla pilata unirytmiä, sotkea hyvin kulkeneita treenejä ja heittää hyvästejä... 

Hmm… tärkeää asiaa. Itse en ole tarvinnut päihteitä. Pionien, syysleimujen, ruusujen ja muiden kasvien tuoksut huumaavat aivan riittävästi. Tuoksujen puutarha olisi hyvä juttuaihe.

Seuraavassa blogissa on Pari sanaa kauneudesta. Miten olisi juttu kauneimmista hyötykasveista? Sellaisia en olekaan koskaan miettinyt.

Raparperit ovat meillä enimmäkseen koristekasveja.

Selaan eteenpäin. Perhesuhteilla ja parisuhteella on suuri vaikutus hyvinvointiin. Pari- ja perheterapian asiakkaat voivat tulla käynneille myös yksin. Varaa aika netistä! 

Pitäisiköhän kirjoittaa puutarhan vaikutuksesta parisuhteeseen nyt kun Jouko on toteuttamassa haavettaan uima-altaasta. Näyttää siltä, että Jouko on kovaa kyytiä hurahtamassa tähän puutarhahulluuteen.

Tänne mahtuu muutama puu, pensas ja perenna.

Oi-joi, minähän hukun näihin juttuideoihin! En silti malta lopettaa. Tämä muuttuu aina vain hauskemmaksi: Galvaaniset parit / Daniellin pari. Mikä on Daniellin parin laskennallinen jännite reaktioiden 1 ja 2 normaalipotentiaalien perusteella? Vastaus 4. 5. Miten kupari- ja sinkki-ionien konsentraatiot... 

En ymmärrä tästä hölkäsen pöläystä, mutta sana sinkki iskeytyy tajuntaani. Sinkki on yksi mielimateriaaleistani. Voisin paneutua puutarhani materiaalivalikoimaan.

Pari hyvää tulosraporttia mallisalkkuumme.

Ja aina vain paranee: Pari hyvää tulosraporttia mallisalkkuumme. Inflaatiotarina nostaa päätään poliittisten sekoilujen takaa. Öljy ja metallit kimmonneet uusille tasoille lyhyessä ajassa. Telialta ja Cityconilta vahvat Q1-raportit. 

Siis tulosraportti. Täytyisihän minun ehtiä kirjoittamaan tulosraporttini kuluneelta kasvukaudelta. Kuvat viime vuodelta ja tältä vuodelta rinnakkain ovat kannustavia. Aikaansaannosteni listaaminen on jokasyksyinen hupini.

Eteläterassin edustan istutusalueen kunnostaminen oli yksi tämän kesän monista projjekteista.

Ei kerta kaikkiaan, jäin ihan koukkuun tähän ajatusleikkiin! Pari- ja ryhmämentorointimallien kehittäminen: eMentorit eAktoreiden työelämään siirtymisen tukena. Kuparinen, Anu (2017)...  

Mentorit. Keneltä olen innostusta ja oppejani ammentanut? Isä, Eveliina-mummo, Gisela Keil, Rea Peltola, Annemarta Borgen, Lotte Möller, Else & Vesa Leivo… Kananinnostukseeni ovat vaikuttaneet Miriam Soledad Ramirez, Kaarina Valoaalto & Anne Streng. Kaikista heistä voisin kirjoittaa lisää.

Pyristelen irti tästä

koukuttavasta

juttuidea-automaatista.

Pyristelen irti tästä koukuttavasta juttuidea-automaatista, mutta vielä on katsottava ainakin yksi. Pari asiaa mustista aukoista voitti kalustovuokrauspalkinnon – Voittajaksi valikoitui Turun taideakatemian opiskelijoiden lopputyöprojekti Pari asiaa mustista aukoista, jota olivat pitchaamassa ohjaaja/käsikirjoittaja Anna... 

Haa – mustat aukot! Minullahan on sellainen. Jänikset söivät omenapuumme. Puu revittiin maasta. Peitin alueen mustalla muovilla. Olisi tarkoitus suunnitella siihen jotain ihanaa. Voisin kertoa suunnitelmistani muillekin.

Suihkulähteen olette nähneet aiemmissa jutuissani, mutta tätä mustaa aukkoa suihkulähteen takana en ole esitellyt – sattuneesta syystä. 

Olen jo hakukoneen viidennellä sivulla. La Pari-Pari Langkawi Malaysia WELCOME TO LA PARI-PARI. La Pari-Pari takes its name from the Malay word for "fairy" - those crafty, wee spirits notorious for making dreams come true. 

Nyt alkaa tuntua siltä, että voisin jo lopetella. Huomaan kuitenkin vielä jotakin mielenkiintoista. Matildankartano kehitti oman leipäjuuren: "Sitä ruokitaan kerran tai jopa pari kertaa päivässä – reissuun ei voi lähteä, ellei palkkaa juurenhoitajaa". 

Juuret pärjäävät aika pitkiä aikoja

ihan omin nokkineen tai juurineen.

Siis juurenhoitaja! Me tarvitsemme eläintenhoitajan, mutta juuret pärjäävät aika pitkiä aikoja ihan omin nokkineen tai juurineen. Olen pyrkinyt siihen, että juuret kasvaisivat niin syvälle, etteivät ensimmäiset helteet niitä hetkauta.

Sitten seuraa loppuhuipennus: Ei mitään muttia – vai sittenkin pari? Ville Eloranta on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja suomen kielen lautakunnan jäsen. Artikkelissaan 2.5.2019 hän pohtii mielenkiintoisella tavalla verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. 

Tätä olen aina pohtinutkin. Sukellan artikkelin vietäväksi. Artikkeli on ansiokas ja lopussa huomaan kasvoillani leveän hymyn. Jos haluat tietää, mikä minua hymyilytti, lue artikkeli täältä.