lauantai 3. helmikuuta 2018

MIELIPAIKKANI

–Äitiii, missä sä olet? lapset huutavat oven raosta. Olen milloin missäkin – aina siellä missä ovat istutukset, maan möyhennykset tai kitkemiset kesken. Mielipaikkani ovat siis siellä missä maa on valmiina kalkittavaksi ja kuopsutettavaksi. Ne ovat siellä missä kortteet, voikukat ja juolavehnät ovat antaneet periksi mustan muovin alla ja maa on puhdasta ja valmista ottamaan syleilyynsä kurjenpolvet, iirikset, malvat, unikot...

Ne ovat siellä missä kortteet, voikukat ja juolavehnät
ovat antaneet periksi mustan muovin alla
ja maa on puhdasta ja valmista 
ottamaan syleilyynsä kurjenpolvet, iirikset, malvat, unikot...

Aamuauringossa on kiva kuopsutella itäpihalla. Nämä ovat viime ja toissa kesän istutuksia. 

Jos hellettä kestää pitkään, talon pohjoisreunojen istutukset  ovat lopulta tosi siistit ja eteläreunan rikat saavat hyvän etumatkan. Hellepäivänä kyykin talon varjossa ja vaihdan paikkaa ja puuhaa auringon kierron mukaan. Viimeiset rikat kitken ilta-auringossa länsireunalla. Pilvisenä päivänä mielipaikkoja löytyy mistä vain.

En ole
riippumattoihminen.

Viime kesänä viihdyin erityisen hyvin näiden talon pohjoispuolen istutusten kimpussa.

En ole riippumattoihminen. Minä pidän poluista, jotka polveilevat istutusten välissä ja joita pitkin puutarhassa voi seikkailla ristiin rastiin. Riippumatto tai pöytäryhmä olisivat  kaunista rekvisiittaa, mutta minä en malttaisi niissä viettää aikaani. Polut kutsuvat.

Hyppelehdin pionilta toiselle,
iiriksistä päivänliljoihin
ja ruusuista tädykkeisiin.

Meillä luonnonkivipolkuja on joka puolella puutarhaa.

Talvella istun pyörivällä tuolillani Salaisessa puutarhassani – se on mielipaikkani. Salaisesta puutarhastani kirjoitin otsikolla Katajakujan talvipuutarhassa. Siellä ajatukseni saavat siivet. Liitelen menneisiin kesiin yhtä vaivattomasti kuin tulevaisuuden puutarhaankin. Hyppelehdin pionilta toiselle, iiriksistä päivänliljoihin ja ruusuista tädykkeisiin.

Pioni 'Madame Furtado'

Tämän jutun innoittajana oli tyttäreni, Sinella, joka kysyi mielipaikkaani puutarhassa. Kiitos kivasta kysymyksestä, ihana Sinella!

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu pohdinnoilla, mikä on puutarhaelämäni noloin asia. Sen kysymyksen olen tehnyt aivan itse. :)

24 kommenttia:

  1. Taitaa olla niin, että mielipaikka löytyy aina sieltä missä kulloinkin on jokin mielenkiintoinen pihaprojekti istutuksineen käynnissä ja saa upottaa sormensa multaan.
    Katseeni kiinnittyi taas kerran noihin pihasi havuihin. Olet hienosti osannut ottaa istutuksissa myös havut huomioon. Ne takaavat kaunista katseltavaa etenkin talvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko! Sinussa taitaa olla samanlaista työmyyrän vikaa kuin minussakin :) Aina uudet projektit houkuttelevat. Ja ihan hyvä niin, sillä eihän se puutarha itsekseen valmistu.

      Mukava kuulla taitavan harrastajan kommentti puutarhani havuista. Tykkäään, että kaiken hurlumhein keskellä on jotain vähän veistoksellisempaa ja havut sopivat siihen tarkoitukseen oikein hyvin. Ja kauniitahan ne tuolla hangen keskellä ovat.

      Poista
  2. Olet oikeassa siinä, että puutarhan mieleisin paikka muuttuu vuosien ja vuodenajan muutosten mukaan ja muutosprojektit muuttavat asetelmaa. Joku kaivuutyömaa voi olla ehkä tämän kesän mieleisin paikka! Seuraavan kysymyksen vastaus onkin mielenkiitoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä yksi niistä puutarhan ihanuuksista onkin, että koskaan ei ole tylsää kun aina on joku muutos menossa tai tulossa :) Tuli mieleen, että herukka-aikaan yksi mielipaikoistani on herukkapensaassa. Voi että, miten ihanaa se onkaan!

      Kiva kuulla, että mielenkiinnolla odotat juttua.

      Poista
  3. Minäkin koitan kiertää varjon mukana, jos on kovin lämmintä. Kovassa paahteessa minulle tulee helposti huono olo. Toinen mielipakkaa säätelevä tekijä on sääskien määrä. Tyyneen alkankoon lammen rannalle ei tee mieli kesäiltana. Onneksi löysin Thermacelin - se auttaa selkeästi pitämään sääsket loitommalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu täällä: huono olo tulee kovin kuumassa. Lisäksi meinaa mennä hermot :) Onneksi niitä varjopaikkojakin löytyy. Mies puolestaan rakastaa hellettä :-o

      En ihmettele, ettet mene sääskien syötiksi. Meillä niitä ei ole kuin vasta auringon laskettua muutama inisijä. Nekin ovat minulle liikaa. Tulen kipin kapin sisälle. Muuten puutarhatyöt saattaisivatkin lipsahtaa pikkutuntien puolelle ;)

      Poista
  4. Lempipaikkaa omassa puutarhassa on vaikea valita, kun se todellakin muuttuu ja vaihtuu kesän, sään ja vuosien mittaan. Sain viime kesänä ystävältäni kahden tuolin ja pöydän setin. Kun hän seuraavan kerran tuli käymään ja näki pöytäsetin leikkimökin edustalla, hän tokaisi, miksen ollut laittanut niitä kasvarin eteen, jossa on aurinkoinen ja lämmin paikka. Totesin, etten minä siellä koskaan kuitenkaan istu. Kun en istu siinä leikkimökin edustallakaan. En ole riippumattotyyppi alkuunkaan ja jos johonkin istahdan, pian taas lähden liikkeelle nähdessäni jotain nypittävää tai katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Minä olen haaveillut pöytäryhmästä erään puun alle. Kerroin siitä miehelleni. – Ai, kolmen sekunnin ajaksiko tarvitsisit sen pöytäryhmän? Hän tietää, etten malttaisi siinä istua kuitenkaan. – Ni-in, en minä siinä istuisikaan, mutta se olisi kaunis koriste, vastasin. Minä toivoin jouluahjaksi rottinkituolia terassille ja sain sen. Ihan koristeeksi vain - ja muille perheenjäsenille ja vieraille :)

      Tuo on meissä ihan samanlainen piirre - koko ajan ollaan jotain puuhailemassa :) Aivan pian onkin jo sen aika...

      Poista
  5. olen samaa mieltä, polut kutsuvat ja kuuluvat puutarhaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Voi siellä puutarhassa joku pöytäryhmäkin koristeena olla, mutta ihaninta on kuljeskella polkuja pitkin, katsella ja puuhailla.

      Poista
  6. En oo riippumatto immeisii miekään. Eikä pötkötetä laiturilla niinkun hylje ottamassa aurinkoo. Meillä pitäs panostoo polokuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on näköjään enemmänkin, jotka eivät viihdy löhöämässä :) Et tule katumaan, jos panostat polkuihin!

      Poista
  7. Aivan ihanat kuvat! Juu, en viihdy istuskelemassa minäkään, vaan polut kutsuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Sinun puutarhasi tosiaan näyttää siltä, ettei siellä ole joudettu istuskelemaan ja löhöilemään :) Puutarhasi on todella kaunis.

      Poista
  8. Olipa kiva, että löysin blosigi, liityin oitis lukijaksesi. Ihania kuvia ja tunnelmia! Minäkään en ehdi riippumatossa loikoilemaan vaan puuhastelen mieluummin puutarhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni! Olipa mukava sunnuntaiaamun yllätys kun olit liittynyt lukijakseni! Tervetuloa! Se on kyllä mukava luonnonlahja tuo puuhailuinto :) Niin ovat sinunkin puutarhasi nurmialueet alkaneet hienosti kukoistaa.

      Poista
  9. Paikallaan olo on puutarhaihmisille vaikeaa, aina pitää nousta ja lähteä tutkimaan lähempää jotakin kasvia, ja pian huomaa olevansa sormet mullassa, kasa rikkaruohoja vieressä tai jopa lapioimassa, vaikka vain piti istua ja muka nauttia paikallaan olosta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin :) Saamme olla kiitollisia siitä, että tykkäämme puuhailla. Eihän se puutarha itsekseen kovin kauan pysy kunnossa. No, toki ihan hyvä välillä tietysti on istahtaakin - ainakin sen pikku hetken ajan. Kauan ei kyllä malta istua. Ja tuo on niin tuttua, että on kasa rikkoja vieressä kun ei ollut aikomustakaan kitkeä juuri nyt :)

      Poista
  10. Paras olisi sellainen puuhailun ja loikoilun yhdistäminen sopivassa suhteessa. Hellepäivinä se riippumatto kutsuisi minua. Mielipaikka taas todennäköisesti tulee vaihtumaan samoin kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti olisikin. Eihän se loikoilu pahitteeksi välillä olisi kun vain malttaisi :) Kun kukat oikein kutsuvasti puhkeavat kukkaan tai mansikat kypsyvät tai mitä kaikkea, niin mielipaikkoja on vaikka missä :) Hyvä niin.

      Poista
  11. Minä voisin oikaista vaikka riippumattoon :))) Mieluiten istuin saunan jälkeen vilvoittelemassa ja katsomassa suihkulähdettä tai ruusuja (silloin kun oli piha). Nyt on kiva istuksia parvekkeella tai lukea kirjaa pienessä parvekesohvassa (kesällä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti molempi parempi :) Sinä osaat olla ahkera ja tehokas, mutta yhtä tehokkaasti myös rentoutua. Sitten jaksaa taas.

      Kyllä minäkin saunan jälkeen maltan vain vilvoitella ja katsella puutarhaa - joskus tosin täytyy kiertää talon ympäri ihailemassa jotain uusia juttuja :) Toivottavasti ensi kesänä kuulisin myös suihkulähteen solinan. Projekti jäi vähän vaiheeseen...

      Poista
  12. Eipä sitä yksittäästä miälipaikkaa osaa sanua, ku miälipaikka on koko puutarha. Joku kohta voi tänää tosin tuntua kaikkista miäleesimmältä, mutta huamenna jo joku toine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit: koko puutarha on juuri se oikea vastaus :) Ja onhan se niinkin, että joku paikka on paras puuhailuun, toinen paikka valokuvaukseen ja jostain saa suunsa makeaksi. Seuraavassa hetkessä mielipaikat ovat ihan muualla kun sää vaihtuu, uudet kukat puhkeavat ja sato kypsyy.

      Poista